Jukka Sariola: Hyväosainen

                                  Kuvassa ketjukolaajan öisin käyttämä "henkos"kone.

Jukka Sariola on Seinäjoella asuva merkonomi, joka kirjoitti vuonna 2002 kirjan elämästään vammaisena Suomessa. Kirjan nimeltä Hyväosainen toimitti Aune-Inkeri Björkström.

Sariolan ajatukset on jäsennelty erittäin selkeästi. Työkseen tietokoneohjelmia laativa ja ylläpitävä Sariola kertoo olevansa luonteeltaan järjestelmällinen. Hän kuvailee sairauttaan ja toimintakykyään, harrastuksiaan ja opintojaan. Lukija saa hyvän kuvan hänen tilanteestaan. Rajoituksistaan huolimatta Jukka Sariola on aktiivinen toimija, hän on mm. pitkäaikainen Lihastautiliiton hallituksen jäsen.

Sariolan elämään kuuluvat ympärivuorokautinen henkilökohtainen avustaja, hengityskone ja sähkökäyttöinen pyörätuoli. Siihen kuuluvat myös usko Jumalaan ja käsitys siitä, että sairauksien lisäksi elämä on antanut paljon hyvääkin. Euroopan lihastautiliiton kokouksiin osallistuessaan hän on saanut todeta, kuinka itäisen Euroopan maitten vammaiset joutuvat pohtimaan sitä miten saisivat ensimmäisen pyörätuolinsa. Tästäkin syystä Sariola kutsuu itseään hyväosaiseksi. Kirjassa tuodaan silti myös esiin, miten vammaisen elämään voivat kuulua katkeruus ja viha omaa tilannetta kohtaan.

”Juuri heikkona olen voimakas”? Näitä apostoli Paavalin sanoja (2. Kor. 12:10) Jukka Sariola kutsuu lukijan kanssaan pohtimaan. Henkilökohtainen usko on kodin perintöä, isä Yrjö Sariola toimi Lapuan piispana. Kirja ei varsinaisesti ole hengellinen teos, vaikka uskon tuoma turva ja luottamus luovatkin perustan Sariolan ajattelulle.

Kirjassa pohditaan ihmisen itselleen asettamia odotuksia ja toiveita sekä niistä aiheutuvia pettymyksiä. Unelmia saa ihmisellä olla, kunhan ne pysyvät reaalimaailmassa. Elämästä kannattaa nauttia, sairaalassa haaveiltu hampurilainen maistuu tosi hyvältä, kun siitä pääsee nauttimaan. Muista nautinnoista käsitellään myös seksuaalisuutta. Huumoriakin on mukana: skolioosinsa (kiero selkäranka) vuoksi Sariola väittää itsestään, ettei ole eläissään tavannut toista yhtä kieroa tyyppiä.

Koska itse olen aika kriittinen ja pessimistinen hahmo, minuun vetosi eniten luku jossa puhutaan asenteista. Luvun nimi on Vammaisia asenteita. Esille nousee tietenkin se, miten vammainen suhtautuu elämäänsä hankaloittaviin rajoitteisiin. Tunnettua on sekin, miten monin eri tavoin terveet ihmiset käyttäytyvät vammaisia kohtaan – olen itsekin korottanut ääntäni puhuessani kuurolle ihmiselle.

Nostaisin kuitenkin erityisesti esiin kuvauksen niistä asenteista, jotka meillä kaikilla ovat toisinaan vastassamme eli asenteet, jotka estävät toimimasta inhimillisesti katsoen järkevällä tavalla. Sariola oli pyrkinyt opiskelemaan kauppaoppilaitokseen. Kun sairaus oli opintojen alkaessa pahentunut, hänelle oli annettu oikeus saada oppimateriaali kotiin ja hän oli myös suorittanut kokeensa kotona. Lopulta rehtori oli vieraillut Sariolan luona ja ehdottanut mahdollisuutta suorittaa merkonomin tutkintoon vaadittavat opinnot yksityisoppilaana. Ongelmaksi uhkasi kuitenkin muodostua asetus, jonka mukaan kyseinen järjestely olisi vaatinut parin vuoden työkokemuksen kyseiseltä alalta. Koulun otettua yhteyttä opetusministeriöön, asetusta muutettiin lisäämällä siihen maininta, jonka mukaan yksityisopiskelu on mahdollista erityistilanteessa ilman työkokemusta! Mikä ilo onkaan saada edes lukea, että tällaista tosiaan voi Suomessa tapahtua!

Kirjassa on 111 sivua ja lisäksi muutama sivullinen valokuvia. Kirjan lukemiseen kului minulta kaksi päivää.