Runoilija Pertti Nieminen on perehtynyt
vanhaan kiinalaiseen runouteen ja suomentanut sitä meidän
suomalaisten iloksi. Luin tämän suomennosvalikoiman ensimmäisen
osan nimeltä Suuri tuuli. Pari runoa on Tuomas Anhavan suomentamia.
Wikipedian mukaan kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna
1960, minä luin vuoden 1975 painosta, jonka satuin löytämään
divarista.
Kirjan alusta löytyy Johdanto, jossa
Nieminen kertoo Kiinan varhaisimmasta runoudesta 400-500-luvuita eKr.
aina 400-500-luvuille jKr. saakka. Nieminen ei pihtaile tietojaan ja
vaikutelmiaan. Hänen näkemyksensä mukaan klassisen kiinalaisen
runon luonteenomainen piirre on resignaatio. Sivistyssanaston
mukaan tällä tarkoitetaan alistuneisuutta, tyytymistä vallitseviin
oloihin. En epäile vähääkään, etteikö Nieminen tietäisi tämän
asian minua paremmin. Itse näin erittäin monien kirjan runojen
perusasenteena halun vetäytyä syrjään maailman melskeistä.
Nieminen esittää esimerkkinä resignaatiosta katkelman kirjassa
kuvatun aikakauden merkittävimmän runoilijan, T'ao Yüan-mingin
runon Persikankukkalähde johdantona olevasta laveahkosta,
tarumaisesta kertomuksesta. Siinä kuvataan ihmisjoukkoa, joka
levottomuuksia välttääkseen on paennut solan suojaamaan laaksoon
ja elää siellä eristäytynyttä elämää kehottaen satunnaista
vierailijaa pitämään salaisuutena kylän sijainnin. Kylä
näyttäytyy katkelmassa rauhallisena seutuna, yksinkertaisen
elämänmenon ja sopusoinnun esikuvana.
Runoilija T'ao Yüan-ming eli noin
vuosina 372/376 – 427 jKr. Kirjan lopusta löytyvässä kunkin
valikoiman runoilijan elämää kuvaavassa selonteossa kerrotaan,
että T'ao Yüan-ming oli köyhän virkamiesperheen poika, joka
itsekin jäi köyhäksi eikä virkauraa kertynyt kuin kolmatta
kuukautta ja sekin kahdesta yrityksestä. Hänen perheensä väitetään
jääneen köyhäksi, koska he kieltäytyivät ottamasta vastaan
lahjuksia. T'ao Yüan-ming vetäytyi yksinäisyyteen ja rauhaan
Eteläiseen kylään, jossa hän kasvatti krysanteemeja ja
viljeli riisiä, nimittäin sellaista riisiä, josta pystyi
valmistamaan viiniä. Tämä kuvaus herätti pitkäaikaistyöttömän
rakkauteni häntä kohtaan. Myös hänen runonsa ovat valikoiman
huippuja. Laitan niistä näytteeksi katkelman sarjasta Juomalauluja:
Vuodet ja kuukaudet kiirehtivät
toisiaan;
jo kauan sitten ohimoni harmaantuivat.
Voi minua, ellen olisi hylännyt onnea
ja onnettomuutta
ja vaalinut asioiden syvintä ja
sisintä!
T'ao Yüan-ming Juomalauluja
(katkelma runosta 15)
Runon ajatus näyttäisi olevan, että
runoilija on pelastanut sielunsa vetäytymällä syrjään maailman
taisteluista. Hän ei huolehdi maallisista, hänen mielenkiintonsa on
kohdistunut miettimiseen, jota hän tasoittelee juopumuksella.
Runoilijana T'ao Yüan-ming lienee filosofi. Tosin näin sanoessani
haluan todeta, että kaikilla ihmisillä on filosofiansa. Mikäli
ihmisyksilön ajatus Kiinan suhteen olisi vaikkapa se, että jos
pitää mennä Kiinaan, juonpa pullon viinaa,
on tämäkin jo filosofinen näkemys eikä se välttämättä täysin
poikkea tämän kirjan runojen filosofiasta.
Toinen
silmiinpistävä piirre kirjan runoissa on kaipuun vahva läsnäolo.
Usein kaivataan rakastettua, puolisoa, mutta myös ystäviä ja
kotia. Suurin osa kirjoittajista on miehiä, runojen perusteella
vanhoja miehiä. Pari runoa on pantu nuoren, tuntemattoman
naisrunoilijan nimiin. Näitten runojen näkökulma onkin nuoren
naisen. Se ei välttämättä todista, että runot olisi sepittänyt
nuori nainen. Yleensäkään näin vanhojen tekstien osalta ei aina
voi olla varmuutta tekijästä, runon alkuperäisestä asusta tai
kirjoitusajankohdasta. Tämän Nieminen tuo sujuvasti esille
Johdannossa.
Kirjassa
on reilut 120 sivua. Luin sen läpi kahden aamupäivän aikana.
