Isänmaan tähden kertoo Saksan
armeijan suomalaiseen SS-pataljoonaan vuonna 1941 lähtevistä
neljästä miehestä sekä yhdestä miehestä, joka jää Suomeen.
Romaanissa on monessa eri ajassa liikkuvia jaksoja. Tuoreimmat
tapahtumat sijoittunevat 2000-luvun alkuvuosiin, jolloin kaksi
päähenkilöä ovat jo vanhuksia. Erityisesti keskitytään näihin kahteen
serkukseen, Antti ja Kaarlo Vallakseen, jotka lopulta elelevät
maaseudulla samalla paikkakunnalla. Antti taisteli SS-joukoissa
samassa ryhmässä kolmen Erkki-nimisen miehen kanssa. Kaarlo jäi
Suomeen.
Romaanissa käsitellään miesten sotaa
heidän muistojensa kautta. Tärkeänä teemana ovat moraaliset
kysymykset. Antin muisti on heikentynyt, puhekyky on vähissä. Hänen
muistinsa tukena olisi rintamalla pidetty päiväkirja, jota Antti ei
onnistu löytämään. Kaarlo sen sijaan alkaa vanhemmiten kirjoittaa muistelmia
omista sotakokemuksistaan. Hän haluaa muistelmiensa kautta
lahjoittaa kuolleelle vaimolleen sellaisen miehen, jonka vaimo olisi
ansainnut. Antin maailmassa muistot sotakavereista heräävät
henkiin. Hän näkee vaimonsa ja tyttärensä hahmoissa taistelutoverinsa,
jotka ovat jo kuolleet.
Isänmaan tähden kertoo saman
SS-pataljoonan miehistä kuin edellinen lukemani kirja, Niilo
Lauttamuksen romaani Vieraan kypärän alla. Siten myös
tapahtuma-ajankohdat ja tapahtumapaikat ovat koulutusta ja sotaa
kuvattaessa usein samoja. Aluksi vertailinkin tapahtumia, kunnes
arvelin, että muuttuvathan ne muistotkin vuosien saatossa ja
jokainen näkee tapahtuneen omalla tavallaan. Luulen että minulle
kuitenkin oli hyötyä siitä, että Lauttamuksen romaani oli niin
tuoreessa muistissa, sillä Linturin romaanin sirpaleinen kerronta
sai sitä kautta tukevuutta.
SS-joukot olivat Saksan armeijan
valioyksikkö. Linturin romaanissa mainitaan, että samoilla seuduin
suomalaisten kanssa palveli SS-joukoissa myös ruotsalaisia,
norjalaisia ja balttilaisia vapaaehtoisia. Miten suomalaisiin
SS-miehiin sitten Suomessa mahdettiin suhtautua, siitä poimin
tekstistä pienen näytteen:
Antti
sytytti tulitikun yhdellä kädellä ja alkoi puhua ampumisesta.
Siitä, miten tärkeää oli keskittää kaikki voima katseeseen ja
unohtaa muu. Suomessa kaikki oli helpompaa, menestyminen ja moraali.
Iltalomillakin saattoi vieraiden naisten sijaan kerjätä omalta
vaimolta. Poika keskeytti Antin. Hän halusi tietää Saksasta. Hän
ei ollut koskaan nähnyt natsia yhtä läheltä. Erkki naurahti.
– Sittenhän
sinulla on ollut onnea.
Linturin aikajärjestystä rikkova
kerronta palvelee heikenneen muistin kuvausta ja luo tarinaan
arvoituksellisuutta, mutta samalla se myös vähän syö tehoja. Olen
silti sitä mieltä, että Linturin romaanissa tuodaan esiin
sellaisia puolia sodasta, jotka ovat saattaneet jäädä vähemmälle
käsittelylle Suomessa. Sota on varmasti hyvin sekava tapahtumasarja.
Se tuottaa paljon tuskaa sekä vammoja, joista kaikki eivät näy
päälle päin, mutta voivat kulkea ihmisen mukana koko hänen lopun
elämänsä.
Kirjassa on 233 sivua ja lukemiseen
kului minulta pari päivää.
