Marraskuisia kuunnelmasarjoja

Kun ei lukeminen oikein maistu, kuuntelin tänään kaksi kuunnelmasarjaa. Molemmat kuunnelmasarjat sisältävät jännitystä ja yliluonnollisia ilmiöitä.

William Peter Blattyn (1928 – 2017) vuonna 1971 julkaistuun romaaniin The Exorcist, suomeksi Manaaja, perustuvan, Robert Frostin BBC4:lle dramatisoiman ja Ville Koskivaaran suomentaman kuunnelmasarjan musiikin on tehnyt Max Lilja ja äänisuunnittelun Tuomas   Skopa. Pääosissa kamppailevat Leo Honkonen ja Pihla Maalismaa sekä äitinä Meri Nenonen. Ohjaaja on Maria Veijalainen. Kuunnelmasarjassa on neljä osaa, kokonaiskesto 166 minuuttia.

Manaaja on kuunnelmana ihan ok. Ei se nyt enää ihan sillä tavalla jännittänyt kuin 1970-luvulla, kun luin tämän Apu- tai Seura-lehdestä lyhenneltynä jatkosarjana. Elokuvan näin vasta noin parikymmentä vuotta sitten. Parantelin olosuhteita kotikuuntelua varten jättämällä valot sytyttämättä harmaana marraskuun päivänä. Kävelylenkillä yritin ottaa marraskuisia lepsusti pahaenteisiä kuvia. Lenkin jälkeen söin lihapiirakan kahdella nakilla ja kuuntelin kaksi viimeistä osaa. Välillä tarkkailin jäiselle pihalle satavaa vettä. Tulvariski on otettava huomioon.

En tiedä muistinko jotenkin väärin vai oliko tarinan loppua vähän viilailtu. Muistothan tuppaavat muuttumaan, joten voi olla, että alkutekstissäkin on katseltu muutakin kuin Ecce Homoa. Joka tapauksessa oli oikein kiva kokeilla tätä Yle Areenan kuuntelumahdollisuutta. Luulenpa kuuntelevani usein tämän jälkeen.

Ja koska lupaukset voi joskus pitääkin, kuuntelin samaan syssyyn myös toisen kuunnelmasarjan. Oskar Reposen (1928 – 1997) kirjoittamaan samannimiseen, vuonna 1982 julkaistuun romaaniin perustuvan kuunnelman Hautasi on Odessassa olin kuunnellut jo vuonna 1983, jolloin kuunnelmasarja esitettiin radiossa ensi kertaa. Pidin tuolloin kovasti kuunnelman tunnelmasta, joka silloin meni minuun ihan täydestä. Vielä nytkin kuunnelma tuntuu minusta varsin laadukkaalta. Itse olisin pyrkinyt ehkä hieman tiivistämään tarinaa. Joka tapauksessa dramatisoinnissa on onnistuttu jättämään pois romaanin paikoin arkipäiväistäviä kuvauksia sekä muuta reportterimaista kerrontaa, jotka jossain määrin latistavat hyviä tunnelmallisia virityksiä. Valitettavasti Yle Areenan tiedoista en löydä dramatisoijan nimeä – tosin kirjoittajaksi mainitaan Oskar Reponen itse. Ohjaaja on Rauni Ranta. Tehosteet on tehnyt Merja Pesola. Pääosaa, toimittaja Erkki Saarta, esittää Markku Nieminen.

Jännä kyllä tässäkin kuunnelmasarjassa kävi niin, että olin muistellut loppuratkaisun hieman toisenlaiseksi. Oikeastaan tämä loppu vaikutti aika hyvältä. Kaiken kaikkiaan kuunnelma pysyi oikein hienosti koossa ja jaksoi kiinnostaa loppuun asti. Kokonaiskesto on 256 minuuttia.

Laitan tähän vähän niitä lenkillä ottamiani valokuvia. Ne on otettu vanhan mallisella kännykällä, jossa ei ole kovin kummoinen kamera, mutta jospa ne menettelisivät.

Oskar Reponen: Hautasi on Odessassa

Oskar Reponen (1928 – 1997) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija (lähde: wikipedia). Luin hänen kirjoittamansa yliluonnollisten kokemusten parissa liikkuvan jännärin ”Hautasi on Odessassa”. Kirja on julkaistu vuonna 1982 ja sen pohjalta tuolloin tehdyn kuunnelmasarjan katkelmia voi kuunnella Ylen Elävässä arkistossa.

Romaanissa käsitellään erilaisten yliluonnollisten ilmiöitten etsimistä ja ainakin jollain tasolla myös niitten hyväksymistä. Reponen on selvästi ollut aiheesta kiinnostunut. Hän käy kirjan hahmojen suulla läpi tavallisimmat "edellisiin elämiin" liittyvien kokemusten herättämät vastaväitteet – kirjan hahmot jopa naureskelevat niille kuin vanhoille tutuille, samalla kun pyrkivät todistelemaan tieteeltä salatun maailman olemassaoloa.

Reposen kirjassa erityisessä asemassa on siis ihmisen tietynlainen sielunvaellus, ”edelliset elämät”. Toimittaja Erkki Saari pääsee edellisten elämien tutkimisesta kiinnostuneen hypnotisoijan avulla kurkistamaan edelliseen elämäänsä, jossa hänen osakseen on koitunut väkivaltainen kuolema. Koska tämä edellinen elämä on loppunut vain pari vuotta ennen Saaren syntymää, ovat hänen edellisen elämänsä tärkeät ihmiset vielä elossa ja Saaren on mahdollista alkaa jäljittää kuolemaansa johtaneita tapahtumia.

Muokattu kuva eräästä puistosta.

Kuten kirjan nimestä saattaa päätellä, tapahtumat kuljettavat kirjan sankarin Mustan meren rannalle, Odessaan. Kaupunkia kuvaillaan kirjassa tarkan toimittajamaisesti. Aikoinaan kuunnelmasarjaa seuratessani viehätyin erityisesti Odessan kaupungin puistoista. Kirjassa puhutaan enemmänkin kaupunkia varjostavista korkeista puista, akaasioista, kastanjoista, trumpettipuista ja plataaneista. Jostain syystä kirjan kuvaus näiltä osin ei tunnu yhtä kiehtovalta kuin miltä se kuunnelmassa vaikutti. Kirja sisältää aika tarkkaa tosiasiallisten paikkojen, katujen ja rakennusten kuvausta, pikkutarkasti kuvattuja näkymiä, jotka varmaankin 1980-luvun alun lukijasta ovat tuntuneet mielenkiintoisilta, mutta nykyisille, paljon jo tv:n kautta nähneille lukijoille tuntunevat vähän merkityksettömiltä ajankuvilta. Toimittajamainen kuvaus hieman vesittää tarinan kiehtovaa, mystistä sykähtelyä. Jännärimäinen kerronta toisaalta pitää yllä lukijan mielenkiintoa.

Kirjailija Reposen ammattitaito näkyy siinä, että hän vie tarinan alusta loppuun hyvin tottuneesti ja varmalla tyylillä. Kokemus lehtimaailmasta tulee esiin myös kirjan tarinasta, päähenkilö työskentelee näet Perheposti-nimisessä aikakauslehdessä.

Luin kirjan osin työmatkoilla ja lounastauoilla ja loput Helsingin reissun aikana. Junamatkat sopivat ihan kivasti lukemiseen. Valojen pätkiminen ja sammuminen korostivat kirjan tapahtumien yliluonnollista hehkua. Kirjassa on 282 sivua. Lukutapauksesta muodostui noin viikon mittainen.