Suomalaisia kuunnelmia 1952 – 1963 II osa

Marja-Liisa Vartio: Säkki. (1959) Outo iltakeskustelu avioparin välillä. Vaimo vaatii huomiota, hän on taiteilijaluonne, yliherkkäkin. Mies taas on asiallinen kuin kivi, muodollisen seuranpidon harrastaja. Sotien jälkeisen ajan psykologisointi nostaa päätään tässä kuunnelmassa, johon on sentään rakennettu helpottava jumala_koneesta-lopetus.

Heimo Susi: Gundar ja lohikäärme eli kertomus yhden kunnon sankarin kiusauksista, epäilyistä ja surkeasta lankeemuksesta. (1960) Viekasteleva tarina kuningattaren hovista, ritareista ja lohikäärmeestä. Tykkäsin kovasti. Tuli muuten vain mieleen miten ritari Yrjö taisteli kuulemma joskus lohikäärmettä vastaan, mutta mahtaako Yrjö tulla, kun ei sen griipinkään kanssa niin varmaa ole? Ja montako miljardia kannattaa maksaa varmuudesta saada nukkua yönsä rauhassa?

Bo Carpelan: Oma hahmosi oven takana. Mustaan sävytetty fantasia. (1960, suom. Helena Anhava, Din gestalt bakom dörren) Kun miehellä on eri asunnoissa kaksi naista, Anne ja Lili, ei ole ihmekään, että mies tuntee tiedostamatonta tarvetta kahdentua. Alkon hinnaston selaaminenko vai unettava bussimatka saavat sen aikaan? Kuunnelman mies nimeltä Kim jakautuu niin, että syntyy Kim I ja Kim II. Ihan kuten Suomalaisia kuunnelmia 1952 – 63 on jakautunut osiin I ja II. Eivätkä Anne ja Lilikään saa selvää mikä miehessä on muuttunut, kun Kimin kädet ovat kuin Eesaun jalat. Loppujakin on kaksi. Ainakin.

Leo Kalervo: Päivän tauot. (1960) Varastomiesten elämän kiehuntaa yhden heinäkuisen lounastauon ja kahvitauon aikana. Ihan ok kollektiivikuunnelma.

Esko Korpilinna: Karhunkuoppa. (1961) Vähintääkin mystillinen kuunnelma. Vaikea valita onko kyseessä absurdi eksistentialismi vai eksistentialistinen absurdismi. Miehet kohtaavat toisensa etsiessään itseään ja eläintarhan karhuja katsellessaan.

Kyllikki Mäntylä: Huominen päivä. (1962) Oprista kertonut Kyllikki Mäntylä kirjoitti tämän joskus myöhemmin uusintana kuulemani kuunnelman Larin Paraskesta. Kuunnelman ohjauksesta vastasivat Sakari Puurunen ja kirjailijan poika Jyrki Mäntylä, joka myös toimitti tämänkin kuunnelmavalikoiman. Kuunnelman kesto on 100 minuuttia, musiikin on kansansävelmien pohjalta sovittanut Jorma Panula. Pääosan, useammassa iässä tavattavan Parasken osan esittää Eeva-Kaarina Volanen. Paraske laulaa runoja kotiseudullaan Miiskunmäessä, Inkerinmaalla. Hän kaihoaa Suomeen, Vaskelaan, jonne sitten asettuukin asumaan vanhemman miehen vaimona. Kuunnelma seuraa Parasken työntäyteistä elämää, jossa ilo ja suru vuorottelevat laulun saattelemina.

Walentin Chorell: Ennen kuin sanat lausutaan. Monologeja radiolle. (1956, suom. Helena Anhava, Innan ordet) Tässä kuunnelmassa annetaan ajan pysähtyä. Veli on pukittanut veljensä naista, nyt ollaan tiukan neuvonpidon edessä. Kaikkien ajatukset kuullaan ennen kuin kukaan sanoo mitään. Vaikuttaa paremman väen korttipeliltä. Korttia on joskus mukava pelata, mutta radiosta kuultuna se on aika tylsää.

Simo Salo: Matka. Kuunnelmaruno. (1963) Vanhatestamentillinen aihe, joka ansaitsisi tulla kuunnelluksi kuunnelmana eikä ainakaan tulla luetuksi puolinukuksissa loppiaisaattoiltana. Sai tämä minut silti ajattelemaan, että Euripideen Ifigeneia onkin kenties vain muunnelma Abrahamista valmistautumassa uhraamaan Isakia (vrt. Abraham – Isak ja Agamemnon – Ifigeneia). Ehkä erämaahan karkotettu Haagar on myös saanut toisintonsa Ifigeneian kohtalossa?

Veijo Meri: Suomen paras näyttelijä. (1963) Hieman selkiintymätön tarina taiteilijasielusta, joka on vailla kiinnitystä. Pikkukaupungin teatterin johtokunnalle hän rupattaa seuraavasti:

Kun minä olen katsellut näitä Suomen teattereita, niin totta on, että samat siellä istuvat, oma kannattajakunta, teatterinystävät. Aina sama ralli, lauantaina sentään maalaiset, se on silloin vähän raskasta näytellä, kun ne eivät uskalla nauraa millekään tai sitten nauravat koko ajan, etteivät nauraisi väärässä kohdassa.

