Kuultua kansien välistä – Radioteatteria luettuna

Kuunnelmavalikoimassa Suomalaisia kuunnelmia 1975 – 1977 kirjan toimittaja Solja Kievari esittää kysymyksiä kuunnelman kirjoittajille otsikolla Miten kuunnelmani syntyvät – kolmen kirjailijan haastattelu. (Haastateltuina Antti Tuuri, Eila Pennanen ja Hannu Mäkelä ) Vastaukset ovat aika totutun oloisia. Tein haastattelusta oman mukaelmani. Koska kyseessä oli viimeinen kuunnelmavalikoima, jonka tähän hätään lukaisin, ajattelin vastata omasta puolestani kysymyksiin kuunnelmien lukijan kannalta. Esitän seuraavassa ensin Kievarin laatimat kysymykset kirjailijoille ja sitten väännän niistä kysymyksiä itselleni kuunnelmien lukijana sekä tottakai vastaan kysymyksiini.

"Lounaan jälkeen vetää vaateriin..."

Miten kuunnelmasi syntyi? Miten lukukokemukseni rakentui? Luin ensin esipuheet ja mahd. kirjailijakuvaukset, sitten kävin läpi kuunnelman alussa mainitut roolihahmot ja heitä esittäneet näyttelijät. Sitten luin tekstiä kuin näytelmää, usein sovitin mielessäni vuorosanoja roolia esittäneelle näyttelijälle, mikä elävöitti lukukokemusta aika tavalla.

Keräätkö aineistoa vai keksitkö kaiken? Mistä sain päähäni lukea juuri nämä kuunnelmat? Osallistuin lukuhaasteeseen nimeltä Shakespearen sisarukset, siinä oli tarkoituksena lukea näytelmiä. Ajattelin, että kuunnelmatkin käyvät. Katsoin Kuopion kaupunginkirjastoston nettihakemistosta mitä kuunnelmakirjoja sieltä löytyi ja nyt olen nähdäkseni kaikki yksitoista Kuopion kirjastosta löytyvää Radioteatterin kuunnelmavalikoimaa lukenut. Ensimmäiset luin helmikuussa 2020, kaksi joulukuussa 2020 ja loput seitsemän tammikuussa 2021. Yhteenä vähän yli sata kuunnelmaa, jotkut lyhyitä varttitunnin kuunnelmia (mikä ei vähennä niitten arvoa laisinkaan) ja pisimmät jotain puolentoista tunnin luokkaa ehkä ylikin.

Miten kokonaisuus hahmottuu? Onko luettua kuunnelmaa vaikea hahmottaa? Tämä kysymys on oikeastaan vähän kreisi vaikka itse sanonkin. Onko runoa tai romaania sitten jotenkin helpompi hahmottaa? Jotkut kuunnelmat, joissa on iso osuus lauluilla tai erityyppisillä runoilla tai äänimaisemilla varmasti kärsivät pelkästä  lukemisesta. Varsinkin lauluosuuksia on minun toisinaan vaikea itselleni säveltää saatikka esittää. Toisinaan välimusiikin luonnehdinnasta on sitten ollut hyötyäkin kuunnelman tyylin honaamisessa.

Montako versiota kirjoitat? Koenko joskus saman kuunnelman eri tavoin esitettynä? Varmaan olen joitakin kuunnelmia ymmärtänyt ihan eri tavoin kuin niitä kuunnelmiksi asti saattaneet. Tällaiset kuunnelmat ovat minulle auenneet hankalammin. Joskus tietyn näyttelijän äänen mukaantulo on vaikuttanut koko kuunnelman tyylin avautumiseen.

Miten saat kuunnelmasi henkilöt elämään? Jäävätkö luettujen kuunnelmien hahmot paperisiksi? Toisinaan käy näin. Pääasiassa kyse on kuunnelman teknisestä rakenteesta. Hyvä vuoropuhelu toimii mielestäni myös luettuna. Tässäkin tietysti näyttelijän äänen ja olemuksen saaminen päähänsä auttaa ihan tolokuttomasti.

Mikä kuunnelman kirjoittamisessa on mielenkiintoisinta, mikä hankalinta? Mikä kuunnelman lukemisessa on hauskinta, mikä tympäännyttävintä? Hauskinta on löytää se mielenvire, jossa tuntemani näyttelijät puhkeavat puhumaan lukiessani kuunnelmaa, jota en tunne entuudestaan. Esimerkkeinä vaikkapa Jussi Jurkka Norjan kuninkaana puhuttamassa onnekasta Audunia, Kauko Käyhkö pitkään istuneena vankina rauhoittelemassa ensikertalaista tai Aila Arajuuri ja Elina Salo huolettomina teini-ikäisinä sisaruksina järjestelemässä äidin hautajaisia viimeisillä rahoilla. Ja entäpäs Reino Valkama sydänkipuisena ukkina merellä kalassa nuoren Martti Katajiston kanssa. Tietenkin myös hyvän kuunnelman tarinaa on nautinto lukea. Tympeintä on se, että lukeminen yleensä kestää tuskastuttavan kauan. Tunnin kuunnelman lukeminen saattaa viedä minulta joskus aikaa kolmesta neljään tuntiin – jopa kauemminkin.

Mitä teet kun teksti ei luista? Sama. Lasken sivuja ties miten monennenko kerran ja koetan puurtaa läpi erilaisin henkisin kannustein. Lisäksi ahmin juustoa ja kittaan kahvia.

Milloin ja miten kirjoitat? Milloin ja miten luen? Aamupäivät ovat minulle parasta lukuaikaa. Lounaan jälkeen vetää väkisin vaateriin. Usein nukahtelen lukiessani. Joskus iltaisin otan lukemisessa sisuuntuneen loppukirin. Se ei kuitenkaan ole kovin laadukasta lukemista.

Kåpijokatti