Sofi
Oksanen (s. 1977) kirjoitti vuonna 2007 kantaesitetyn näytelmän
Puhdistus. Luin sen. Minulla on se romaanikin kotona, saa
nähdä tuleeko sitä luettua.
Kirjan
alusta löytyy Oksasen esipuhe, jossa hän kirjoittaa näytelmän
kuvaavan seksuaalisen väkivallan käyttöä sotametodina. Tunnettua
on mm. raiskaamisen käyttö kuulusteluissa ja muunlaisessa
täydelliseen kuriin alistamisessa.
Oksasen
näytelmässä aihetta käsitellään minusta juuri sopivalla
tavalla. Seksuaalinen väkivalta tulee selvästi esiin, mutta sitä
ei aseteta katseltavaksi. Ihmisten kertomana asia käy kyllä
selväksi. Sen puoleen näytelmän voi aivan hyvin lukea ja se
toimisi mainiosti myös kuunnelmana. Varsinkin loppuvaiheissa
esitetään pitkä monologi, jossa selitetään mitä tapahtui ja
miten se pysyi salassa julmuuksien kohteeksi joutuneitten häpeän
vuoksi.
Kaikkiaan
Puhdistus on
selkeästi kerrottu tarina, siinä on vauhdikkaita käänteitä ja
piinaava tunnelma. Vuoropuhelu on tehokasta, se vie asioita eteenpäin
eikä jahkaile joutavuuksilla. Naisiin kohdistuvan seksuaalisen
väkivallan lisäksi kuvataan todella sujuvalla ja menevällä
tavalla Viron vaiheita neuvostovallan aikana ja siitä vapautumisen
alkuvuosina. Neuvostoliiton puolella toimivat virolaiset kuvataan
sosialismin asiaan uskovina oman maansa miehittäjinä.
Lukeminen
sujui verrattain nopeasti, vaikka jokin merkillinen väsymystila
minua kyllä vaivaa. Eilen luin ensimmäisen näytöksen ja tuossa
aamulla toisen. Minulla oli sellainen käsitys, että Oksasen tyyli
olisi jotenkin vaikeaselkoista lukea, mutta tämä näytelmä on
ainakin ihan kristallin kirkasta. Alussa Aliiden asunnon kuvailussa
on ehkä turhakin määrä yksityiskohtia, mutta ne voi ottaa
informatiivisena kuvauksena virolaisen maalaistalon sisustuksesta.
Kirjassa
on 148 sivua. Lukaisin sen parin päivän aikana.
P.S.
Vuonna 1980 kävin Kuopion teatterissa katselemassa tuolloin
neuvostoliittolaisen Genrih Borovikin (s.
1929) kirjoittaman näytelmän, jota esitettiin Kuopiossa
nimellä ”Santiagon yö” (alunperin Интервью
в Буэнос-Айресе,
ensiesitys 1980). Siinä oli tätä samaa aihetta. Näytelmällä
oli inhorealistinen huipennus, josta kohistiin lähinnä alastomuuden
vuoksi. Julmaa seksuaalista väkivaltaa sisältänyt kuulustelu
esitettiin pääosin kerrontana, kuten Puhdistuksessakin.
