Juha Veli Jokisen toimittama
mäkihyppääjänä tunnetuksi tulleen Matti Nykäsen (s.
1963) mietteitä sisältävä kokoelma Matti Nykänen myötä- ja
vastamäessä julkaistiin vuonna 2010. Kirjanen sisältää
paljon valokuvia, joista useita on otettu Matti Nykäsen
keikkaillessa laulajana.
Matti Nykänen oli erittäin
menestyksekäs mäkihyppääjä 1980-luvulla. Calgaryn
olympiakisoissa vuonna 1988 hän putsasi pöydän voittamalla
suurmäen ja normaalimäen kilpailujen lisäksi myös joukkuemäen
Suomen joukkueessa. Oi niitä aikoja! Sittemmin Nykänen on
esiintynyt myös viihdelaulajana. Hänen sanonnoistaan ja
mietteistään on koottu jo muutama kirjanen.
Millaisina sitten näyttäytyvät Matti
Nykäsen ajatukset ketjukolaajalle? Nykäsen ajattelu ei ole väkisin
puserrettua, se on luomua – joskin ilmeisesti myynnin kannalta
tarkoituksella valikoitua. Olen joskus katsellut muutaman jakson
televisiossa esitettävästä sarjasta, jossa seurataan Matti Nykäsen
elämän arkea. Niissä ohjelmissa hänen ajattelunsa ei ole
poikennut tavanomaisesta. Niinpä on syytä olettaa, että kirjaan on
haettu mietteitä, joitten arvellaan jotenkin sävähdyttävän
lukijaa. Koska olen ikuinen vastarannan kiiski (tai vastamäen
kottarainen!) koin mukavimpina ne mietteet, joissa Nykänen kertoo
reilusti itselleen läheisistä, kotoisista asioista. Esimerkkinä
seuraava poiminta:
Toivoin aina pikkupoikana hyviä suksia
joululahjaksi. Enää niitä ei voi
toivoa.
Joululta odotan, että joku vähän
muistaa.
Ja hyvät ruuat pitää olla.
Minä toivoin joululahjaksi yleensä
Tarzan-kirjoja. Jos ei tullut riittävästi, niin ostin sitten itse
itselleni syntymäpäivälahjaksi helmikuussa. Nyt muuton yhteydessä
tajusin, etten enää ikinä lue niitä Tarzaneita ja annoin ne
veljelleni. Mahtaako lukea hänkään? Ruokien suhteen on vaimon
kanssa alettu tulla samantapaiselle linjalle. Mitä me kinkulla? Ei
osata kunnolla paistaa sitä ja tulee rasvaa ja sitten sitä kinkkua
jää syömättä. Ostetaan paketti siivutettua palvikinkkua ja
Kuopion torilta valmiiksi keitettyä ja paistettua puolisen kiloa.
Kyllä joulun lapsi sen kestää. Syödään vaikka rosollia ja
laatikoita siitä edestä.
Nykäsen ajatukset seksistä ja
parisuhteesta muistuttavat aika pitkälti suomalaisen miehen
järkeilyä, ainakin mitä minä niitä miehiä tunnen. Seksi on
tärkeää, mutta parisuhde vielä tärkeämpi. Kun Aulikki Oksanen
kirjoitti, ettei synny rakkautta ilman oikeutta, Nykänen toteaa,
että ei ole rakkautta, jos ei ole luottamusta. Tietysti Oksanen
puhuu politiikasta ja Nykänen parisuhteesta, mutta ihan kurantteja
mietteitä kumpikin. Pidän Matti Nykäsen mietteitten
maanläheisyydestä, arkipäiväisyydestä, kotoisuudesta. Lopuksi
haluan siteerata mietettä, joka juuri näin iltapäivällä alkaa
maistua mukavimmalta kaikista mietteistä:
Se on onnea, että joku välittää ja
kysyy,
haluatko kahvia.
Niin se on. Onni ei ole mikään suuri
rubiini. Se on pikemminkin kupillinen kahvia, jonka tarjoaa joku,
joka välittää.
Kirjassa on 93 sivua. Lukaisin sen
päivässä.
