Luin teoksen nimeltänsä Sininen hetki, alaotsikoltaan Hyvän mielen lukemisto. Kirjan kokosi Marjatta Varis ja se ilmestyi vuonna 1994. Alkusivulle kirjoittamastani päiväyksestä päätellen olen ostanut sen äidilleni synttärilahjaksi vuonna 1997.
Kirja sisältää mietelauseita, runoa ja proosaa ihmisen elon eri vaiheista. Eri kirjoittajilta koottu kerronta on järjestelty aikajärjestykseen – lapsuudesta nuoruuteen, rakastumisista keski-iän mielenliikkeisiin, sitä tehen sitten vanhuuteen ja pois haipumiseen. Loppuun on vielä sijoitettu iltasatuja – voihan ihmisen eloa verrata päivänkiertoon, jossa illan ja yön jälkeen on lupa odottaa uutta sarastusta. Kirjoitukset on jaettu seuraavien otsikoitten alle:
Aidot asiat, ”Hän rakasti minua”, Mistä päivä alkaa?, Sininen hetki, Käänteisiä, Iltasatu ja Yölaulu.
Kirjoittajat ovat sekä suomalaisia että muunmaalaisia: V. A. Koskenniemi, Edgar Lee Masters, Aila Meriluoto, Edith Södergran, Arja Tiainen, Viljo Kajava, Eeva Kilpi, Leif Färding, Astrid Lindgren, Tove Jansson, Aale Tynni ym. Sivuilta löytyy Kanteletarta, Kiveä ja Topeliusta. Kirjan koostaja Marjatta Varis on sijoittanut mukaan myös omia ja perheensä tekstejä, jotka sopivat seuraan oikein mainiosti.
Kirjan kansikuvaksi on valittu Edelfeltin maalaus Kaukolanharju auringonlaskun aikaan. Se sopii hyvin nimeen Sininen hetki, joskin tunnettu, ikoninen maalaus luo ehkä odotuksia puhkikuluneitten klassikoitten suuntaan. Tosin lahjakirjaan kansi sopii aika täydellisesti. Eikä kirja sisällä pelkästään tunnetuimpia klassikoita, mukana on kivoja löytöjä. Sitä paitsi runon ja proosan vuorottelu sinällään piristää ainakin minua.
Kirja on helppo lukea, sivuja on vain 241. Äitini on selvästi viihtynyt kirjan parissa, kulutuksen jäljet näkyvät kansissa. Äiti on kääntänyt koirankorvalle pari lehteä. Sieltä löytyy Kaarina Valoaallon runo – vanhainkotiin – ja Edith Södergranin runo Jumala on kaikkialla. Laitan näytteeksi katkelman Valoaallon runosta:
valmiina lähtöön
koko kodin kalusto,
lapsuuden viime muistot… kaikki
käärittyinä ja
pakattuina,
viimeisen
linnoituksensa raunioilla…
kotinsa kiveyksillä…
lapsuutensa pihamailla,
lähtövalmiina
siihen uuteen, lopulliseen
Äiti täytti kirjalahjan saadessaan 71 vuotta. Siihen aikaan hän kulki vanhojen ihmisten tapahtumissa ja oli halukas esiintymään. Äiti on luultavasti lausunut nämä runot jossain tilaisuudessa.
Minua koskettivat monet runot ja viihdyttivät monet pakinat sekä vitsikkäät mietelauseet. Enimmin mielen päälle jäi kirjan loppupuolelta löytyvä Astrid Lindgrenin satu Punasilmäinen lohikäärme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti