Vuonna
2005 julkaistu kirja Занимательная
наркология sisältää
Andrei Makarevitshin, tunnetun venäläisen lauluntekijän ja
suositun Mashina Vremeni
-yhtyeen pitkäaikaisen
johtohahmon, ajatuksia alkoholista ja muistakin päihteistä. Kirja
on jaettu lukuihin, joissa käsitellään eri alkoholilaatuja ja
muitakin alkoholinkäyttöön liittyviä ilmiöitä. Jokseenkin
jokaisen luvun lopusta löytyy lääkäri Mark
Garberin laatima
kommenttiosuus, jossa hän tutkii kutakin Makarevitshin puhtaan
omakohtaisesti käsittelemää aihetta historian ja lääketieteen
näkökulmasta. Näin ollen kirjalla on oikeastaan kaksi kirjoittajaa
enkä tahdo väittää, että kaikki mielenkiintoiset jaksot
sisältyisivät yksinomaan Makarevitshin osuuksiin. Kirja ilmestyi
suomeksi vuonna 2013. Suomennoksen laati Veli-Pekka
Makkonen, tosin luvun
Vodkasta,
joka ilmestyi jo vuonna 2008 Idäntutkimus-julkaisussa,
suomensi Toimi Huttunen.
Vaikka
kirja saattaakin lukeutua etupäässä viihdekirjallisuuteen, löytyy
sen ennakkoluulottoman pohdiskelevasta asenteesta myös rutkasti
aineksia kulttikirjaksi asti. Makarevitsh korostaa, ettei hän
kirjoita alkoholismista vaan alkoholin nauttimisesta:
Tiedättekö
mikä erottaa juopon alkoholistista? Juoppo tietää, että
juopotellessaankin hän ikään kuin iloitsee. Ja iloitseekin.
Alkoholisti
muistelee, että iloa on joskus ollut. Ja ryyppää sen odotuksessa.
Mutta sitä ei ole. Ja jatkaa ryyppäämistä. Turhaan! Jatkaa ja
jatkaa. Ei mitään! Sairaala, lääkärien hyiset kädet, onania,
kuppa, kuolema.
Tajuatteko,
mihin viittaan?
(Vodkasta)
Alkoholin
nauttiminen näyttäytyy Makarevitshin puheenvuoroissa sosiaalisena
tapahtumana, juhlahetkenä, estojen poistajana tai ihan vain aterian
yhteydessä nautittaessa.
Lääkäri
Garber taas kertoo, että ihmisen elimistö valmistaa luontaisesti
itsekin alkoholia. Elimistö pyrkii pitämään alkoholitason
matalana. Joissakin tilanteissa tasot saattavat kuitenkin nousta
ilman alkoholin juomista. Esimerkkinä tällaisesta Garber mainitsee
syvämietiskelyn, joka hänen mukaansa johtaa syvään rentoutumisen
tilaan. Garber korostaa tästä huolimatta niitä vaikutuksia, jonka
transsiin johtavat rytmiset
ääniaallot saavat
ihmisolennossa aikaan. Minulle juohtui tästä mieleeni muinainen
työtoverini, joka yhdessä lopputilirahoja ryypätessämme kertoi
diskomusiikin saavan hänellä joka
solun sykkimään. Minä
kavahdin tuolloin diskomusiikin tahdissa sykkiviä soluja, mutta
tämän kirjan mukaan asiassa voi olla jotain perää.
Hämmästyttävä
ja kiehtova on luku Sovellettua
magiaa, jossa Makarevitsh
kuvaa alkoholia käyttäessä aikaansaamiaan sääolojen muutoksia.
Makarevitsh arvelee kyenneensä torjumaan hirmumyrskyn Japanissa
ryyppäämällä keskittyneesti isomman porukan kanssa. Lääkäri
Mark Garber, joka itsekin osallistui tähän hirmumyrskyn torjuntaan,
vahvistaa, että pilvet todella hajaantuivat. Syitä hän ei käy
arvailemaan. Joka tapauksessa Garberkin yhdistää mielellään
taiteellisen luovuuden muinaiseen shamanismiin, johon taas kuului
erilaisten päihdyttävien aineitten käyttö.
Kirjan
lopuksi Makarevitsh käsittelee huumausaineitten käyttöä. Garber
on perehtynyt tähän asiaan lääketieteen näkökulmasta hyvinkin
ennakkoluulottomasti ja mainitsee kalifornialaisista tutkijoista,
jotka ovat löytäneet epäfarmakologisia
menetelmiä tietoisuuden muutoksien ja laajenemisen
aikaansaamikseksi. Ajatus näissä lienee se, että kun elimistö
asetetaan fyysisesti uudenlaiseen tilaan erilaisen rasituksen tai
virikkeiden kautta, elimistö itse muuttanee omaa kemiaansa tilanteen
mukaiseksi. Garber kirjoittaakin:
Kaikilla
huumeilla on vastineensa elimistössä.
Kirjassa
on 115 sivua ja lueskelin sitä muutaman päivän.