Kirjassa on 304 sivua + 10 sivun luettelo 1952 – 63 ensiesitetyistä kuunnelmista ja dramatisoinneista. Kuolemantapaus on mukana 2 – 3 kuunnelmassa laskutavasta riippuen. Alkujaan ruotsinkielisiä on mukana 2/9. Luin tämän kolmessa päivässä.

Parhaat suomalaiset radiokuunnelmat 1948 – 49

Parhaat suomalaiset radiokuunnelmat 1948 – 49 sisältää kaikkiaan kaksitoista kuunnelmaa yhteensä kymmeneltä kirjoittajalta. Kirja ilmestyi vuonna 1950 ja sen toimitti Olavi Paavolainen, joka toimi tuolloin Yleisradion teatteriosaston pomona. Esipuheessaan Paavolainen huomauttaa, että kuunnelma on taidemuotona vasta parikymmentä vuotta vanha. Kyseinen kirja on ensimmäinen Yleisradion esittämiä kuunnelmia sisältävä otos. Paavolainen kertoo radioteatterin tekevän vuodessa enemmän ohjelmistoa kuin tavallinen teatteri kymmenessä vuodessa. Hän korostaa, että kuunnelmissa sana on kaunein silloin, kun se nousee korkokuvana hiljaisuuden taustalta. Kaikkien kuunnelmien lopussa lukee – Gong – . Gongi kaiketi kumahtihe jo kuunnelmien alussakin.

Taistelu Heikkilän talosta. (Johannes Linnankosken samannimisestä novellista kuunnelmaksi kirjoittanut Antero Alpola, esitysvuosi 1948). Erinomainen aihe kuunnelmaksi. Maalaistalo, jonka ilmapiiriä synkistävät isännän juoppous ja emännän voimakas tahto. Kuolemantapaus, kummittelua, mysteeri. Kolme eri kertojanääntä. Kuunneltavissa Areenassa.

Leo Apo: Italialainen capriccio. Pienoiskuunnelma. (1948) Kuunnelmallinen pieni kuunnelma. Tapahtuu pimeässä. Isän ja tyttären lähes vastakkaiset hahmot luovat vahvan kontrastin.

Leo Apo: Merenkuninkaan tytär. (1948) Hieno kohtalokas tarina kyttyräselkä-Artosta ja hänen naisestaan.

Walentin Chorell: Vuoropuhelu ikkunan ääressä. (Dialog vid ett fönster, suom. Elvi Sinervo, 1948) Kaksi miestä kumpikin eri sängyssä sairaalassa. Ennalta-arvattava.

Walentin Chorell: ”Pullonpohja”. (Tomflaskan, suom. Alpo Routasuo, 1949) Olen nähnyt tämän tv-näytelmänä, Irma Seikkula pääosassa, tässä on ollut ”Pullonpohjana” Elsa Turakainen. Asunnoton nainen elättää itseään tyhjiä pulloja laskien ja niitten viimeisiä pisaroita ryyppien, kunnes saa vierailijan.

Helvi Erjakka: ”Ennen kuolemaa”. (1948) Kolmen henkilön kuunnelma. Hilkka ja Pekka ovat naimisissa, kunnes Hilkka tapaa Irmelin pusuttelemassa Pekkaa olohuoneen sohvalla. Kuunnelmassa kysytään, olisiko Hilkan kannattanut vain antaa anteeksi.

Yrjö Kaijärvi: Heinäkuun hämärässä. Radionovelli. (1948) Sen verran oli runollisuutta, että tipahdin heinäkärryiltä heti rantaniityllä, mutta Arvo saa minkä ansaitsi, kun niin monet häntä muistelevat.

Joel Laikka: Kersantti tulee takaisin. (1948) Pääosissa ovat sotamies (Reino Valkama) hänen uusi huonetoverinsa kersantti (Rauli Tuomi ) ja sairaanhoitaja (Henny Valjus), joten tuli ihan Linnaisten vihreän kamari mieleen. Helppotajuinen, reima kuunnelma.

Olavi Linnus: Intohimo. Pienoiskuunnelma. (1949) Elli ja Ensio tiiviissä tunnelmissa. Ensiota voisi vaikka kuvailla narsistiksi.

Kyllikki Mäntylä: Voittaja eli kappale harmaata arkipäivää. (1948) Rouva Kangas huomaa saaneensa kilpailijan, joka kuitenkin päätyy ennenaikaiseen maaliin. Voittaako se, joka ivallisesti hymyilee vai se, joka jää keittelemään perunii?

Elvi Sinervo: Toukokuun viimeisenä iltana. (1948) Luin tämän syksyllä Sinervon näytelmänä, arvelin ettei kuunnelma olisi antanut minulle mitään uutta ja jätin tällä kertaa lukemisen väliin ajanpuutteen takia.

Hella Wuolijoki: Heta-muorin pitkä reissu. Pieni draama vuodelta 1918. (1948) Heta hieroo ja hupattaa Alvettulassa. Hetan pojat on joko ammuttu tai muuten kadoksissa. Yksi pojista on vankileirillä, häntä Heta lähtee tapaamaan viedäkseen hänelle evästä.

Kirjassa on 256 sivua + esipuhe. Lukeminen vei elämästäni pari päivää.