Australialainen muusikko ja
lauluntekijä Nick Cave sai vuonna 2009 julkaistua romaaninsa nimeltä
The Death of Bunny Munro. Kirja ilmestyi vuonna 2010 Jukka
Jääskeläisen suomentamana nimellä Bunny Munron kuolema.
Romaani on jaettu kolmeen lukuun:
Pelimies, Myyntimies ja Kuollut mies. Päähahmo Bunny Munro on
edustaja, joka kulkee kaupittelemassa kauneudenhoitotuotteita
asiakasluettelossa mainituille naisasiakkaille. Hän hakee
rentoutusta alkoholista, tupakoi ja käyttää satunnaisesti muitakin
päihteitä. Hänen varsinainen riippuvuutensa kohdistuu kuitenkin
seksiin. Bunny unelmoi naisista jatkuvasti, työssään hän
asettautuu asiakkaittensa unelmoinnin kohteeksi, mieheksi, joka osaa
hommat. Ja Bunny tosiaankin on naisten mieleen, sen hän on tajunnut
jo nuorena poikana. Hänessä on vetovoimaa, joka saa hänet
kuvittelemaan itsensä kaikkivoipaiseksi. Hän sanoo pystyvänsä
myymään vaikka polkupyörän barracudalle. Bunnyn erityisenä
unelmoinnin kohteena ovat nimeltä mainitut tunnetut valokuvamallit
sekä australialainen naislaulaja Kylie Minogue, johon liittyen
seuraava pikku katkelma:
Kun
Bunny kääntyy Church Roadille, tiskijukka puhuu yhä Kylien
kultalameisista mikrohousuista – että niitä säilytetään
Australiassa jonkin museon lämpötilasäädellyssä holvissa ja että
ne on tiettävästi vakuutettu kahdeksasta miljoonasta dollarista
(suuremmasta summasta kuin Torinon käärinliinat).
Bunny on naimisissa. Hänen vaimonsa
Libby raahautuu kotona lääkityksen voimin ahdistuksesta toiseen
eikä kykene erityisemmin huolehtimaan pariskunnan yhteisestä
lapsesta, yhdeksänvuotiaasta Bunny Juniorista. Sukupolvien ketjulla
on tarinassa oma merkityksensä, myös Bunnyn isä on nimeltään
Bunny. Tärkeään osaan kirjassa nousee lähes heitteille jäävä
poika, Bunny Junior. Hänen ajatustensa kautta tarinan kulkua saadaan
paikoitellen rauhoitettua. Bunny itse on turmion tiellä, hänen
alamäkensä sisältää monenmoista porsastelua ja röykytystä.
Minun piti todella psyykata itseäni,
että löytäisin jonkinlaisen moraalisen selityksen sille mitä
kirjassa kerrottiin. Koetin ajatella, että kyseessä on satiiri
meidän seksin kyllästämästä ajastamme. Lukeminen eteni hitaasti.
Öisin näin outoja, painostavia unia. Romaanin loppuun on onneksi
sepitetty vapahdus sekä Bunny Munrolle että lukijalle.
Kirjassa on 238 sivua ja lukemiseen
kului aikaa noin viikko.
