Varhennettu joulu

Joulujen joulupöytä.

Koska eräs perheenjäsenemme ei ole luonamme jouluna vaan viettää joulua toisaalla, juhlimme joulujen joulua jo viime viikonloppuna, niin että ensi viikonlopun poissaolija pystyi olemaan seurassamme joulutunnelmissa. Tämä osoittautui minusta oikein kivaksi ratkaisuksi. Kaikki joulustressi oli vähäisempää, kun hankintoja sai tehdä rauhassa. Tosin minun joululahjaostokseni jäivät siihen, että ostin kaikille konvehtirasian. Itse sain uuden kolan ja olkaimet.

Viinakaupassa asioin jo viime viikon tiistaina. Siellä ei ollut lisäkseni kuin yksi tai kaksi asiakasta ja pari myyjää. Marsala-viiniä ei Siilinjärveltä löytynyt, otin sitten kympillä punaista portviiniä, marsala olisi ollut samanhintaista, mutta makeampaa, ehkä portviini olikin sopivampi valinta, naisväki tuntui tykkäävän. Portviinin lisäksi ostin Paholaisen ranstakka-punaviiniä Chilestä, grüner Veltliner-rypäleistä valkoviiniä Itävallasta, liettualaista votkaa ja irlantilaista viskiä. Olueksi olin ajatellut Auran keskiolutta, mutta sitä ei ollut S-marketissa keisitavarana. Otin sitten Sandels-keisin. Viinoihin + olueeseen meni rahaa noin sata euroa. Punaviini on lopuillaan ja portviini on juotu, oluista on jäljellä jämäpurkit, mutta valkoviiniä on puolet jäljellä, viinoja on kumpaakin yli puoli putelia, joten riittänee oikeaksi jouluksi ja vähän ylikin. Ehkä jonkun punaviinin joulunpyhiksi vielä hankin ja pienen olutpakkauksen.

Muutenkin vietimme joulua ihan tavanomaisesti. Vaimo oli leiponut hedelmäkaakun ja paistanut pipareita ja valmistipa hän vielä palsternakkalaatikkoakin, kun sellaisen ohje oli jossain niksipirkassa tai vastaavassa. Palsternakkalaatikon maku oli mieto, kun otin lanttulaatikkoa samalla, lantun maku peitti oikeastaan kaiken alleen. Kinkuksi hankin paketin siivutettua kinkkua, maksoi 7-8 euroa. Ei tainneet muut syödä kuin minä, sitä on vieläkin jäljellä. Karjalanpaistin sijasta valmistin tosi pitkällä haudutuksella possupaistia. Paketissa lukee, että maatiaispossua, onkohan kaupunkipossua sitten jossain myynnissä? Munkkipossuja ainakin on. Vai onko ne possumunkkeja? Rosollia söin jälkiruokana, ihan perinteistä ja hyvää. Poika valmisti myös jotain uudenlaista rosollia tai punasipulia, jätin ne nyt väliin. Varsinaisena jälkiruokana oli ihan tavallinen pakastekakku, vadelmaa. Sitä syötiin, kun katseltiin Bodigaard-elokuvaa. Minä en jaksanut katsella loppuun asti vaan sammahdin nojatuoliin. Kakkupalani söin kyllä.

Muuten katselin tv:stä urheilua, sitä tulikin kivan monipuolisesti, oli ampumahiihtoa, yhdistettyä ja jalkapalloa. Jalkapallokisojen pronssiottelua katselin saunanlämmityksen ja jouluaterian ohessa noin 20 minuuttia – sattumalta näin kaikki maalit livenä. Tytär esitti meille kivaa elokuvaa, jossa oli aidonnäköisiä animaatiohahmoja upotettu aitoihin ympäristöihin. Kertoi jazzmuusikosta. Harmi etten pysynyt hereillä sen aikana. Tytär kävi myös vaimon kanssa anopin luona tervehdyskäynnillä, minä sain jäädä kotiin.

Yhden kerran kolasin pihan viikonloppuna. En vielä ole ottanut uutta kolaa käyttöön, säästän pula-ajan varalle. Kuopiossa oli bensan hinta jo laskenut melkein siedettäväksi, olikohan se jotain 1,833 € tai siihen suuntaan. Kuopiosta kotiin ajellessa alkoi pyryttää ja vähän jo nukuttaakin. Vaimo halusi kävellä loppumatkan Kasurilan Shelliltä. Tarjosin hänelle tähän tilaisuuden. Kotona katselin sitten jalkapallon loppuottelua sen mikä sitä oli jäljellä. Ottelua on hehkutettu melkoisin ylisanoin. Minusta oli aika varovaista peliä, komeat hyökkäykset jäivät vähiin. Kuudesta maalista kolme tehtiin rankkareista ja olivatko ne rankkarituomiotkaan ihan kohdillaan? Lopulta koko mestaruus ratkaistiin rankkareilla. Argentiinalla oli isokokoinen ja nopeareaktioinen maalivahti, hän se lopulta voitti sen mestaruuden – en pidä tällaista hyvänä mainoksena jalkapallolle. Pian alkaa olla sama ampua pelkkiä rankkareita, ei tule niin paljon loukkaantumisiakaan.

Meidän joulujen jouluamme kesti viime perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Nyt on mukava ottaa joulunpyhät vastaan ilman suorituspaineita.

PS. Kun toisaalla oli kirjoitettu lahjoista, muistin saaneeni viikko pari sitten lahjaksi myös sata euroa maksaneet talvikengät pojaltani, jolle ne olivat liian pienet.  Olen niitä jo käyttänyt ja sain minäkin niistä rakot kantapäihin eka kolauskerroilla, mutta eilen tuntuivat ihan sopivilta.

Joulun luettavat ja katseltavat lahjat

Sain tänä jouluna kaksi lahjaa, joita voi lukea ja katsella. Tämä on kannatettava suuntaus, siis se, ettei pukki tuo minulle lahjoja, joita ei voi kuin lukea. Sarjakuvat ja vitsikirjat ovat mukavasti sulavaa joulunajan lukemistoa, ne helpottavat raskaitten jouluruokien ja vahvojen juomien aiheuttamaa pönötystä.

Tyttäreni ja hänen poikaystävänsä toivat minulle melko suoraan Norjasta lahjaksi vitsailevan kuvavihkosen nimeltä Donald's Glade Jul. Se on aito norjankielinen vitsivihkonen, jossa vaaleahivuksinen Donald saa monenmoista kyytiä, mutta säilyttää kumminkin tukkansa. Mukana menossa ovat Vlad ja Kim sekä muutama muu teeveestä tuttu hahmo. Merkillepantavaa minun lämpöhakuiselle mielelleni lienee, että lahjaa annettaessa ennustin ääneen kyseessä olevan norjalainen Mad. Erittäin hyvä arvaus, vaikka itse sanonkin ja vaikkei täsmälleen oikea. Tekijöitä on aika monta, vastuutahot on mainittu, mainitsen tässä nimet Kjell Frostrud Johnsen ja Kjetil Johnsen.

Vitsit lehtisessä ovat melko tavanomaisia, sopisivat yhtä hyvin minuun kuin Donaldiin. Minustakin voi ihan hyvin sanoa, että onneks ei sattunu kun piähän. Jos nyt sattuu siihenkään. Osan vihkosesta täyttävät sarjakuvat, osa sivuista on täytetty yksittäisillä, tekstitetyillä pilakuvilla. Oikeastaan tykkäsin eniten kuvasta, jossa avaruuden olento on saapunut valkoisen talon pihaan ja pyytää mustiin pukeutuneilta turvamiehiltä: ”Take Me to Your Leader!” Tähän turvamiehet vastaavat norjaksi: ”Ootko ihan varma!?!” Toisessa kuvassa presidentin twitterin – ainiin eikäkun kännykän – käyttöä yöaikana halutaan hillitä turvallisuussyistä, ei tietenkään valtion- vaan paloturvallisuussyistä. Kimille taas eivät pienet kenraalit halua kertoa, että sodanjohtohuone ei oikeestaan ole pelisali.

Omaksi ilokseni totean, että kykenin joltisellakin tavalla ymmärtämään nelisivuisen vanhahtavalla norjalla kirjoitetun tekstin, jossa Donald ja Melania viettävät joulua mökissä lumisen metsän ympäröiminä. Donald rakentaa lumesta muuria, mutta eläimet eivät kunnioita puolivalmista työtä vaan pomppivat sen yli ja rikkovat sitä. Loppu on kuitenkin joulun lämpöinen. Huumori on lehdessä tyyliltään pääosin aika hillitöntä, jonkin verran minua nuoremmalle väestölle suunnattua, luulisin. Mutta kevyttä ja hauskaa, siit mie pien.

Anoppini lahjoitti minulle Savon Sanomien vuoden 2019 lukijoitten nurkkavitseihin eli Sutkauksiin perustuvan koosteteoksen nimeltä Liäkitys kohillaan. Anoppi tietää nämä asiat minun osaltani. Linjakkaan ja hauskan värikuvituksen laati Timo Filpus.

Jotkin näistä vitseistä olin lukenut sytykkeitä rutistellessa vuoden mittaan. Vitsit ovat siis lukijoitten lehdelle lähettämiä ja kuvittaja on tehnyt mainiota työtä sovittaessaan ne kuviksi. Tekstit on sijoitettu kuvien alle, niissä on kertova osa ja dialogia. Iso osa huumorista koostuu siitä, että sanoja viännellään savolaesittaen joko vahingossa tai tahallaan väärinkäsittäen. Lisäksi mukana on tietysti tavanomaisia ilonpilkahduksia lukijan kynästä tai näppikseltä. Joskus lähetin itekin pari sutkausta ja ne aikoinaan julkaistiin, toiseen sain aiheen siitä, kun appiukko kertoi Kuuslahden kyläkaupalle valmistetusta Keisari-patsaasta, että se on naisen tekemä. Tulin siihen tokaisseeksi, että niihän ne on muuttiin keesarit naesten tekemiä. Tämän tapaisia kepeitä sanailuja kirja siis sisältää. Tietysti joukossa on niitä vanhoja vitsejä, joitten paremmuus on taattu jo vuosikymmeniä sitten. Ja vielä vain toimiivat.

