Panu Rajala (s. 1945) kirjoitti kaksi näytelmää ja yhden oopperalibreton, jotka julkaistiin vuonna 2017 teoksessa Mestarin iltapäivä ja muita näytelmiä. Kirjan alussa Rajala kertoo otsikon Kolme hämäläistä suurmiestä alla lyhyesti näistä näytelmistään. Minä pyrin myös lyhyyteen kirjoittaessani jotain jokaisesta kirjan näytelmästä.
Mestarin iltapäivä. (vuodelta 2000) Näytelmä Eino Salmelaisesta ja hänen teatteristaan. Näytelmässä päähahmona oleva Eino Salmelainen (1893 – 1975) oli teatteriohjaaja, joka työskenteli 40 vuotta eri teattereissa ohjaajana ja teatterinjohtajana. Hiljattain luin näytelmän Juurakon Hulda, jonka alussa kirjoittajanimimerkki Juhani Tervapää kehuu ja kiittelee yhteistyötään Salmelaisen kanssa. Nimimerkin takana piilotellut Hella Wuolijoki esiintyy tässä näytelmässä, jossa Salmelainen ohjaa Wuolijoen näytelmää Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle vuonna 1969 Tampereen Työväen Teatterin vanhalla päänäyttämöllä. Ohjaustyö jäi Salmelaisen viimeiseksi. Näytelmä siis kertoo näytelmän valmistelusta. Tarkimmat lukijat huomaavat kenties, että noihin aikoihin Aika oli jo jättänyt Hellasta ja useimmista tämän näytelmän hahmoista. Lavalla piipahtavat Iso-Heikkilän isännän hämäläinen esikuva Roope Juntula ja Bertolt Brecht, joka Hella Wuolijoen luona piipahtaessaan tekee isännästä Puntilan isännän ja rengistä Matin. Kohtaaminen Hellan kanssa saa Salmelaisen selkiyttämään ajatuksiaan hämäläisyyden luonteesta. Samalla pohdinnan alla on se, kenen lapsi näyttämölle päätyvä näytelmä lopulta on. Tästä pieni katkelma:
HELLA: Kenenkäs luvalla sinä niin paljon muuttelet minun tekstiäni? Ja kaiken lisäksi huonompaan suuntaan.
EINO: Omalla luvallani, tottakai. En minä ole koskaan kirjailijoilta lupia kysellyt. Jäljestä päin ovat sitten tulleet kiittämään. Miten siitä näin hyvä on tullut?
Päämäärä Tuntematon. (2017) Näytelmän aiheena on kirjailija Väinö Linna (1920 – 1992) kirjoittamassa sotaromaania, joka tunnetaan nimellä Tuntematon sotilas. Linna luo näytelmäänsä ikään kuin työryhmän tuella. Uusien liuskojen lukemista kuulemassa ja kehumassa on joukko kirjailijatovereita. Ensimmäinen näytös kuluu romaania ylistäessä ja vuorosanoja toistellessa, mikä on välillä puuduttavaakin, kun ei ole ihan vieras teos kyseessä. Juoksu onneksi petraantuu toisessa näytöksessä, jossa odotetaan kustantajan päätöstä ja viimein juhlitaan uunituoretta romaania niin että roikaa. Toini Havun kuuluisa arvostelu saa osansa samoin kuin elokuvaohjaaja Edvin Laineen vierailu kirjailijan tykönä.
Sillanpää. (2017) Oopperalibretto kirjailija F. E. Sillanpäästä (1888 – 1964). Kirjallisuuden nobelisti Sillanpään elämä saa karun puoleisen kuvauksen. Ensimmäisen näyttämön sijaintia kuvataan sanoilla Kammion sairaala, karu selli. Kirjailijan elämän karheutta kuvaavat viinan käyttö, sisällissota ja perheen taloudellinen ahdinko. Lapsikin kuolee pienenä. Ollakseen oopperan sanoitus teksti on ehkä vähemmän laulullisempi kuin voisi kuvitella, mutta runollisuutta kyllä löytyy varsinkin kesäisen luonnon kuvauksessa. Rajala ei tosin ole mitään laulun sanoja useimmiten yrittänytkään vaan silloin kun riimejä löytyy, ne on sijoitettu puhekielenomaisen tekstin sisään. Tämä tekee libretosta helppolukuisen. Oopperan toimivuutta voisi luultavimmin testata sen näkemällä ja kuulemalla. Tunsin muuten erään Sillanpään, jolla oli puhelimessaan soittoäänenä Sillanpään marssilaulu, joka tässäkin oopperassa mainitaan.
Kirjassa on 204 sivua. Lukaisin sen eilisen ja tämän päivän nimiin.
