Kuopiossa asuva Leena Raveikko (s. 1955) kirjoitti runot vuonna 2017 julkaistuun runokokoelmaan Jalat hengittävät. Senpä minä lukaisin.
Raveikon runokokoelmalla on selkeä, yhtenäinen aihe: liikkuminen luonnossa. Siinä missä minun liikkumiseni luonnossa on supistunut viime aikoina kytketyn kissan ulkoiluttamiseen, on Raveikko harrastanut aktiivista liikkumista, hän kertoo runoissaan pyöräilystä, patikoinnista ja hiihtämisestä. Liikunnan tarkoituksena runoissa on työmatkan suorittaminen, pitkät ulkoisille maille suuntautuvat pyöräretket, patikointi ja retkeily metsissä sekä yksinäiset, mediteeraavat hiihtoretket lumisissa maisemissa. Kokoelma on jaettu kahteen osastoon: ensimmäinen käsittää liikunnan sulan kelin aikaan kun taas toinen osasto keskittyy talvisiin näkymiin.
Sulalla kelillä kuljetaan perhosen seurassa kohti luostaria, pyöräillään Kuninkaantiellä, härkätiellä, Runon ja rajan tiellä, eksytään Espanjassa ja välillä tuskastutaan koko hommaan. Patikkaretkellä tukahduttaa suopursun tuoksu, nautitaan sienisadosta ja mehukkaiksi paleltuneista puolukoista. Talvirunoissa pakkanen ja kävely uhkaavat katkaista porsliinivarpaat, mutta takkatuli sulattaa jäiset hiihtäjät. Myös luistimilla saa kovaa kyytiä, retkiluistelusta järven jäällä lienee kyse.
Lukemiseni pysähdytti talvi-osaston keskivaiheilla, sivulla 51 (kuin elomme keskimatkaan ehtineenä ) runo, jossa runon Sinä vaikuttaa tutulta muukalaiselta, josta kulkija saa nähdä vain loittonevan selän. Tästä runosta lähtien luin Raveikon runoja hitaammin, tarkkaillen jotain samankaltaista merkkiä, jota en kuitenkaan selkeästi löytänyt. Mutta talvi-osaston runot vaikuttavat monasti hiljaisemmilta, talviseen myteröön käpertyviltä, vaikka omat vauhdikkaatkin hetkensä niistä löytyvät. Mietin uudelleen myös sulan vuodenajan osaston päättävää runoa, jossa runon sinä naulaa runon kertojan väsyneet vaelluskengät lintupöntöiksi.
On hienoa, että tämänkaltaisesta aiheesta kirjoitetaan näin runollisesti. Viittaus Henry Thoreaun kävelyä ylistävään teokseen ei ole liioiteltu.
Kirjassa on 73 sivua, lukaisin sen parissa päivässä.
Olisi ollut kiva joku säe runoista saada esittelyksi. Jalat hengittävät kyllä näin kesäaikaan, kun voi ruohikolla tallustella ja varpaitansa kipristellä ilman puristavia ja tukahduttavia kenkiä.
VastaaPoistaLähes kokonaan vapaata mittaa nämä runot ovat, lyhyitä säkeitä, helppoa ymmärtää - ainakin siltä tuntui. Tekijänoikeussyistä en halua säkeitä suoraan siteeraata, runon ymmärtämisen kannalta olisi taas hyvä, että lukija näkisi koko runon.
PoistaMeillä alkaa nurmikko olla niin korventunut, että ei tee mieli paljasti jaloin kuleksia. Sadetta kovasti toivotaan.
Kiitos runovinkistä! Luen tosi vähän nykyrunoutta, mutta tämän koitan pitää mielessä.
VastaaPoistaKunhan et vain kerää liiaksi mielessä pitämistä. Minulla ainakin lukuinto romahti siitä viime vuoden näytelmien ja kuunnelmien lukemisesta.
PoistaNimim. "Ei Cooperin testiä kesäkuumalla"