Matti & Teppo: Joulu on rakkautta

Tällä kertaa joulukertomukseni ei olekaan perinteinen disnitarina eikä edes viskimurina vaan kirjoitan c-kasetista, joka on tullut merkitsemään joulunaikaa meidän perheessämme. Laulajaduo Matti ja Teppo, Ruohosia molemmat, levytti vuonna 1989 kasettinakin julkaistun joululaulujen koosteen nimeltänsä Joulu on rakkautta. Tästä kasetista on nyt kyse – varmaan tarkkaavainen lukija aavisti sen jo otsikosta.

Muistelen ostaneeni kasetin 1990-luvun puolivälin paikkeilla Siilinjärven Kesoililta. Tuo huoltoasema on kadonnut aikoja sitten, sen paikalla on nyt Abc-liikenneasema. Moni muukin ilmiö yhteiskunnassa on tullut ja mennyt, Matti & Teppo sen sijaan pitävät pintansa. Tietysti kasettia kuunnellaan meillä vain joulun seutuun, tänä jouluna vaimoni kuunteli sen pari kertaa läpi pipareita paistellessaan. Meillä on myös muuta hienoa jouluista musiikkia, mutta jostain syystä Joulu on rakkautta soi joulun tunnelmaa kaikkein lämpöisimmin. Käyn nyt läpi kaikki kasetin esitykset kepein kommenttiraidoin:

A-puoli

1.Joulusikermä (sisältää katkelmat lauluista Koska meillä on joulu, Porsaita äidin oomme kaikki, No onkos tullut kesä, Joulupuu on rakennettu, Joulu on taas). Sikermän alussa todetaan koulun herenneen rasittamasta. Muutoinkin monet valituista lauluista tuovat mieleen koulussa harjoitetun joululauluohjelmiston. Kyseessä on avaus, josta kasetilla siirrytään etiäppäin vatsa täynnä puuroo.

2.Tonttuparaati. Reippaan viihdemusiikin säestämä tonttuosasto vyöryy Korvatunturilta hyvien tarkoituksien ja lahjain kera.

3.Joulu on rakkautta. Kasetin nimikappale on saavuttanut tajunnassani legendan aseman. Legendaa ei oikeastaan pysty selittämään. Huomaan, etten kovin hyvin edes ole sisäistänyt V-P Lehdon tekemää sanoitusta. Tuntuu että tärkein yksityiskohta, kertosäkeessä toistuvat hu-huu ja uu-uu, ovat merkittävimmällä tavalla määrittäneet suhdettani tähän legendaan. Aikoinaan esitin kotioloissa toisintoa kappaleesta Esa Pakarisen äänellä (huhuu, kukkuu). Vaikka lapset pyysivät minua lopettamaan, he kumminkin nauraa kihersivät. Musiikki hehkuu rauhoittavaa joulun lämpöä. Asuimme erämaassa, keskellä lumilakeuksia kylmän ja lumen keskellä – joulu toi kaivatun levähdyksen hetken. Joulu on rakkautta on minulle jouluisen iskelmämusiikin Lumihiutaleitten valssi.

4.Petteri Punakuono. Kelpo esitys tunnetusta jouluiskelmästä.

5.Jollei jouluna ole lunta & Joulupukki matkaan jo käy. Potpurrisovitus piristää näitä tunnettuja jouluiskelmiä.

6.Rekiretki. Hilpeä ja silti tasapainoinen esitys tunnetusta joulujollotuksesta. Perinteinen talvitunnelma välittyy mainiosti.

7.Klingelingeling. Tämä juhlavapoljentoinen, vissiinkin saksalainen joulusävelmä tuli minulle tutuksi tältä kasetilta. Ei huperompi.

8.Kulkuset. Reipas joululaulu A-puolen päätteeksi.

B-puoli

1.Nyt syttyy valot tuhannet. B-puolen rauhallisempi ja juhlavampi ohjelmisto alkaa tällä sävelmällä, joka on tullut minulle tutuksi tältä kasetilta.

2.Varpunen jouluaamuna. Suomalaisen joulumusiikin huippuihin kuuluva laulu oivallisesti tulkittuna.

3.Marian poikalapsi. Jännästi lopussa ripeytyvä tempo pysyy hienosti laulajan hallinnassa tässä hittimittoihin kehittyneessä jouluiskelmässä.

4.Valkea joulu. Jouluisista iskelmistä ja hiteistä puhuen, täs siul on toinen. Ja täydestä menee.

5.Konstan joululaulu. Kasetin loppuosa kallistuu kotimaan puoleen. Tässä tapauksessa suorastaan kalmistoon.

6.On hanget korkeat nietokset. Muinoinen ministeri ja kirjailija Vilkku Joukahainen on sanoittanut tämän lapsuudesta tutun sibeliaanisen laulun.

7.En etsi valtaa loistoa. Toinen Topelius, eikä kun Sibelius päättää kasetin juhlavan ja harrastunnelmaisen B-puolen.