Saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche (1844 – 1900) kirjoitti kuulemma vuoden 1889 aikana viitisen teosta. Tämän maanisen kirjoitusvaiheen aikana syntyi myös teos Epäjumalten hämärä eli Miten vasaralla filosofoidaan (Götzen-Dämmerung oder Wie man mit dem Hammer philosophiert). Se julkaistiin marraskuussa 1889 ja kirjan suomentajan (suomennusvuosi 1995), Markku Saarisen mukaan se jäi viimeiseksi teokseksi, jonka Nietzsche ehti nähdä painettuna ennen kuin sairastui vakavasti.
Epäjumalten hämärä on Nietzschen filosofian kooste. Kirja on lyhyt, alle 150 sivua suomentajan jälkilauseineen ja selventävine sanastoineen. Kuten Markku Saarinen jälkilauseessaan toteaa, kirjassa ”koputellaan psykologin vasaralla valtavaa määrää filosofisia kysymyksiä.” Jotta tavallinen kirjoittelija saisi tämän kaiken mahtumaan pähkinänkuoreen, täytyisi löytää aikamoinen pähkinä. Mikäli kyseessä olisi Tyynenmeren saarilta tai Karibialta kotoisin oleva pähkinä, lukija joutuisi sen pulman eteen, jota saksalaisen schlagerin taitaja M.A. Numminen on lähestynyt iskelmässä ”Kuinka saisin rikki kookospähkinän?”
Nietzschen suureksi kunniaksi on sanottava, että hän esittää sanottavansa todella tehokkaasti mitä tulee sekä ilmaisun lyhyyteen että sen selkeyteen. Tämä on filosofiasta täysin ulkona olevan lukijan (siis minun) kannalta lähtökohtaisesti erittäin miellyttävää. Tunnen ymmärtäväni mistä kirjoittaja puhuu. Tähän tunteeseen sisältyy kuitenkin riski. Vaikka Nietzschen esitystapa on kansantajuinen – niin että sitä voi verrata vaikkapa Timo Soinin tai Jukka Virtasen esitystapaan – on kirja kuitenkin ilmeisesti kirjoitettu tiedeyhteisön luettavaksi. Tällainen mielikuva minulle syntyy. Ja koska en ole filosofi, enkä tunne filosofista kirjallisuutta, ajaudun varmaankin helposti harhaan yrittäessäni tulkita Nietzscheä. Ensimmäinen harha syntyy siitä, että selkeytensä puolesta teksti vaikuttaa sellaiselta, ettei sitä tarvitse tulkita. Muut harhat saattavat tulla ilmi lukemalla tätä tekstiä eteenpäin.
Vaikka pidän Nietzschen tyylistä sanoa asiat suoraan, en siltä väitä olevani samaa mieltä hänen kanssaan läheskään kaikesta. Nietzsche puhuu eliitin puolesta, hänen mielestään Saksan koulujärjestelmä on tasapäistävä, ”laumaeläimellistävä”. Opetuksesta puuttuu syvyys ja ylevyys, korkeakouluihin otetaan liikaa keskinkertaisia opiskelijoita. Nietzsche kannattaa luokkayhteiskuntaa, hän puhuu ihailevaan sävyyn Intian kastijärjestelmästä. Ollakseen voimakas yhteiskunta tarvitsee jännitteellisyyttä, huipulta alas on oltava riittävän pitkä matka. Voimaa Nietzsche kunnioittaa positiivisena luonnonvoimana. Muutos on tärkeä, eurooppalaiset valtiot ovat turmeltuneet kristilliseen hyväntahtoisuuteen ja kaiken ymmärtämiseen, minkä seurauksena kansat ovat muuttuneet mukavuudenhaluisiksi ja heikoiksi. Epäonnistujia ei yhteiskunnan tulisi auttaa, he ovat vahvojen loisia. ”On myös epäonnistuneita kansoja”, toteaa Nietzsche.
Historian hahmoista Nietzsche ihailee Napoleonia, Julius Caesaria. Psykologeista hän kertoo oppineensa eniten Dostojevskiltä, joka oleillessaan Siperian vankileirillä totesi rikollisten olevan Venäjän parhainta ainesta. Rikollinen ihmistyyppi on vain vahva ihminen epäsuotuisissa olosuhteissa. Nietzsche tuomitsee kristinuskon opin valheellisena. Hän kieltää Jumalan ja pitää (kristillistä) moraalia luonnonvastaisena. Darwinistit ovat hänen mukaansa väärässä kuvitellessaan, että lajit kehittyvät vahvimpien yksilöitten mukaisiksi. Nietzschen mielestä juuri varovaisimmat yksilöt jatkavat sukua, sillä niitä on aina eniten – vahvat yksilöt tuhoutuvat.
Kirjoittelin muistivihkoon näitä väitteitä nelisen sivua, kunnes tajusin, ettei se mitään auta. Järkevintä on hankkia itselleen koko kirja, muuten joudun kirjoittamaan kaiken ylös. Sinänsä Nietzschen esitystavan vitaalisuus, maskuliininen vimma ja tehokkuus vetoavat minuun vahvasti. Ne vetoavat myös häneen itseensä, sillä hän nimittää kirjan lopulla itseään Saksan ensimmäiseksi suureksi aforistikoksi. Hänen kunnianhimonaan on lausua kymmenessä virkkeessä se, minkä muut sanovat kokonaisessa kirjassa. Jos sanovat. Tähän loppuun liitän näytteeksi yhden kirjan alussa olevista aforistisista osumista:
Mitä? Etsitkö sinä? Tahtoisitko kymmenkertaistaa, satakertaistaa itsesi? Etsitkö kannattajia?
– Etsi nollia! – Käytin tämän kirjan lukemiseen nelisen päivää.
Nietzschen ongelma oli se, että hän eksyi luulemaan korruptoituneiden kirkkolaitoksien edustavan Raamatullista uskoa, vaikka ne edustavat valheellista ja vääristynyttä uskoa. Nietzsche ei nähnyt valheen ja totuuden eroa, koska hän tutki Jumalaa koko ajan valheesta käsin, ei totuudesta.
VastaaPoistaMonen jumalattoman ihmisen ongelma on nykypäivänä se, että hän tutkii kristinuskoa valheellisen valhejäljitelmän kautta, ei aidon ja todellisen kristinuskon kautta. Siksi hän ei näe totuutta, koska on tekemisessä valheen kanssa. Otan tähän asiaa valaisevan esimerkin. Hän on kuin ihminen joka tutkii varkaiden touhuja luulleen varkaita virkavallan edustajiksi, joiden tehtävänä on pitää lakia voimassa ja estää varkauksia. Hän keskittyy valheeseen ja pitää sitä oikeutena ja lakina. Siksi hän on eksyksissä eikä näe sitä mikä on oikeus ja todellinen laki.
Nietzsche sanoi että Jumala on kuollut tarkoittaen sillä, että Jumalaa ei ole olemassa. Todellisuudessa Jumalaa elää ja ihminen on kuolevainen, joka aikanaan kuolee. Nietzschen epäusko, pilkka ja kapina Jumalaa vastaan esti häntä näkemästä totuutta ja elävää Jumalaa. Sinä voit tehdä toisin ja pysähtyä tutkimaan voisiko Jumala olla olemassa, voiko Jeesus puhua totta Raamatussa, onko sittenkin olemassa vain kadotus tai iankaikkinen elämä. Anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Etsi totuutta oikeasta osoitteesta, niin löydät ja sinulle avataan Jeesus tie Isän Jumalan luokse. Oikea osoite on Jumalan sanan totuus ja Hänen seurakuntansa, joka julistaa totuuden sanomaa niin kuin Raamattuun on kirjoitettu.
tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/kritiikkikristinuskoavastaan.html
Kiitokset mielenkiinnosta vaatimatonta blogikirjoitustani kohtaan. En ole samaa mieltä läheskään kaikkien Nietzschen kirjoitusten kanssa. En oikeastaan voisikaan olla, sillä tuskinpa niitä kaikkia ymmärsinkään. Tai en varmaankaan ymmärtänyt siten kuin hän oli ne tarkoittanut ymmärrettäviksi.
VastaaPoistaLueskelen lähinnä itseäni sivistääkseni, en esitelläkseni sitä mitä pidän totuutena. Lähinnä kiinnitti huomiotani se, miten taitava ja mukaansatempaava kirjoittaja Nietzsche oli.