Nytkö se sitten tapahtui! Vai tapahtuiko se nyt? Maistoinko juuri umamia?!
Saimme Uuden-Seelannin kävijältä tuliaisena purkin Marmite-tahnaa. Lieneekö ollut odotuksissakaan, että pitäisimme tuliaisestamme. Tuliaisen tuojan tarkoitus ei silti ollut pahansuopa, hän halusi meidän tutustuvan uuteen makuun. And By Golly! That was new!
Vaimoni oli se ensimmäinen rohkea, joka avasi purkin. Hänen reaktionsa ei ollut lupaava. Sitä voi kuvailla sanalla Blääh! Päätin olla yhtä rohkea ja rohkeampikin. Paahdoin itselleni pari paahtoleipää ja levitin tahnaa kohtuullisen kerroksen, siis en liikaa, leivilleni. Maku oli tosiaankin uusi. Heti kohta totesin vaimolleni, että tämäkö se on sitä umamia? Netistä löysin samansuuntaisia arvioita, Marmite-levitteen todettiin sisältävän umami-makua. Minulle makuelämys ei ollut niin vastenmielinen kuin vaimolleni. En pitänyt levitettä varsinaisena herkkuna, suolaa oli aivan liikaa ja tuntui että suolaisuus peitti alleen levitteen todellisen maun. En itse keksinyt mikä se maku oli, joten etsiydyin netin ääreen.
Marmite-tahnan todettiin olevan peräisin Englannista, kuulemma jossain jaksossa Mr. Bean levittelee sitä paahtoleivälleen. Sen perustana kerrottiin olevan oluenpanossa syntynyt ylijäämähiiva. Kun makustelin asiaa, totesin voivani hyväksyä väittämän. Ihmettelin silti sitä, miksi makua oli peitetty juuri suolalla.
Netin mukaan Marmite sisältää suolaa 6,1 g/100 g. Ilmankos. Suola ilmaistaan purkin kyljessä olevassa tuoteselosteessa sanalla Sodium. Minä etsiskelin turhaan sanoja Salt tai Natriumchloride (NaCl). Näköjään englanniksi sanotaankin Sodium Chloride. Purkin kyljen selosteen mukaan Sodiumia olisi 3,3 g/100g. Tuntuu siltikin olevan minun makuuni ainakin puolet liikaa.
Marmite sisältää myös kaliumia (K), jota tuoteselosteessa kutsutaan nimellä potassium, joka tulee kai sanasta potash eli potaska. Kaliumia on melkein yhtä paljon kuin suolaa (2,8 g/100 g). Kopiksen enkuntunnilla esitin mielipiteenäni, että sana potaska tulisi englannin sanasta potash, jonka arvelin tarkoittavan kulhossa valmistettua tuhkaa – ainakin yhden tv-elokuvan perusteella, jonka olin sattunut näkemään. Enkunope puisteli päätään, en saanut selvää minkä vuoksi. Borat-elokuvassa mainitaan potaska tuhkatiheään, ehe-ehe.
Netistä löysin mielipiteitä, joitten mukaan Marmitea voisi käyttää mausteena ruuanlaitossa. Ajattelin, että se ehkä tarkoittaisi samantapaista maustamista kuin on meillä ahkerasti harrastettu liemikuutioitten käyttö. Nekin ovat hyvin suolaisia ja itse asiassa jotkut muistuttavat väriltään Marmite-tahnaa. Toisaalta on vaikea yhden maistamisen perusteella sanoa, miksi käyttäisin suolan sijasta jotain tahnaa. Yleensä ropsautan ruokiin hienoa merisuolaa pienen määrän suoraan paketista ja se riittää suolaamaan kastikkeen tai haudutusliemen aivan mainiosti.
Vaikka Marmite ei tehnyt minuun mitään erityisen suurta vaikutusta, jäi siitä suuhuni jälkimaku, joka saattaa vielä kiinnostaa minua kokeilemaan satunnaista yhteiseloa Marmiten kanssa.
No jos en olisi lukenut tätä, niinoliis pitänyt marmitea marmelaadina.
VastaaPoistaKyllähän sinä varmaan tämmöisen perienglantilaisen tuotteen tunnet entuudestaan.
PoistaEi ole tullut vastaan kauan sitten kun olin Englannissa. Syödään kyllä päivittäin väkevää appelsiinimarmelaadia paahtoleivän päällä, mutta Marmitesta en ole kuullutkaan.
PoistaUSA:ssa kaikki söivät maapähkinätahna+vadelmamarmelaadi -leipiä. Mikä energiapommi.
Marmite kelvannee siten esimerkiksi siitä ilmiöstä, että pitempiaikainenkaan oleskelu vieraassa maassa ei välttämättä riitä sukeltamaan paahtoleivän pintaa syvemmälle, heh-heh!
PoistaNo, minä en ole asunut Englannissa enkä ole lomaillutkaan pitkään, vain pari kymmenen päivän reissua ja yksi viikon matka.
PoistaKyllä vuosikausien vieraassa maassa asuminen, työskentely, vierasmaalaisen kanssa parisuhteessa olo, lapsen synnyttäminen jne aivan varmasti vie pintaa syvemmälle kulttuurin tuntemisessa. Tietenkin - ei siinä ole mitään mystiikkaa.
Olen seurannut erään australiansuomalaisen ja erään turkinsuomalaisen bloggarin elämää. Kaikki nyanssit päiväkodin ruuista ja lastenkasvatuksen säännöistä äänestämiskäytänteisiin tulivat selvitetyksi.
USA:ssa asuin vuoden, oli poikakaverikin, jonka kautta tutustuin maallistuneisiin juutalaisiin ja huomasin mm sen, että usalaiset olivat 80-luvun alussa vielä hyvin ahdasmielisiä verrattuna suomalaisiin, esim. Suomessa yleinen avoliitto oli heillä rikos.
Minä en olisi niinkään varma kulttuurin ja muitten olojen tuntemisen syvenemisestä pelkästään matkailun perusteella. Enkä pidä itsestäänselvyytenä sitäkään, että maahanmuuttaja tutustuisi uuden asuinpaikkansa kulttuuriin. Minä olen muuttanut Siilinjärvelle Kuopiosta ja tuntuu siltä, että siilinjärveläiset eivät ole vieläkään kotoutuneet minuun. Jossain 1950-luvun pakinassa ruotsinkielinen mieshenkilö, joka asui itäisessä Suomessa, ihmetteli kun sikäläiset eivät vieläkään ole oppineet ruotsia puhumaan, vaikka hän oli asunut paikkakunnalla kohta parikymmentä vuotta. Oili Tannisen kirjassa Samovaari - elämää Moskovassa, kirjan kirjoittaja kuvailee, miten hänen lapsensa yritti opettaa naapuruston lapsille suomea hiekkalaatikolla. He asuivat noin kymmenkerroksisessa asuinrakennuksessa, yhdessä monista. Tai kaivanko esimerkiksi Saksan turkkilaisyhteisöt, joissa ihmiset eivät ole vaivautuneet opettelemaan saksaa tai Baltian venäjänkieliset, jotka eivät ole hekään opetelleet sen maan kieltä, johon ovat jääneet asumaan tai suomalaiset siirtolaiset, jotka vuosikymmeniä Ruotsissa asuttuaan eivät ole oppineet kunnolla praataamaan ruattia eivätkä enää kunnolla muista entisen kotimaansa kieltä.
PoistaEi ihmisen tarvitse käydä Kuussa tietääkseen, että siellä on kevyempi liikkua, mutta hankalampi löytää jätskibaareja kuin Maassa. Minusta tv:stä oppii aika paljon enemmän kuin turistina. Tietysti riippuuhan se vähän siitä, missä kohteissa vierailee ja mihin kiinnittää huomiota. Kreetalla kävin vaimon kanssa retkellä, jossa vierailtiin Iraklionin arkeologisessa museossa. Kun mainitsin tästä Rethymnon vastaavaa esineistöä sisältävän museon lipunmyyjälle, hänen ainoa kysymyksensä oli, onko siellä kunnollinen ilmastointi?
On kauhean pessimistinen ajatus, että ihminen ei voisi juurtua minnekään muualle kuin sinne mihin on sattunut syntymään. Itse olisin voinut aivan hyvin nuorena muuttaa minne vain, ja uskon että minun kaltaisiani on muitakin.
PoistaTunnen useita monikulttuurisia perheitä, joissa toinen vanhempi on muualta ja eletään suomalaista elämää muualta tulleen kulttuuria unohtamatta. Yksi ystävistäni on parikymppisenä Paraguaista miehensä kotimaahan Suomeen muuttanut Maria, joka juuri julkaisi novellikirjan suomeksi.
Ei siinäkään mitään pahaa ole, että säilytetään oma kulttuuri vieraassa maassa, päinvastoin se rikastuttaa aluetta.
Fuengirolassa 38 prosenttia kaupungin virallisista asukkaista on ulkomaalaisia, siihen lisäksi osan vuotta alueella asuvat. Olen kerran ollut feria-juhlassa, jossa jokaisella kaupungin ulkomaalaisryhmällä oli oma juhlatalonsa ja ohjelmansa, useita kymmeniä erilaisia kulttuureja esillä. Hauskin oli intianespanjalaisten talo Bollywood-tansseineen ja värikkäine tuotteineen.
Nykyään on tapana puhua kaikesta ongelmien kautta, jolloin todellisuus vääristyy ja kaikki ilmiön positiiviset puolet unohtuvat.
Tv ei riitä kaikille. Miksi tv:n kautta eläminen olisi parempaa kuin oikea elämä ja omakohtainen asioiden kokeminen? Ei kai siinä ole kyse oppimisesta vaan uteliaisuudesta ja viihtymisestä. Joskus on jopa puhuttu, että ruutuelämä passivoittaa.
En taas tiedä mistä vetäiset tuon juurtumisen, mutta paljonhan sitä on mitä en tiedä muutoinkaan ja ilman muuttoja. Muistelen sinun kirjoittaneen, että Kuhmossa oli asenneilmapiiri teille vieras: "Kun muutimme keskusta-alueelta Kuhmosta (edelleen sitä, tosin perussuomalaisten uhkaamana), niin kyllä huomasi miten konservatiivisuus väheni ja minäkin koin olevani enemmistöä."
PoistaEn halua tässä yhteydessä ruveta keskustelemaan monikulttuurisista perheistä. Totean vain, että kuten on monia kulttuureja, on myös monenlaisia ihmiskohtaloita.
Alun perin kirjoitin kommentissani siitä, saako matkailun kautta kovin kummoisen näkymän matkakohteesta. Minusta monet matkailukohteet ovat kuin lavasteita, joita on rakennettu matkailijoita varten. Mikäpäs siinä, mutta kohdemaan elämä lienee pääosin jotain muuta.
Tv:n puolesta puhuu mielestäni se, että esimerkiksi dokumenttiohjelmat vieraasta maasta ovat luultavasti asiantuntijoitten valmistamia ja siten voisi ainakin kuvitella niitten kautta avautuvan avarammat näkymät vieraaseen maahan kuin mitä satunnainen matkailija voi turistina tavoittaa. Mutta kuten flameco-tekstisi kommentissani totesin: "Elämästä kannattaa nauttia, kun siihen on tilaisuus eikä matkailu varmaankaan niitä hupsuimpia tapoja siihen ole."
Voi mennä muuallekin kuin "lavastettuihin matkakohteisiin": Kaikissa paikoissa joissa olen matkustellut on ollut matkailijoiden ohella ihan tavallista elämää. Busseissa on täälläkin, missä nyt olen, enemmän paikallista väkeä, samoin feria-juhlissa ja markkinoilla, jotka ovat omaa perinnettä eikä mitään turisteja varten tehtyä ohjelmaa. Asumme paikalliselta vuokratussa kerrostaloasunnossa, ei hotellissa. Kyllä tässä pääsee seuraamaan ihmisiä heidän omassa ympäristössään ja kielitaidon puitteissa juttelemaankin.
PoistaAinoa kauhea massaturismimatka, jolla olen ollut oli Pohjois-Kyproksen ryhmämatka - huoh, en menisi enää ikinä tuollaiselle matkalle. Siinä vietin tukka putkella "kohteisiin".
Minulla on elämäni aikana ollut monessa paikassa ja monessa seurassa vieras asenneilmapiiri. Mitäs olen niin kranttu! Omassa kotikylässäni tunsin erittäin suurta vierautta, eli en ole sitä mieltä, että oma kotiseutu olisi ihmiselle välttämättä mikään onnela. Toisaalta sitä on monta paikkaa, joiisa viihtyy tarpeeksi hyvin.
Tämä on kiinnostava keskustelunaihe. Juuri nyt on tullut luetuksi useampi kirjakin joka kertoo ihmisistä enempi tai vähempi kotoutuneina ulkomaille.
Kyllä minä uskon, että te olette matkoillanne nähneet tavallisen kansan elämää. Oikeastaan ajattelen asiaa yleisemmällä tasolla. Sitä kuulee sanottavan, että kyllä me tiedetään, kun ollaan siellä käytykin. Minusta tuntuu, että joku voisi käydä Kuussakin ja muistelisi sitä siihen tapaan, että "voe mitenkä ol ahas se avaruuspuku!"
PoistaEn haluaisi tyrmätä keskustelua, mutta minusta tämä ei varsinaisesti ole kiinnostava keskustelunaihe. Voit tietenkin kirjoittaa omaan blogiisi lukemastasi ja jatkaa keskustelua siellä niitten toisten ei-kuhmolaisten kanssa.
Pieni korjaus tuohon lopun piikittelyysi, jota en tajua ollenkaan - "toisten ei-kuhmolaisten kanssa", ihan kuin haluaisit tehdä minusta jotenkin Kuhmo-vastaisen. ? ! Parhaat ystäväni ovat Kuhmon ajalta, olen ylistänyt blogissani Kuhmon luontoa ja kamarimusiikkifestaria. Kaikki tietävät rakkauteni Kuhmoon.
PoistaIlmeisesti olen jossain maininnut eri paikkakuntien poliittisista voimasuhteista, ja Anjalankoskelle muuttaessa pääsin todellakin ensimmäisen kerran asumaan paikkakunnalle, jossa keskustapuolue ei ollut enemmistönä vaan demarit.
Olet siis oikein etsinyt minun vanhoista kirjoituksistani jotain, millä provosoida tai lyödä minua, hyvin outoa.
Teksti, josta kommenttisi on, löytyy tästä linkistä:
Poistahttps://ketjukolaaja.blogspot.com/2023/04/alueitten-suomi.html
Olisi tietysti alunperinkin pitänyt se linkki laittaa. Ei minun tarvinnut kovin pitkään etsiä tuota kommenttiasi. Minun blogissani on niin vähän kommentteja, että ne kyllä löytää. Vähempi parempi.
Toisilla ei-kuhmolaisilla tarkoitan ihmisiä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä, ajattelevat kuten sinä. Itse Kuhmon kanssa asialla ei ole muuta tekemistä kuin se mitä sinä itse tuossa puolen vuoden takaisessa kommentissasi tuot esille.
Minä myös jotenkin oletin, että tahna on makea (marmelaadiodotukset). Todennäköisesti jäisi syömättä. :D
VastaaPoistaÄsken söin paahtoleipää välipalaksi, mutta levittelin päälle aprikoosimarmelaatia. Pitää antaa Marmiten jonkin aikaa odottaa sopivaa käyttöhetkeä.
PoistaMarmite-purkki on kirvoittanut vilkkaan keskustelun! Olin pari viikkoa sitten Englannissa, ja siellä oli pubin ruokalistalla Marmite Roast Potatoes. Marmite on perustahnaa Isossa-Britanniassa kuten HP-kastikekin.
VastaaPoistaOlen tosiaan minäkin ymmärtänyt kuulemastani, että Marmite ei ole mikään isompi harvinaisuus paikalliselle väestölle Britanniassa eikä myöskään Australiassa tai Uudessa-Seelannissa. Pitäisiköhän sitä nyt sitten kokeilla, kun on noita isoja paahtoleipiä kotona?
Poista