Lukemastani kirjasta päätellen Tahar
Ben Jelloun (wikipedian perusteella s. 1944) on marokkolainen
kirjailija, joka asuu Ranskassa. Asui ainakin vuonna 1997, jolloin
hän osallistui kymmenvuotiaan tyttärensä kanssa siirtolaislain
muuttamisen vastaiseen mielenosoitukseen. Tuolloin hän sai ajatuksen
kirjoittaa kirjan, jossa hän tyttärensä kanssa keskustellen
selvittää, mitä rasismi hänen mielestään tarkoittaa.
Viisitoista eri versiota kirjoitettuaan Tahar Ben Jelloun sai
valmiiksi tekstin, joka julkaistiin vuonna 1998 kirjana nimeltä Le
racisme expliqué à ma fille. Samana
vuonna ilmestyi Annikki Sunin laatima
suomennos nimeltä Isä, mitä on rasismi?
Kirja
on kirjailijan mukaan tarkoitettu 8 – 14 -vuotiaille ja heidän
vanhemmilleen. Kuopion kaupunginkirjaston Pääkirjastolla
se on sijoitettu aikuisten osastolle
(kirjastoluokitus 32.2 Ihmisoikeudet. Kansalaisen asema
yhteiskunnassa), mitä pidän
oikeampana ratkaisuna kuin lasten- ja nuorten osastoa,
jonne kirja on sijoitettu Neulamäen lähikirjastossa.
Olen ylpeä siitä, että Suomessa vallitsee sananvapaus ja toivon,
että tämä kirja saa ansaitsemaansa huomiota, että monet aikuiset lukisivat
tämän kirjan ja oikein kunnolla miettisivät sen humaania sanomaa
epäluuloja vailla.
En
itse kuvailisi isän ja tyttären käymää keskustelua
sokraattiseksi. Tytär esittää isälle kysymyksiä ja isä kertoo
vastaukset. Tarvittaessa tytär esittää selventäviä
lisäkysymyksiä, jotka koskevat yleensä isän käyttämiä sanoja
ja käsitteitä. Tyttären kommentit ovat usein ihmetteleviä. Isällä
on asiasta selkeä näkemys ja hän tuo sen esille suoraan ja
perustellusti.
Muistan
itse käyneeni joskus vastaavantapaista keskustelua isäni kanssa,
kun olin nuorukainen. Kerran keskustelimme sosialismista. Isäni
hermostui, kun en tiennyt mitä tarkoittaa stahanovilainen
järjestelmä. Hän kehotti minua puhelemaan asiasta sitten kun olen
vanhempi ja tiedän enemmän asioista. Tahar Ben Jelloun sen sijaan
on sitä mieltä, että rasismilta tuleekin pelastaa juuri lapsi,
joka on vielä vapaa, vielä avoin oppimaan ja kehittymään.
Ja eikö olekin niin, että
puhdas kangas on kevyempi pestä?
Mitä
Tahar Ben Jelloun sitten opettaa rasismista ja sen liepeiltä? Piru,
kun tekisikin mieli nostaa esiin muutama mehukas katkelma, mutta kun
niitä vain pidettäisiin tarkoituksellisena väärinymmärtämisenä,
yksityiskohtiin tarttumisena ja hyvän asian mustamaalaamisena, niin
toivon, että asiasta kiinnostunut lukija on hyvä ja tuhraa omaa
aikaansa. Ei siinä kauan mene, sillä kirjassa on vain 61 sivua ja
minäkin luin sen parin päivän aikana. No, ehkä nyt kumminkin yksi
pieni lainaus:
– Onko
tyhmä aina rasisti?
”Ei,
mutta rasisti on aina tyhmä.”
