Powered By Blogger
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eino Säisä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eino Säisä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. tammikuuta 2021

Suomalaisia kuunnelmia 1975 – 1977


Solja Kievari toimitti lukemani valikoiman vuosien 1975 – 1977 kuunnelmista. Yleisradion teatteriosaston johtajana vuodesta 1974 lähtien toiminut Mirjam Polkunen kertoo esipuheessa otsikolla Määrää ja laatua Radion teatteriosaston vuosittain tuottamien kuunnelmien määrästä: noin 50 uutta pitkää kuunnelmaa, joista kotimaisia 30 – 40, lyhyitä kuunnelmia (10 – 20 min.) noin 40 sekä jatkokuunnelmasarjan Kantolan perhe uusi osa joka viikko. Kuunnelmien uusintoja lähetettiin noin 80. Joka viikko lähetettiin yksi uusi pitkä kuunnelma, yksi pitkä uusinta, yksi lyhytkuunnelma ja jatkokuunnelman osa sekä joka toinen lauantai uuden kuunnelman pikauusinta.

Polkunen kysyy, onko tuotantoa liikaa. Hän päätyy siihen arveluun, että on tuotettava lavealla tarjonnalla erilaisille kuulijakunnille. Polkunen kertoo, että Kantolan perhe kerää kuulijoita yli miljoonan ja pitkät kuunnelmatkin saavuttavat 200000 – 300000 kuulijaa. Näitten tietojen lisäksi Polkunen arvioi lyhyesti ja kauniisti jokaisen valikoiman kuunnelman.

Kirjan toimittanut Solja Kievari kirjoittaa otsikolla Kuunnelman kirjoittajalle. Hän luo kuvaa siitä, millaisia asioita kuunnelmaa kirjoitettaessa on otettava huomioon ja korostaa myös kuunnelman monenmoisia mahdollisuuksia. Lisäksi Kievari esittää kysymyksiä kuunnelman kirjoittajille otsikolla Miten kuunnelmani syntyvät – kolmen kirjailijan haastattelu. Tein tästä oman mukaelmani, jonka esitän seuraavassa tekstissäni.

Eila Pennanen: Äiti ja poika. (1977) Poika täyttää 30 vuotta. Äiti tarjoaa kotoisan juhla-aterian. Muita hahmoja ei keskusteluun osallistu, mutta heitä kyllä mainitaan usein. Aiheena keskustelussa pojan alkoholismi ja äidin yksinäisyys.

Hannu Mäkelä: Juna Moskovaan. (1977) Neljä suomalaista lähtee makuuvaunun hytissä kohti Moskovaa. Esipuheessaan Polkunen esittää, että itse kukin voi tunnistaa itsensä näistä neljästä tyypistä. Minua esittävä hiljainen viides hahmo kyllä joukosta puuttuu, mutta enhän minä ole Moskovassa koskaan käynyt ja tuskinpa käynkään.

Iris Kähäri: Otolliset vuodet. (1977) Kovin lohduttoman kuvan kirkkoherran ja hänen perheensä elosta sutii Iiris Kähäri tässä kuunnelmassaan. Työväenaate nostaa päätään nuorisopastorin toiminnan myötä, tytär on yksinhuoltaja ja kuuntelee rokkia, isää hoitaa työlääntynyt vanhapiikasisar ja veli vajoaa syvään masennukseen kirkkomaalauksia koskevan tutkimuksensa tarkastamisen viipyessä. Lisäksi seurakunta suunnittelee kirkkoherran asunnoksi kerrostaloasuntoa vanhan pappilan sijasta. Onneksi kuunnelman nimen voi tulkita sitenkin, että kirkkoherra kaikesta huolimatta luottaa tulevaan.

Antti Tuuri: Lakko. (1977) Solja Kievarin haastattelussa Antti Tuuri kertoo kuunnelman pohjautuvan tositapahtumiin eli sanomalehti Kalevan painotyöntekijöitten lakkoon syksyllä 1976. Napakkaa mutta melkoisen asiallista keskustelua kuvataan työnantajapuolen näkökulmasta.

