Janne Huilaja (s. 1961) kirjoitti
vuonna 2013 julkaistun novellikokoelman nimeltä Hevonen. Luin
sen, koska Huilajaa oli netissä suositeltu, lisäksi kirja oli
tarjouksessa. Vaikuttivat Huilajan novellit koko lailla kotimaisilta
novelleilta, joissa käsitellään nuorten miesten maailmaa.
Sijoittuvat pohjoiseen. Huilaja on novellien julkaisun ajankohtaan
ollut nuorempi kuin minä, nyt olemme samanikäisiä.
Muutama sananen jokaisesta novellista:
Hevonen. Oikein mainio novelli,
joskin hieman erkanee kokoelman yleisestä nuorten miesten
maailmasta, sillä päähenkilö on naimisissa oleva kirjoittaja,
joka elää työttömyysavustusten lisäksi vaimonsa palkalla.
Lapsiakin perheeseen kuuluu. Tälle kerronnalle olisin toivonut
jatkoa.
Minä. Pienessä kylässä asuva
nuori mies hakee jatkopolkuja elämänsä keväässä.
Väisäsen pojat. Opettajan
kurittomat pikku-oppilaat järjestelevät yllätyksiä. Aika kiva.
Juhannusloma. Nuoret miehet
juovat, oksentavat ja isottelevat suviyössä.
Turistit. Keskikaljabaarin
ympärillä pyöriskelevä kuvaus nuorista miehistä ja parista
keski-ikäisestä naisesta. Niin ja saksalaisista turisteista.
Pieni armeijasikermä.
(aamu). Varusmiesalikersantti
kertoo alokasryhmänsä ensimmäisestä aamusta.
Heitti vittuilemasta. 30 km:n
ahkionvetokisa koituu kohtalokkaaksi. Minulle oli aika kova homma jo
vastaavanpituinen hiihtomarssi sotilasvalalle.
Kesäaikaan. Reserviläisiä
väijyvä sissiosasto kohtaa varusmiespalvelun ulkopuolisen
todellisuuden.
Hiljainen mies. Muistan omasta
varusmiespalveluksestani nämä kaasunaamari- ja napalm-harjoitukset,
joista laistoin todella sulavasti.
Hillastaja. Kadonnutta etsivät
varusmiehet löytävät kadonneen.
(ilta). Varusmiesalikersantti
kertoo alokasryhmänsä ensimmäisestä illasta. En itse edennyt edes
korpraaliksi, joten olin aina ottavana osapuolena. Ei oikein naurata
vieläkään.
Kesämestari. Novellissa on
hieno tunnelma. Tarinan kehittely antaa odottaa hieman mystisempää
ratkaisua. Aidosta kyläkoulun kuvauksesta täydet pisteet.
Erina. Väkivallanteon uhrin
kohtalon tiimoilta rakennettu tarina jättää aika ristiriitaiset
fiilikset tähän lukijaan.
Kohmelopäivä. Myös tämä
novelli huipentuu väkivaltaiseen ratkaisuun. Muitakin
mahdollisuuksia tulisi mieleeni.
Kiitos käynnistä. Lapin
autoreissun tunnelma tuntuu tutulta. Ihan kaikkiin ei se hulluus iske
edes muutamalla käynnillä. Mutta pullat kahvilassa on tosi hyviä!
Novellikokoelma käynnistyy ja loppuu
perhekeskeisen novellin merkeissä. Ne olivat minun makuuni
parhaimmat kokoelman kertomuksista, myös Kesämestarin tunnelma
tuntui kiehtovalta. Armeijanovellit toivat oman varusmiespalveluksen
ajat mieleen, ei kaikilta osin ihan kivalla tavalla.
Niinpäs sain yhden kirjan luettua
tammikuussa 2018. Kirjassa on sivuja 175 ja päivän aikana sen
lukaisin, eilen ostin kirjakaupasta. Lisäksi lämmitin uunin ja
pudottelin lumet leikkimökin katolta, oli siihen hommaan oikein
kaunis keli.
Muista blogeista löysin kirjasta seuraavat arviot: Kirjat kertovat ja Kirjasähkökäyrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti