Eino Säisä: Ensirakkaus ja muita novelleja

Eino Säisä (1935 – 1988) oli iisalmelainen kirjailija. Luin hänen novellikokoelmansa Ensirakkaus ja muita novelleja. Se julkaistiin vuonna 1973. Melkein kaikki novellit kuvaavat lapsia. Seuraa sananen jokaisesta novellista:

Ukin piippu. Ehkäpä Säisän tunnetuin novelli sen pohjalta vuonna 1978 valmistuneen koulutv-elokuvan myötä. Ilpo ottaa kokeillakseen ukin pyhäpiipun uunin päältä, jossa se on kuivumassa katkaistussa tykinhylsyssä. Hän tietysti kokeilee piippua koulun välitunnilla ja jää kiinni. Seuraa rangaistus ja Ilpon syyllisyyden ja kiinni jäämisen pelon aiheuttama kontemplaatio. Saako Ilpo piipun takaisin opettajalta? Onnistuuko hänen palauttaa se takaisin katkaistuun tykinhylsyyn ennen sunnuntaita, niin ettei ukki huomaa hänen lainanneen piippua? Säisä ei lavertele eikä selittele vaan tarina kerrotaan niin kuin se on.

Iida-täti. Reijon opettajaksi tulee naisimmeinen, Iida-täti, jonka olisi ammattikasvattajan tehtävien sijasta kannattanut pitää vaikka kirjablogia.

Auto isälle. Veijo lähtee bussilla kaupunkiin ostamaan isälle autoa. Hän maksaa kyydin kortilla: Leipuri Limpulla ja Pekka Peltomiehellä. Bussikuski on heti pelissä mukana.

Marin jumalat. Eero ja Olavi lukevat fantasiakirjallisuutta tallissa, mutta menevät sitten peuhaamaan vinnin pehkuihin, missä oleskelu on heiltä kiellettyä.

Kesäaamulla varhain. Epa ja Olavi veljineen pyhäpäivän kalareissulla. Tykkäsin siitä, että kertomuksessa harrastetaan uistimen soutua. Se on reiluinta kalastusta.

Talvisia puita Siilinjärven Honkamäellä.

Tiiran retale. Tiiran kohtaloa lukuunottamatta kiva novelli lapsista keräämässä rannan ajopuita poltettavaksi.

Elokuinen viikonloppu. Joukon vanhemmat ajautuvat asumuseroon ja Jouko itse parantolaan potemaan hengityselinsairautta. Onko näillä asioilla jotain yhteyttä toisiinsa ja onko juuri millään muullakaan vai meneekö kaikki vain omalla painollaan? Hyvä kuvaus siitä, miten lapsi sulattelee hankalan tilanteen.

Poikien lapinmatka. Epa ja Olavi lähtevät vanhempien luvalla talvipakkasella Honkamäkeen yöpyäkseen. Kumpi voittaa: kylmyys vai näyttämisen halu? Pojilla on ainakin eräkirjojen sanasto paremmin hallussa kuin minulla.

Eetun viimeinen aamu. Eetu, vanha työhevonen, tekee viimeisen palveluksensa talonväelle ja sitten talonväki tekee saman Eetulle.

Miehen teko. Täytettyään 16 v. Masa saa haulikon. Epi pääsee mukaan töyrmetälle.

Ensirakkaus. Maalaispoika toimii toverina lomaileville ruotsinkielisille lapsivieraille. Rakkaus on molemminpuolista, vaikkakaan ei osu ihan kohdakkain.

Kerran ongella. Minämuotoinen kertomus pikkupoikain kalareissulta.

Säisän novellien toteavasta tapahtumain kuvailusta tulee paikoitellen mieleen Antti Hyry, joka on myös kirjoittanut lasten maailmaan sijoittuvia novelleja. Molemmilla herroilla tarinoinnin imu syntyy todellisuuden tunnun välittymisestä lukijalle. Tunnen olevani tutuilla tapahtumapaikoilla, tunnen nähneeni ja kokeneeni samanlaisia asioita. Kyse ei ole välttämättä maaseudusta, sillä itse en ole maaseudun lapsia. Kyse on kosketuksesta luontoon ja sen ilmiöihin hyvin laajasti käsitettynä.

Säisä kuvaa näissä novelleissa lapsia hyvin uskottavalla ja arvostavalla tavalla. Heitä ei esitetä puhtaina, viattomina olentoina vaan lasten maailmassa on omat sääntönsä ja viekoituksensa rikkoa niitä. Novellien lapset tutustuvat maailmaan ja itseensä sen maailman eläjinä.

Kirjassa on 123 sivua. Se tuli lukaistuksi parissa päivässä.