Tuula Mehtonen: Tainan kesä eli terve, aurinko! (1977) Tainan luokkatoverit pääsevät reissaamaan Eurooppaan, mutta Taina saa jäädä kesätöihin tukinuittotyömaalle! Varsinkin ensimmäisen työpäivän kaoottisuus aloittelijalle on hyvin kuvattu. Kasvutarina jostain Kemin seuduilta, paikallisella murteella sävytettynä.

Paavo Rintala: Šamaanien etuoikeus. (1975) Castrén, Matias Aleksanteri, lähtee tutustumaan Siperian samojedeihin 1840-luvulla. Hän on jo Vienan seuduilla sairastunut eikä tautiin löydy parannusta Siperiasta. Mutta löytyy muuta, kodan sammas, joka osoittaa Pohjantähteä, jonka ympäri tähtinen taivas pyörii kuin mylly etten sanoisi jauhinkivi. Kertojan ääniä on tässä kuunnelmassa kaksi, kerrottavaa siis riittää.

Eino Säisä: Joonas, Rantamäen isäntä. (1977) Joonaksella on hirttäynyt ryyppy päälle ja perheellä alkaa olla akku lopussa hänen kanssaan. Maatalon mahtava isäntä öisten perheneuvottelujen aiheena ja keskipisteenä. Tutulta tunnustaa.

Jaana Lappo: Banaanipotku. (1977) Mauri kamppailee kohoavien hintojen ja riittämättömien palkkojen maailmassa. Kuunnelma pelittelee sanaleikeillä, joissa yhdistyvät urheiluselostus ja hinta&palkkapoliittinen sanasto. Mauri täyttää tehtävänsä ja saa mennä.

Pirkko Jaakola: Kehtolauluja au-lapselle. (1977) Äiti menee vauvansa kanssa kasvatusneuvontaan ja saa sieltä neuvoja, jotka ovat kovin ajanmukaisia, viisivuotissuunnitelmakin löytyy. Perinteet kuuluvat menneisyyteen, kuten vissiin kuunnelmatkin...? Tuli mieleen miten EU-äänestyksen jälkeisenä päivänä vanha setä kurkisti lastenvaunuihimme ja tuumasi: ”Sielläkin nukkuu EU-lapsi.”

Ilpo Tuomarila: Hakaniemen leipomossa 1906. (1976) Kerrassaan maistuvainen historiallinen baakkelsi valikoiman lopuksi. Leo Mechelin teljetään konditoriaan, kun työläisjoukko alkaa metelöidä ja rikkoa raitiotietä. Kuunnelmassa leikitellään setämiehen puhelimen käytöllä ja muutenkin hitaalla päätöksentekokyvyllä.

Kirjassa on 271 sivua. Lukaisin sen kolmessa päivässä. Kaikki valikoiman kuunnelmat ovat alunperin suomen kielellä kirjoitettuja. Kuolemantapaukset ovat vähenemään päin, vain yhdessä kuunnelmassa sellainen tapahtuu.

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Eino Säisä: Ensirakkaus ja muita novelleja

Eino Säisä (1935 – 1988) oli iisalmelainen kirjailija. Luin hänen novellikokoelmansa Ensirakkaus ja muita novelleja. Se julkaistiin vuonna 1973. Melkein kaikki novellit kuvaavat lapsia. Seuraa sananen jokaisesta novellista:

Ukin piippu. Ehkäpä Säisän tunnetuin novelli sen pohjalta vuonna 1978 valmistuneen koulutv-elokuvan myötä. Ilpo ottaa kokeillakseen ukin pyhäpiipun uunin päältä, jossa se on kuivumassa katkaistussa tykinhylsyssä. Hän tietysti kokeilee piippua koulun välitunnilla ja jää kiinni. Seuraa rangaistus ja Ilpon syyllisyyden ja kiinni jäämisen pelon aiheuttama kontemplaatio. Saako Ilpo piipun takaisin opettajalta? Onnistuuko hänen palauttaa se takaisin katkaistuun tykinhylsyyn ennen sunnuntaita, niin ettei ukki huomaa hänen lainanneen piippua? Säisä ei lavertele eikä selittele vaan tarina kerrotaan niin kuin se on.
Iida-täti. Reijon opettajaksi tulee naisimmeinen, Iida-täti, jonka olisi ammattikasvattajan tehtävien sijasta kannattanut pitää vaikka kirjablogia.
Auto isälle. Veijo lähtee bussilla kaupunkiin ostamaan isälle autoa. Hän maksaa kyydin kortilla: Leipuri Limpulla ja Pekka Peltomiehellä. Bussikuski on heti pelissä mukana.
Marin jumalat. Eero ja Olavi lukevat fantasiakirjallisuutta tallissa, mutta menevät sitten peuhaamaan vinnin pehkuihin, missä oleskelu on heiltä kiellettyä.
Kesäaamulla varhain. Epa ja Olavi veljineen pyhäpäivän kalareissulla. Tykkäsin siitä, että kertomuksessa harrastetaan uistimen soutua. Se on reiluinta kalastusta.
Talvisia puita Siilinjärven Honkamäellä.
Tiiran retale. Tiiran kohtaloa lukuunottamatta kiva novelli lapsista keräämässä rannan ajopuita poltettavaksi.
Elokuinen viikonloppu. Joukon vanhemmat ajautuvat asumuseroon ja Jouko itse parantolaan potemaan hengityselinsairautta. Onko näillä asioilla jotain yhteyttä toisiinsa ja onko juuri millään muullakaan vai meneekö kaikki vain omalla painollaan? Hyvä kuvaus siitä, miten lapsi sulattelee hankalan tilanteen.
Poikien lapinmatka. Epa ja Olavi lähtevät vanhempien luvalla talvipakkasella Honkamäkeen yöpyäkseen. Kumpi voittaa: kylmyys vai näyttämisen halu? Pojilla on ainakin eräkirjojen sanasto paremmin hallussa kuin minulla.
Eetun viimeinen aamu. Eetu, vanha työhevonen, tekee viimeisen palveluksensa talonväelle ja sitten talonväki tekee saman Eetulle.
Miehen teko. Täytettyään 16 v. Masa saa haulikon. Epi pääsee mukaan töyrmetälle.
Ensirakkaus. Maalaispoika toimii toverina lomaileville ruotsinkielisille lapsivieraille. Rakkaus on molemminpuolista, vaikkakaan ei osu ihan kohdakkain.
Kerran ongella. Minämuotoinen kertomus pikkupoikain kalareissulta.

Säisän novellien toteavasta tapahtumain kuvailusta tulee paikoitellen mieleen Antti Hyry, joka on myös kirjoittanut lasten maailmaan sijoittuvia novelleja. Molemmilla herroilla tarinoinnin imu syntyy todellisuuden tunnun välittymisestä lukijalle. Tunnen olevani tutuilla tapahtumapaikoilla, tunnen nähneeni ja kokeneeni samanlaisia asioita. Kyse ei ole välttämättä maaseudusta, sillä itse en ole maaseudun lapsia. Kyse on kosketuksesta luontoon ja sen ilmiöihin hyvin laajasti käsitettynä.

Säisä kuvaa näissä novelleissa lapsia hyvin uskottavalla ja arvostavalla tavalla. Heitä ei esitetä puhtaina, viattomina olentoina vaan lasten maailmassa on omat sääntönsä ja viekoituksensa rikkoa niitä. Novellien lapset tutustuvat maailmaan ja itseensä sen maailman eläjinä.

Kirjassa on 123 sivua. Se tuli lukaistuksi parissa päivässä.