keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Janne Huilaja: Hevonen

Janne Huilaja (s. 1961) kirjoitti vuonna 2013 julkaistun novellikokoelman nimeltä Hevonen. Luin sen, koska Huilajaa oli netissä suositeltu, lisäksi kirja oli tarjouksessa. Vaikuttivat Huilajan novellit koko lailla kotimaisilta novelleilta, joissa käsitellään nuorten miesten maailmaa. Sijoittuvat pohjoiseen. Huilaja on novellien julkaisun ajankohtaan ollut nuorempi kuin minä, nyt olemme samanikäisiä.

Muutama sananen jokaisesta novellista:

Hevonen. Oikein mainio novelli, joskin hieman erkanee kokoelman yleisestä nuorten miesten maailmasta, sillä päähenkilö on naimisissa oleva kirjoittaja, joka elää työttömyysavustusten lisäksi vaimonsa palkalla. Lapsiakin perheeseen kuuluu. Tälle kerronnalle olisin toivonut jatkoa.
Minä. Pienessä kylässä asuva nuori mies hakee jatkopolkuja elämänsä keväässä.
Väisäsen pojat. Opettajan kurittomat pikku-oppilaat järjestelevät yllätyksiä. Aika kiva.
Juhannusloma. Nuoret miehet juovat, oksentavat ja isottelevat suviyössä.
Turistit. Keskikaljabaarin ympärillä pyöriskelevä kuvaus nuorista miehistä ja parista keski-ikäisestä naisesta. Niin ja saksalaisista turisteista.

Pieni armeijasikermä.
(aamu). Varusmiesalikersantti kertoo alokasryhmänsä ensimmäisestä aamusta.
Heitti vittuilemasta. 30 km:n ahkionvetokisa koituu kohtalokkaaksi. Minulle oli aika kova homma jo vastaavanpituinen hiihtomarssi sotilasvalalle.
Kesäaikaan. Reserviläisiä väijyvä sissiosasto kohtaa varusmiespalvelun ulkopuolisen todellisuuden.
Hiljainen mies. Muistan omasta varusmiespalveluksestani nämä kaasunaamari- ja napalm-harjoitukset, joista laistoin todella sulavasti.
Hillastaja. Kadonnutta etsivät varusmiehet löytävät kadonneen.
(ilta). Varusmiesalikersantti kertoo alokasryhmänsä ensimmäisestä illasta. En itse edennyt edes korpraaliksi, joten olin aina ottavana osapuolena. Ei oikein naurata vieläkään.

Kesämestari. Novellissa on hieno tunnelma. Tarinan kehittely antaa odottaa hieman mystisempää ratkaisua. Aidosta kyläkoulun kuvauksesta täydet pisteet.
Erina. Väkivallanteon uhrin kohtalon tiimoilta rakennettu tarina jättää aika ristiriitaiset fiilikset tähän lukijaan.
Kohmelopäivä. Myös tämä novelli huipentuu väkivaltaiseen ratkaisuun. Muitakin mahdollisuuksia tulisi mieleeni.
Kiitos käynnistä. Lapin autoreissun tunnelma tuntuu tutulta. Ihan kaikkiin ei se hulluus iske edes muutamalla käynnillä. Mutta pullat kahvilassa on tosi hyviä!

Novellikokoelma käynnistyy ja loppuu perhekeskeisen novellin merkeissä. Ne olivat minun makuuni parhaimmat kokoelman kertomuksista, myös Kesämestarin tunnelma tuntui kiehtovalta. Armeijanovellit toivat oman varusmiespalveluksen ajat mieleen, ei kaikilta osin ihan kivalla tavalla.

Niinpäs sain yhden kirjan luettua tammikuussa 2018. Kirjassa on sivuja 175 ja päivän aikana sen lukaisin, eilen ostin kirjakaupasta. Lisäksi lämmitin uunin ja pudottelin lumet leikkimökin katolta, oli siihen hommaan oikein kaunis keli.

Muista blogeista löysin kirjasta seuraavat arviot: Kirjat kertovat ja Kirjasähkökäyrä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti