Jane Austen: Uskollinen ystävänne

Englantilainen Jane Austen (1775 – 1817) kirjoitti aikansa romanttisen kirjallisuuden tyyliä mukailevia ja piikitteleviä kertomuksia, joissa tapahtumien etenemistä seurataan päähenkilöitten toisilleen lähettämien kirjeitten kautta. Nämä kertomukset suomensi Inkeri Koskinen ja ne ilmestyivät kirjana vuonna 2007. Kirjan alusta löytyy suomentajan laatima esipuhe.

En ole lukenut mitään muuta Jane Austenin kirjaa, joten en osaa sanoa, millaisia hänen pääteoksensa, kuten ”Ylpeys ja ennakkoluulo” tai ”Järki ja tunteet”, mahtavat olla. Tämä kertomuskokoelma joka tapauksessa tekee melkoisen vaikutuksen. Se sisältää huumoria, jonka avulla kirjailija kykenee uittamaan lukijansa kaamean peilikuvan eteen: peilikuvassa lärpättää itsekeskeinen, omahyväinen ja omia etujaan edistävä henkilö, joka pitää toimintaansa ilman muuta hyväksyttävänä ja peräti mallikelpoisena. Tarinoitten hyvikset kuvataan jähmeäkäytöksisinä, hyväuskoisina ja helposti vahvemman tahtoon taivuteltavina. Niinpä hyvien hahmojen käteen jääkin ei-mitään tai joitakin rippeitä, jotka eivät vahvatahtoiselle ja sanavalmiille (lue: häikäilemättömälle) sankarille kelpaa. Sankareitten kirjeet koostuvat lähinnä itsekehusta, juoruilusta ja juonittelusta. Hahmot eivät ole rakastettavia vaan pikemminkin naurettavia, mikä seikka ei valitettavasti vähennä heidän tuhovoimaisuuttaan. Kuva on hyvin uskottava ja kammottava samalla kertaa. Silti mehevä kerrontatapa sai minut aika ajoin nauraa hörähtelemään.

Tarinan nimeltä ”Rakkaus ja ystävyys” Austen oli kirjoittanut jo 14-vuotiaana. Se sisältääkin ehkä räikeintä parodiaa aikansa rakkauskirjallisuudesta. Parhaimmat näistä neljästä kertomuksesta ovat kuitenkin viimeiseksi sijoitetut ”Lesleyn linna” ja ”Lady Susan”, jälkimmäistä voi laajuutensa vuoksi pitää kirjeromaanina. Kirjailija ei ollut jostain syystä koskaan julkaissut ”Lady Susania”, mutta nyt senkin voi lukea vaikka suomennettuna. Suomennokset muuten ovat erinomaisia. Kieli on helppolukuista, joskin kirjeissä on tietenkin säilytetty niitten koukeroinen ilmaisu, jolla on epäilemättä oma tarkoituksensa – eli kuten Lady Susan sen niin oivallisesti ilmaisee:

”Teeskentelemättömyys ei käy rakkausasioissa laatuun”.

Lady Susan on koketti, hiljattain leskeksi jäänyt, varaton, hurmaava nainen, joka kykenee sovittamaan olemuksensa, käytöksensä ja sanansa kuhunkin tilanteeseen niin hyvin, että tuppaa yleensä saamaan tahtonsa läpi – varsinkin miessukukunnan parissa. Hän on koko ajan selkeän tietoinen tavoitteistaan ja käyttää ihmisiä hyväkseen muitta mutkitta. Lady käy avointa ja kerrankin teeskentelemätöntä kirjeenvaihtoa lontoolaisen ystävänsä rouva Johnsonin kanssa, kirjoittaen eräästä sulhasehdokkaastaan mm. näin:

”Noin helposti ohjailtavissa tunteissa on jotain miellyttävää; ei että kadehtisin niitä häneltä tai mistään hinnasta tahtoisin sellaiset itselleni, mutta ne ovat hyvin käytännölliset kun haluaa vaikuttaa toisen tahtoon.”

Kirjenovelli ”Lesleyn linna” kertoo tarinan skotlantilaisen linnan tyttäristä heidän elämänsä käännekohdassa. Tyttäristä neiti Margaret Lesley käy kirjeenvaihtoa neiti Charlotte Lutterellin kanssa. Näin sydämellisesti Margaret purkaa tuntojaan ystävälleen:

”Kuinka usein olenkaan toivonut, että minulla olisi yhtä vähän ulkomuodon kauneutta kuin sinulla, että vartaloni olisi yhtä kömpelö, kasvoni yhtä sulottomat ja olemukseni yhtä epämiellyttävä kuin sinun! Mutta voi, kuinka epätodennäköinen niin toivottava tapahtuma onkaan. Minulla on jo ollut isorokko, joten minun on alistuttava onnettomaan kohtalooni.”

Kirjassa on 230 sivua ja luin sitä kuukauden. Se seurasi uskollisesti mukanani lomamatkalla, työmatkoilla ja ruokatunneilla, kunnes lopettelin luennan olohuoneen nojatuolissa elokuisena lauantaipäivänä.