Oskar Reponen: Hautasi on Odessassa

Oskar Reponen (1928 – 1997) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija (lähde: wikipedia). Luin hänen kirjoittamansa yliluonnollisten kokemusten parissa liikkuvan jännärin ”Hautasi on Odessassa”. Kirja on julkaistu vuonna 1982 ja sen pohjalta tuolloin tehdyn kuunnelmasarjan katkelmia voi kuunnella Ylen Elävässä arkistossa.

Romaanissa käsitellään erilaisten yliluonnollisten ilmiöitten etsimistä ja ainakin jollain tasolla myös niitten hyväksymistä. Reponen on selvästi ollut aiheesta kiinnostunut. Hän käy kirjan hahmojen suulla läpi tavallisimmat "edellisiin elämiin" liittyvien kokemusten herättämät vastaväitteet – kirjan hahmot jopa naureskelevat niille kuin vanhoille tutuille, samalla kun pyrkivät todistelemaan tieteeltä salatun maailman olemassaoloa.

Reposen kirjassa erityisessä asemassa on siis ihmisen tietynlainen sielunvaellus, ”edelliset elämät”. Toimittaja Erkki Saari pääsee edellisten elämien tutkimisesta kiinnostuneen hypnotisoijan avulla kurkistamaan edelliseen elämäänsä, jossa hänen osakseen on koitunut väkivaltainen kuolema. Koska tämä edellinen elämä on loppunut vain pari vuotta ennen Saaren syntymää, ovat hänen edellisen elämänsä tärkeät ihmiset vielä elossa ja Saaren on mahdollista alkaa jäljittää kuolemaansa johtaneita tapahtumia.

Muokattu kuva eräästä puistosta.

Kuten kirjan nimestä saattaa päätellä, tapahtumat kuljettavat kirjan sankarin Mustan meren rannalle, Odessaan. Kaupunkia kuvaillaan kirjassa tarkan toimittajamaisesti. Aikoinaan kuunnelmasarjaa seuratessani viehätyin erityisesti Odessan kaupungin puistoista. Kirjassa puhutaan enemmänkin kaupunkia varjostavista korkeista puista, akaasioista, kastanjoista, trumpettipuista ja plataaneista. Jostain syystä kirjan kuvaus näiltä osin ei tunnu yhtä kiehtovalta kuin miltä se kuunnelmassa vaikutti. Kirja sisältää aika tarkkaa tosiasiallisten paikkojen, katujen ja rakennusten kuvausta, pikkutarkasti kuvattuja näkymiä, jotka varmaankin 1980-luvun alun lukijasta ovat tuntuneet mielenkiintoisilta, mutta nykyisille, paljon jo tv:n kautta nähneille lukijoille tuntunevat vähän merkityksettömiltä ajankuvilta. Toimittajamainen kuvaus hieman vesittää tarinan kiehtovaa, mystistä sykähtelyä. Jännärimäinen kerronta toisaalta pitää yllä lukijan mielenkiintoa.

Kirjailija Reposen ammattitaito näkyy siinä, että hän vie tarinan alusta loppuun hyvin tottuneesti ja varmalla tyylillä. Kokemus lehtimaailmasta tulee esiin myös kirjan tarinasta, päähenkilö työskentelee näet Perheposti-nimisessä aikakauslehdessä.

Luin kirjan osin työmatkoilla ja lounastauoilla ja loput Helsingin reissun aikana. Junamatkat sopivat ihan kivasti lukemiseen. Valojen pätkiminen ja sammuminen korostivat kirjan tapahtumien yliluonnollista hehkua. Kirjassa on 282 sivua. Lukutapauksesta muodostui noin viikon mittainen.