Ennen vanhaan on lapsille ja
varhaisnuorille suunnattu kirja suomalaisten historiasta. Tekstin
ovat laatineet Taina Huuhtanen ja Marja-Liisa Pynnönen, kuvitus on
Veli-Pekka Alaren työtä. Teos ilmestyi vuonna 1980.
Kirja kattaa ajan mannerjään
jälkeiseltä kivikaudelta kirjoitusajankohtaan. Kaikkia vuosia tai
edes vuosisatoja ei tarkastella erikseen vaan teksti etenee eri
aikakausille ja maan eri kolkkiin sijoittuvien fiktiivisten
kertomusten myötä. Kertomusten näkökulmana ovat kunkin aikakauden
kotitaloudet, ihmisten puuhat ja elämä yhdessä. Usein tapahtumia
tarkastellaan lapsen näkökulmasta.
Ennenvanhaiset suomalaiset kuvataan
kylissä elävänä maalaisväkenä, jonka toimia säätelevät
luonnonolojen muokkaamat perinteet. Kuvauksen vahvuus lepää
maalaisväestön perinteisen elämänmuodon pienten yksityiskohtien
saattamisessa osaksi kertomuksia. Myös kunkin kertomuksen eri
puolilla Suomea sijaitsevat tapahtumapaikat luovat käsityksen
maatalousperustaisesta yhtenäiskulttuurista. Kirjassa ei korosteta
murre- tai heimoeroavaisuuksia, jotka laajassa katsannossa
lienevätkin varsin vähäisiä. Yhteyttä Ruotsin valtakuntaan
korostetaan, mutta ruotsinkielisen väestön asemaa ei käsitellä,
minkä koen puutteena.
Raskaat ja kammottavat asiat kuten
katovuodet ja kulkutaudit tai viime sotien kauhut kyllä tuodaan
esiin, mutta ne kuvataan sellaisella otteella, joka sallii
lapsilukijan tuntea, että vaikeuksista lopulta selvittiin eikä
elämä niihin aikoihinkaan ollut pelkkää kärsimystä. Isolta osin
elämä on koostunut päivätöistä, puhdetöistä ja kyläkuntien
yhteisistä töistä, tämä on se totuus, joka sotia ja
hallitsijanvaihdoksia kuvaavissa historiankirjoissa usein jää
taustalle. Tässä kirjassa lapset osallistuvat perheen töihin
hoitamalla pienempiään ja auttamalla käsitöissä. Monelta osin
kirjassa kuvataan eräänlaista sopusoinnun ja yhteistyön
maalaisidylliä, eikä mielestäni niinkään valheellisesti, sillä
ei ihmisten elämä jatkuvaa kyräilyä ja torailua ole voinut olla.
Maalaisidylli ei kuitenkaan tarkoita pelkkää sukankutomista ja
tuvassa tarinointia vaan kirjassa käydään susijahdissa,
karhunkaadossa, postia kyytimässä, markkinoilla, muutetaan
kaupunkiin ja lähdetään Amerikoihin. Väriä ja vauhtia
kertomuksista löytyy, mutta niillä ei mässäillä.
Kirjan välittämän kuvan mukaan
ihmisten valintoja vaikuttavat ohjaavan ensi sijassa järjen käyttö
ja kokemus eivätkä uskomukset. Erilaisten uskomusten kuvaus –
kristinusko mukaan lukien – kattaa kirjasta kovin pienen osuuden.
Kirkkovenettä tervattaessa ei veisata virttä, jumalanpalveluksen
kuvauksessa suurin osa käsittelee papin ilmoituksia tulevista
yhteisistä töistä ja velvoitteista, pommisuojassa kukaan ei
rukoile. Ilmeisesti kirjan tekijät ovat halunneet painottaa kirjan
perinteisesti historiaksi miellettyä osuutta ja jättää kirkko- ja
uskomushistorian jonkun toisen kirjan aiheeksi?
Kuvitus on kaunis. Kuvat ovat selkeitä,
helpostiymmärrettäviä ja ne sisältävät paikoin hienoja
yksityiskohtia. Osa kuvista on mustavalkeita, osa värillisiä.
Kuvien kautta kertomusten näkymät avautuvat lukijalle aivan
toisella tavalla kuin pelkästä tekstistä. Alaren ihmishahmot ovat
lempeän pyöreäpiirteisiä, ehkä joskus turhankin hyvinsyöneitä
tehdäkseen jatkuvasti ruumiillista työtä?
Kirjassa on sanastoineen ja
lukemistoineen 80 sivua. Vietin sitä lueskellen viitisen päivää.
