Kalle Väänänen (1888 – 1960) tunnetaan runoilijana, joka
sepitti runoja savon murteella. Hänen tunnetuimpia runojaan ovat
saunomista ylistävä Saanassa sekä maalaista elämänmenoa
huumorilla kuvaileva Yö Ruuskasen torpassa. Netistä löytämieni tiedonjyvästen
perusteella Kalle Väänäsellä oli kesäasunto
Siilinjärven Pöljän kylällä. En tiedä onko kesäasunto
siellä vieläkin, mutta Pöljän rautatiepysäkki lienee entistetty
ihan viime vuosina.
Kalle Väänänen kirjoitti vuonna 1926
julkaistun matkakertomuksen Pöljäm pysäkiltä palamupuihen
siimekseen. Kirjan alaotsikkona on Olemisen kuvvaasta mustaen
muasta ja muualtai. Väänänen teki kertomansa mukaan
touko-kesäkuussa 1926 noin kuukauden aikana juna-laiva-junamatkan
Eurooppaan ja käväisi myös Pohjois-Afrikassa.
Kalle Väänäsen matkareitti: Pöljä
(Siilinjärvi), Helsinki, Stettin, Berliini, Köln, Pariisi, Lyon,
Grenoble, Grande Chartreuse, Arles, Marseille, Nizza, Monte Carlo,
Ventimiglia, Milano, Mestre, Venetsia, Rooma, Vatikaani, Napoli,
Capri, Pompeiji, Vesuvius, Torre Annunziata, Napoli, Palermo, Tunis,
Karthago, Tunis, Marseille, Milano, Sveitsi (junassa), Pariisi, La
Baule, Pariisi, Berliini, Stettin, Helsinki, Savonlinna, Kuopio,
Pöljä.
Jo usseita vuosia sitten aloitin
kahteenkin otteeseen kyseisen kirjan lukemista, mutta siihen aikaan
en vielä lukenut vaikka väkisin loppuun kaikkea minkä olin tullut
aloittaneeksi. Nyt tuli kirja lopulta luetuksi, viimeiset sata sivua
kuudessa tunnissa, ensimmäiset 200 sivua kolmessa päivässä.
Savon murteella ei ole yhtenäistä kieliasua, puhuttu
murrekin vaehteloo seuvvun ja levveysasteihen mukkaan. Kirjoitin lukukokemuksestani omalla savon murteellani seuraavanlaisen runomuotoisen
selostuksen:
Viänäs Kalle – koulullehtor,
runorehtor – matkustel maeta nähhäkseen
Saksanmualta Ranskan kaotta,
Italijjaan, Afriikassakii käövväkseen.
Kirjassaasa siitä kertoo, lopuks
vertoo ommoo muatasa mualimmaan,
parraan paekan löytää tiältä,
laoteen piältä, taekka viiluukuistiltaan.
Löytännöökö muista maesta
samallaesta korvennusta tai laohkeempoo?
Vesuvius kun tuhkat puskoo, tuon jo
uskoo, virren viisaotta muistelloo.
Välimeren yli männen, maelta lännen,
itämaesuus jo puistelloo
haaveistaasa unisista: Tunisista,
löytää värskijä tunnelmoo.
Hyvä on myös Parriisissa, puapelissa,
josson huokeita lystittiin.
Saksanmua on tuttu paekka, suapu
vaekka, Perliiniin tae Stettiiniin.
Kuleksijan matkakassa vajumassa aenaan
on eekä piisookkaan.
Lissee lähettäävät kottoo, jos on
ottoo, muuton lähtee ei kehtookkaan.
Äkistellen tuntus, että paljon vettä
Pöljäjjärvestä juossu on
siitä, kun on matkustanna, sepustanna
Viänänen tämän katsannon.
Silti samallaesin mielin, luikkain
kielin, maeta tännäänniin tutkaellaan:
asenteet lie mittee ouvvat – herrat,
rouvvat – aenaan kantanna sielussaan.
Kirjassa on 310 sivua. Lukeminen kesti tällä kertaa neljä päivää.
