Kuunnelmien poliitillisia tai muuten vain menestyneitä kirjailijoita

Kuuntelen ja kommentoin Yle Areenan kuunnelmia.

Panu Rajala: Se kaipaus meitä riepottaa. Kuunnelma voitti Sokeain kuunnelmapalkinnon vuonna 1988. Ohjaus Ari Kallio. Arvo Poika Tuomista esittää Veikko Honkanen ja Frans Emil Sillanpäätä esittää Tapani Perttu. Kuunnelman tapahtumat sijoittuvat marras-joulukuun vaihteessa 1939. Hämeenkyrön miehet ovat puolisoineen Tukholmassa, Sillanpää noutamassa Nobelin kirjallisuuspalkintoa, Tuominen johtaa Suomen Kommunistista Puoluetta Tukholmasta käsin. Talvisota on syttynyt, Arvo Oskarovitshia oli Moskovassa suunniteltu Terijoen hallituksen johtoon. Jo tapanina vuonna 1920 Tuominen oli piipahtanut Saavutuksessa, Sillanpään kodossa, pyytämässä tältä kirjallista avustusta työväen lehdelle, Hurskas kurjuus kun oli tehnyt vaikutuksen myös Tuomiseen. Sillanpää sanoi pysyvänsä politiikan ulkopuolella. Tukholmassa Tuominen säntää tapaamaan Hämeenkyrön miestä hänen hotelliinsa. Sillanpää on hyväntuulinen, tilaa huoneeseensa konjakkia, pukee frakin ylleen. Ja miehet keskustelevat Suomen tulevaisuudesta, alkaneesta sodasta ja tavoitteistaan. Lopuksi Sillanpään marssilaulu. Kesto 46 min.

Bertolt Brecht ja epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea. Kyseessä on kriitikon ja näytelmäkirjailijan Eric Bentleyn kommentoima dokumentaatio näytelmäkirjailijan ja runoilijan Bertolt Brechtin kuulustelusta Washingtonissa 30.10.1947. Suomennos ja sovitus Turo Unho. Ohjaus Veli-Matti Saikkonen. Taltiointi vuodelta 1967.

Saksan kansalainen Brecht oleskeli Yhdysvalloissa vuosina 1941 – 1947 Saksan natsihallintoa paossa. Brechtiä esittää Bengt Ahlfors, päätutkija Robert Striplingiä taasen Kalle Holmberg. Mukana on myös tutkintakomitean puh.joht. (Kauko Helovirta) ja pari jäsentä ja Brechtin asianajajia ja tulkki Baumgardt (Martti Romppanen). Eric Bentleyn kommentit, joihin sisältyy myös Brechtin kirjoittama selonteko, lukee Heikki Kahila. Näytelmäkirjailija Bengt Ahlfors suoriutuu mainiosti Brechtin osasta. Hän kuulostelee englanninkielellä esittäviä kysymyksiä pitämällä pienen tauon ennen kuin vastaa: ”Ja.” Ahlfors lausuu saksaa uskottavasti, Kahila lukee englanninkieliset nimet kuin vettä vaan. Holmberg pääsyyllistäjän osassa painaa päälle ja toistuvasti hän päätyy utelemaan Brechtin kommunistiyhteyksistä. [Erikoista tässä tunnelmassa on, että se tuo mieleeni SS-upseeri Adolf Eichmannin käytöksen hänen ollessaan syytettynä oikeudenkäynnissä Israelissa. Hänenkään syyllisyyttään eivät kuulustelijat mielestäni kovin täsmällisesti pystyneet osoittamaan, vaikka se olikin ilmeinen ja hän toisti vain noudattaneensa käskyjä.] Yleisö naureskelee Brechtin vastauksille, kun hän vastaa selviin kyllä-vai-ei-kysymyksiin tahtomalla lukea itse kirjoittamansa selonteon. Selonteossaan, jota hänen ei sallita lukea, Brecht kirjoittaa mm. ydinsotien vaaroista lausuen: 

”Me voimme olla viimeinen sukupolvi.” 

Minusta Brecht ei kuulustelussa mainitun elokuvan Kuhle Wampe perusteella vaikuta pelkästään yhteiskunnalliselta vaan vahvasti vasemmistolaiselta kirjailijalta. Brechtin sanoittama ja Hanns Eislerin säveltämä Solidaritätslied samoin kuin runo Oppimisen ylistys mainitaan tutkinnassa esimerkkeinä Brechtin taipumuksesta kommunistisiin ihanteisiin. Hän kuitenkin kohta kohdalta kieltää näin olleen. Ei tarvitse usuttaa kansaa barrikadeille, riittää kun kehottaa tarttumaan kirjaan, se on hyvä ase.

Myöhemmin Brecht siirtyi tekemään teatteria itäiseen Saksaan, Hanns Eisler sävelsi DDR:n kansallislaulun. Hieno kuunnelma, jonka rehellisyys voi silpaista sieluun tai sitten ei. Toimii kuin Brechtin näytelmä, jossa musta ja valkoinen vaihtavat asemia, mikäli sen niille sallii. Kesto 55 min.

Ray Bradbury: Dudley Stonen suurenmoinen kuolema. Taltiointi vuodelta 1961, Bradburyn novellin The Wonderful Death of Dudley Stone (julkaistu vuoden 1955 novellikokelmassa The October Country) mukaan kuunnelmaksi kirjoitti ja ohjasi Marja Rankkala. Tässä kuunnelmassa sepitteellinen menestyskirjailija Dudley Stone on joko kuollut tai muuten vain tullut järkiinsä ja lakannut kirjoittamasta kirjoja. Hänen kirjojensa ihailijat tapaavat kahvilassa ja puhuvat tästä suuruudesta. Käy ilmi, että he tietävät Stonen olevan yhä elossa, tietävät jopa hänen olinpaikkansakin. Yksi miehistä lähetetään toisten puolesta tapaamaan kirjailijaa. Stone todella löytyykin ja hän kertoo merkillisen tarinansa. Stonea esittää Holger Salin, hänen vaimoaan Terttu Soinvirta ja ihailijaa Tauno Kajander. Tärkeässä osassa on myös vähemmän suosittu kirjailija John Oatis Kendall (Heikki Heino). Tämä on sellainen tarinainen verrattuna edelliseen, joskaan ei vailla sanomaa. Kesto 48 min.

Panu Rajala: Mestarin iltapäivä ja muita näytelmiä

Panu Rajala (s. 1945) kirjoitti kaksi näytelmää ja yhden oopperalibreton, jotka julkaistiin vuonna 2017 teoksessa Mestarin iltapäivä ja muita näytelmiä. Kirjan alussa Rajala kertoo otsikon Kolme hämäläistä suurmiestä alla lyhyesti näistä näytelmistään. Minä pyrin myös lyhyyteen kirjoittaessani jotain jokaisesta kirjan näytelmästä.

Mestarin iltapäivä. (vuodelta 2000) Näytelmä Eino Salmelaisesta ja hänen teatteristaan. Näytelmässä päähahmona oleva Eino Salmelainen (1893 – 1975) oli teatteriohjaaja, joka työskenteli 40 vuotta eri teattereissa ohjaajana ja teatterinjohtajana. Hiljattain luin näytelmän Juurakon Hulda, jonka alussa kirjoittajanimimerkki Juhani Tervapää kehuu ja kiittelee yhteistyötään Salmelaisen kanssa. Nimimerkin takana piilotellut Hella Wuolijoki esiintyy tässä näytelmässä, jossa Salmelainen ohjaa Wuolijoen näytelmää Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle vuonna 1969 Tampereen Työväen Teatterin vanhalla päänäyttämöllä. Ohjaustyö jäi Salmelaisen viimeiseksi. Näytelmä siis kertoo näytelmän valmistelusta. Tarkimmat lukijat huomaavat kenties, että noihin aikoihin Aika oli jo jättänyt Hellasta ja useimmista tämän näytelmän hahmoista. Lavalla piipahtavat Iso-Heikkilän isännän hämäläinen esikuva Roope Juntula ja Bertolt Brecht, joka Hella Wuolijoen luona piipahtaessaan tekee isännästä Puntilan isännän ja rengistä Matin. Kohtaaminen Hellan kanssa saa Salmelaisen selkiyttämään ajatuksiaan hämäläisyyden luonteesta. Samalla pohdinnan alla on se, kenen lapsi näyttämölle päätyvä näytelmä lopulta on. Tästä pieni katkelma:

HELLA: Kenenkäs luvalla sinä niin paljon muuttelet minun tekstiäni? Ja kaiken lisäksi huonompaan suuntaan.

EINO: Omalla luvallani, tottakai. En minä ole koskaan kirjailijoilta lupia kysellyt. Jäljestä päin ovat sitten tulleet kiittämään. Miten siitä näin hyvä on tullut?

Päämäärä Tuntematon. (2017) Näytelmän aiheena on kirjailija Väinö Linna (1920 – 1992) kirjoittamassa sotaromaania, joka tunnetaan nimellä Tuntematon sotilas. Linna luo näytelmäänsä ikään kuin työryhmän tuella. Uusien liuskojen lukemista kuulemassa ja kehumassa on joukko kirjailijatovereita. Ensimmäinen näytös kuluu romaania ylistäessä ja vuorosanoja toistellessa, mikä on välillä puuduttavaakin, kun ei ole ihan vieras teos kyseessä. Juoksu onneksi petraantuu toisessa näytöksessä, jossa odotetaan kustantajan päätöstä ja viimein juhlitaan uunituoretta romaania niin että roikaa. Toini Havun kuuluisa arvostelu saa osansa samoin kuin elokuvaohjaaja Edvin Laineen vierailu kirjailijan tykönä.

Sillanpää. (2017) Oopperalibretto kirjailija F. E. Sillanpäästä (1888 – 1964). Kirjallisuuden nobelisti Sillanpään elämä saa karun puoleisen kuvauksen. Ensimmäisen näyttämön sijaintia kuvataan sanoilla Kammion sairaala, karu selli. Kirjailijan elämän karheutta kuvaavat viinan käyttö, sisällissota ja perheen taloudellinen ahdinko. Lapsikin kuolee pienenä. Ollakseen oopperan sanoitus teksti on ehkä vähemmän laulullisempi kuin voisi kuvitella, mutta runollisuutta kyllä löytyy varsinkin kesäisen luonnon kuvauksessa. Rajala ei tosin ole mitään laulun sanoja useimmiten yrittänytkään vaan silloin kun riimejä löytyy, ne on sijoitettu puhekielenomaisen tekstin sisään. Tämä tekee libretosta helppolukuisen. Oopperan toimivuutta voisi luultavimmin testata sen näkemällä ja kuulemalla. Tunsin muuten erään Sillanpään, jolla oli puhelimessaan soittoäänenä Sillanpään marssilaulu, joka tässäkin oopperassa mainitaan.

Kirjassa on 204 sivua. Lukaisin sen eilisen ja tämän päivän nimiin.