Vuonna 2018 Englannissa julkaistu teos
Vladimir Putin – Life Coach by Rob Sears ilmestyi vuonna
2018 Anna Tuomikosken suomentamana nimellä Vladimir Putin:
Menestyvän johtajan opetukset. Sain kirjan varhennettuna
isänpäivälahjana tyttäreltäni, joka vieraili täällä Savossa
pyhäinpäiväviikonloppuna. Kiitos kirjasta, tämä on sopivan lyhyt
ja kepeälentoinen teos, niin että se tuli nopsasti lukaistua
aamuisin, kun muut nukkuivat vähän pitempään. Hauskat
piirroskuvat kirjaan teki Tom Sears. Kirja on laadittu
elämäntapaoppaan tapaan ja vaikka se tihkuu auringonlaskunpunaista
propagandaa, on se ehken viisainta ottaa huumorin kannalta.
Alussa on lyhyt testi, josta lukija voi
päätellä, onko hänessä jo valmiiksi mitenkä paljon Putinin
ominaisuuksia. Olen testin mukaan melko tasapainoinen, Putinin
ominaisuuksia löytyy sen verran, että kirjan lukemisesta saattaa
olla minulle hyötyä. Testin jälkeen kirjassa hahmotellaan kullakin
aukeamalla kuvan ja tekstin avulla jotakin Putinin ominaisuutta, jota
lukija voi kehittää itsessään ja siten saavuttaa paremmat asemat
joko työpaikallaan tai naapurustossa tai vaikka kotioloissa.
Minua puhutteli varsinkin paraatin
järjestäminen kotikadulla. Harmittaa kun autossa ei ole
vetokoukkua. Peräkärrin saisi varmaan lainattua jostain, siihen
voisi sitten lastata uljuuspatteria kyytiin (esim. kolan, lumilapion,
uuden pistolapion, rautakangen, haravan, pensassakset, katuharjan,
puutarhaletkun ja kasteluvesisaavin). Ruohonleikkurin voisi
kiinnittää narulla peräkärrin perään. Vaimo voisi kuvata, kun
minä ajaisin kotipolun päästä päähän muutamaan kertaan. Minut
voisi myös kuvata ottamassa paraatia vastaan – sen ei tarvitsisi
tapahtua paraatin aikana, pieni lavastus varmaan kuuluisi asiaan.
Toinen mielenkiintoinen huomio oli
kirjan alkupuolella George W. Bushin esittämä arvio Putinista. Bush
oli katsonut Putinia silmiin ja päätellyt sen perusteella, että
Putiniin voi luottaa. Tästä haluan oheistaa luettavaksi pienen
katkelman:
Condoleezza Rice muisteli myöhemmin
kirjassaan No Greater Honour, että Bush oli mennyt halpaan:
”Emme koskaan päässeet vaikutelmasta, että presidentti oli
naiivisti luottanut Putiniin ja joutunut sitten petetyksi.” (Asiaa
ei juuri auttanut, että Bush alkoi viitata uuteen ystäväänsä
lempinimellä Pootie Poot.”)
Tästä tulee mieleen, että jossain
määrin Putin on kulloisenkin katsojan silmissä. Joskus kenties
jopa silmillä, vaikka venäläisethän käyttäytyvät kovin
kohteliaasti. Tietenkin nykyinen epäsopu Lännen ja Venäjän
välillä johtuu ennen muuta siitä, että Venäjä miehitti Krimin
ja käy epäsuorasti jonkinmoista sotaa Donbassin alueella Ukrainan
joukkoja vastaan. Ja kun vielä ampuivat sen turistilentokoneen alas,
sitä Venäjän kannattaisi pyytää anteeksi, luulen että sekin jo
auttaisi sovunhieronnassa. Tämän kirjan esitystapa on Venäjän
presidenttiä leimaava, olkoonkin, että huumorin varjolla.
Erityisempiä naurunpurskauksia kirja ei aikaan saanut, eniten hupia
tarjosi kuvitus. Kuvissa arkielämän tilanteilla leikitellään
hauskemmin kuin mihin tekstin puolella Putinia arvostelevalla
pilailulla ylletään.
Kirjassa on 156 sivua. Sen lukemiseen
kului pari sumean onnellista aamupäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti