Harry Salmenniemi (s. 1983) kirjoitti
vuonna 2017 julkaistun novellikokoelman nimeltä Uraanilamppu ja
muita novelleja. Luin sen. Kirjoitan seuraavaksi jotakin
jokaisesta kirjan novellista, koska niitä ei ole kuin kolmetoista.
Uraanilamppu. Kirjan lopusta
löytyvän lähdeluettelon mukaan perustuu jotenkin Juhani Ahon
novelliin Siihen aikaan, kun isä lampun osti. Ahon novellia
en ole lukenut. Tuli mieleen myös eräskin Fedja-setä, joka
kehittää kotiauringon sekä valaisemaan että lämmittämään.
Krematorio. Lähteenä mainitaan
joku novelli, jota en tunne. Tunnelma sinänsä on kumminkin ihan
jännä. Matkataan laivalla ja keittoa kuluu.
Kertomus. Lukija on kadonnut,
ehkä etsiessään itseään tai sitten kertomuksen aihetta tahi
juonta, jotka jäävät aika lailla hämärän peittoon. Kertomuksen
avaimet hukkasin jo avaussivulla.
Tunnet itsesi kuninkaaksi.
Vimmainen, minämuotoinen kuvaus säälimättömän voitontahtoisen
jalkapalloilijan ajattelusta. Ko. ajattelun voimanlähteenä toimii
kivun sietäminen ja jopa sen tavoittelu kivun kautta koituvan
palkinnon vuoksi:
Elämän karu totuus on, että kaikki
nautinto kääntyy itseään vastaan. Yhtä totta on, että kaikki
kipu löytää myöhemmin merkityksensä.
Fantastinen salaatti. Einehtijät
kehuvat kilvan runsasta salaattia, jonka rakentaja kertoo aterian
ainesosista. Niitähän piisaa.
Kaksi ihmistä kaupungissa.
Nuori pariskunta raskaan kokemuksen äärellä.
Kukaan ei ymmärrä tuskaani.
Kirjailija kohtaa kustannustoimittajansa. Koin tämän novellin
oikein hauskana ja varsinkin seuraava kohta sai minut mitä
mainioimmalle tuulelle:
Tänä keväänä istun työpöytäni
ääressä ja karsin kirjoituksistani rasismia. Edellisen kirjan
kohdalla karsin seksismiä. Sitä edellisessä tunnistettavia
tosielämän hahmoja, joiden kimppuun kävin kaikella voimalla.
Miksi koskit penikseeni.
Mieshenkilö, luultavasti nuorehko, pohtii miksi hänen
ystävättärensä katsoo oikeudekseen koskea kädellään hänen
penistään rakastelun aikana. Edeltääkö tämä miesten
miituu-kampanjaa?
Ohjaaja. Perustuu johonkin
lehtiartikkeliin. Hauskaa tekstiä, tosin traagisia kohtaloita. Olen
kuvitteellisen ohjaajan kanssa aika samoilla linjoilla monista
kokeellisen ilmaisun tuotteista.
Piilodepressio. Tämäkin
perustuu artikkeliin. Väitteenä on, että Suomen miesten
kansansairaus olisi piilomasennus. Tiedäpä häntä. Lähinnä
mietin sitä lopun naksahdusta kertojan ylävartalossa, että
laukeaako siinä fasettilukko? Niinkin voi elämässä käydä.
Kompleksi. Jypäkän
kirkkokompleksin perusteellinen kuvaus.
Toiminta. Ei ehkä ihan vuorelle
nousu, mutta ylösnousu kumminkin.
Maailma ja maailmat. Perustuu
kirjan mukaan Teuvo Pakkalan novelliin Veli. Kuuntelin sen
lopun luentana Yle Areenalta. Salmenniemi on kirjoittanut novellinsa
vanhahtavalla tyylillä ja sijoittanut sen kapinakevään aikoihin,
maaliskuulle. Teatterikorkeakoulun ilmestyminen novelliin on
melko mojova ylläri. Kerronnaltaan jokseenkin hillitty novelli, mikä
sopii hyvin kokoelman loppuun.
Yleisesti ottaen Salmenniemen novellit
ovat tekstiltään runsasta kieltä, niissä on etenevän aiheen
rinnalla vaikka kuinka paljon pieniä huomioita, jotka ovat paikoin
hauskoja paikoin rasittavia. Salmenniemi on taitava kirjoittaja,
jolta saattaisin joskus lukea muutakin.
Kirjassa on 177 sivua. Perjantaina luin
pari novellia, loput eilen ja tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti