Paula, blogista Kirjan pauloissa,
haastoi minut kertomaan itsestäni 11 asiaa, vastaamaan 11
kysymykseen ja kysymään itse 11 kysymystä yhdeltätoista
vastaajalta. Keksin kolme ehdokasta, keksikööt loput itse itsensä,
annan vapaan luvan kelle hyvänsä vastata mihin hyvänsä.
Kerron tässä yksitoista asiaa
itsestäni:
- En ole oikeasti mikään ketjukolaaja. En myöskään ketjupolttaja. En ole ollut ketjukolarissakaan. Sen sijaan kahvia juon aika lailla päivittäin.
- Pelkään ilmastonmuutosta.
- Pelkään maailman yhdenmukaistumista.
- Pelkään ihmisiä, joitten mielestä positiivisuus on ainoa hyväksyttävä suhtautumistapa asioihin. Pelkään heitä, koska heistä vaikuttaa muodostuvan ripeäotteinen enemmistö.
- Pidän metsistä. Varsinkin havumetsistä.
- Pidän Uuno Kailaan runoista.
- Pidän tv-sarjasta Kahden kerroksen väkeä (Upstairs, Downstairs).
- Olen hidas.
- Tämä flunssa on ollut riesanani koko helmikuun.
- Säätiedotuksia kuunnellessa tulee usein ajateltua kaikenlaista.
- Luultavasti keitän kohta lounaakseni kaurapuuroa.
Vastauksia Paulan esittämiin
kysymyksiin:
1. Mikä kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen? Leo Tolstoin Tunnustuksia
2. Minkä kirjan haluat ehdottomasti lukea? En mitään ihan ehdottomasti.
3. Millaisia kirjoja luet mieluiten? Napakoita tarinoita, joissa on jokin ajatus.
4. Mikä genre ei oikein nappaa? Rikos.
5. Mitä kirjaa suosittelet minulle ja muille? Kirjaa, josta tulet hyvälle tuulelle. Valitse oman makusi mukaan.
6. Mikä alun perin innosti sinut (kirja)bloggaamaan? En muista. Ehkä jonkinlainen tylsyys?
7. Bloggaatko kirjoista, joista et pidä? Jatkuvasti.
8. Mitä läheisesi ajattelevat bloggausharrastuksestasi? Ne harvat, jotka tietävät, vaikenevat säälivästi.
9. Puuhailetko työssäsi/opinnoissasi ihmisten, eläinten, luonnon, koneiden, taiteen, ideoiden vai jonkin muun kanssa? En tee työtä, enkä opiskele, mutta kysymyksesi on kerrassaan viehättävä. Pidän erityisesti sanasta ”puuhailetko”.
10. Mitä muuta harrastat bloggaamisen lisäksi? Koetan raahautua päivästä toiseen. Välillä katselen tv:tä.
11. Minne haluaisit matkustaa? Toiveissa on päästä kesällä Kreetalle vaimon kanssa hopeahäämatkalle. Oikeesti olisin halunnut Kyprokselle, mutta kun on Kreetalle Kuopiosta suora lento.
Yksitoista kysymystä vastattavaksi:
1. Pelkäätkö tuntematonta?
2. Tunnetko pelkäämätöntä?
3. Vieläkö? Vai eikö vieläkään?
4. Kumpaako on helpompi ymmärtää: balettia vai jazzia?
5. Montako prosenttia maailman kirjallisuudesta olet lukenut?
6. Muuttuuko Gregor Samsa oikeasti kuoriaiseksi vai onko kyse vertauskuvasta Franz Kafkan novellissa Muodonmuutos?
7. Jos elämästä ottaa ilon irti, jäävätkö vain surut jäljelle?
8. Eikö vanhoista vitseistä tulekin joskus mukavan nostalginen olo?
9. Oletko käynyt suurissa hiihtokilpailuissa tai Jukolan viestissä?
10. Mitä urheiluaiheista kaunokirjallista teosta suosittelisit?
11. Kenet palkitaan kirjallisuuden Nobelilla tänä vuonna?
Haastan näihin kysymyksiin vastaamaan ainakin Lissun Akanvirtaa-blogista. Lisäksi haastaisin Derrickuksen Villa Dee -blogissa, mutta en ole varma hänen halukkuudestaan tämänkaltaiseen hubaan. Ehkä Kanervala-blogin Outi haluaisi ”aktivoitua” vastaamaan, jos näin atomiaikaisesti voin asian ilmaista?
Voi miten mahtavat, ytimekkäät (opettaisiko joku minulle, miten jättää jaarittelu vähemmälle) vastaukset ja hienot kysymykset! Leppoisia loppuhelmikuun (keväisiä) päiviä! =D
VastaaPoistaKiitokseni, reipas imartelu on aina paikallaan.
PoistaNiin...Uuno Kailaan runot.
VastaaPoistaMiten sun hidas saataisiin tarttumaan tännepäin...Rikos. Siitä lukeminen nollaa minut, muuten olisin ehkä jo vainaja.
Onnea tulevaan hopeahääpivämatkaan. Me suunnittelemme jo 30-vuotishääpäiväreissua, mutta sehän ei ole kai mitään jaloa kiveä tms.
Wikipedian mukaan 30-vuotishääpäivä on helmihäät! Helmi tai jade tai norsunluu. No, ehkä viimeksimainitun voi unohtaa.
PoistaKetjukolaaja, kiitos mainioista vastauksista. Tulin niistä hyvälle tuulelle, vaikken tiedä, olitko tarkoittanut. Tai ehkä juuri. Ja tekemäsi kysymyksetkin ovat mainioita.
VastaaPoistaOlen nähnyt sisäisillä silmilläni ketjukolaajan kolansa varressa päivät pääksytysten. Pitää kai ravistaa se mielikuva ja korvata vaikka - kahvittelijalla. Itselläkin kuluu muki jos useampikin päivän mittaan.
Toivottavasti tulee hieno Kreetan matka. Paikka, jossa en ole koskaan käynyt. En kyllä Kyproksessakaan.
Kyllä minun vastauksistani saa tulla hyvälle tuulelle. Ainakaan mitään pahantahtoisuutta niihin en halunnut sisällyttää, vaikka kai niistä luontainen pessimismini läpikuultaa.
PoistaLoppusyksystä luin muutaman Kypros-aiheisen kirjan ja paikka alkoi kiinnostaa. Sijoittuvathan eräät Raamatun tapahtumatkin Kyprokselle. On tosin Kreetalla paljon samoja piirteitä ja mainitaankos Kreeta Nummisuutareissa? Eikös siinä ole se Kreeta-Esko ja Esko-Kreeta?
Jaahas, kaipa se täytyy yrittää aktivoitua, kun on noin mielenkiintoisia kysymyksiäkin!
VastaaPoistaOnpa mukava kuulla, että sain Sinut aktivoiduksi!
PoistaTottahan toki osallistun kysymys- ja vastausleikkiin. Tässä minun päähän pälähdykseni Ketjukolaajan - kuka lieneekin? - kysymyksiin:
Poista1 Enpä osaa enää pelätä edes tuntematonta.
2 Paremminkin tunnen yhden semmoisen, joka kovasti pelkää. Hullunrohkeista en osaa sanoa.
3 Vielä, vielä...
4 Siinäpä miettimistä, baletti vai jazz. Hoh-hoijaa, kumpikin käy, jos hyvin sattuu.
5 Olisinkohan ihan 0,001 promillea silmilläni, joskus korvillanikin kahlaillut maailman kirjallisuudesta. Voi olla, että liioittelen.
6 Välillä tunnen muuttuvani itsekin ties miksi mönkiäiseksi, en kumminkaan torakaksi niin kuin myyntimies Samsa.
7 Salaviisas kysymyksesi panee miettimään. Huomaan ilon siprahtelevan yllättävästi ja valaisevan oloani aika ajoin. Surullakin on aikansa. Se ei asustele luonani nyt.
8 Tulee toki, jos satun yhdenkään muistamaan.
9 Kerran olen palellut MM-hiihdoissa Salpausselällä kauan, kauan sitten. Kas kun sentään muistin.
10 Juhani Peltosen Elmoa suosittelen, koska se on lähes ainoa lukemani urheiluaiheinen kirja. Riemastuttava.
11 Ollapa noin visaisessa kysymyksessä ennustajaeukko! Ei paljoa heilauta, kelle komea palkinto vuosittain jaetaan.
Ai, sinä vastasit tännekin! Kysyin vähän kurillani tuota luetun maailman kirjallisuuden määrää. Kun ajattelee millainen määrä kirjallisuutta jo vuosittain julkaistaan, on varmaan selvää, että tuskin kovinkaan moni ihminen on prosenttiakaan siitä kaikesta lukenut. Lissu osasi vastata hienosti kieroon kysymykseeni!
PoistaGregor Samsaa olen hiljattain hieman miettinyt. Arvelen, että Kafka on ihan toden perään ajatellut Samsan muuttuvan kuoriaiseksi! Hänellä on toinenkin ihmisen ja eläimen rajaa tai eroavaisuuksia käsittelevä novelli, nimittäin Selonteko akatemialle. Luultavasti Muodonmuutoksen loppu sai minut sille kannalle, että kyseessä tosiaankin on ihminen joka muuttuu peruuttamattomasti eläimeksi.
Elmo taitaa olla se kaunokirjallinen urheilukirja, joka helpoiten tulee mieleen. Kesällä luin Pentti Haanpään urheiluaiheisia novelleja, niissä urheilu käsitetään aika laajasti. Ihmettelen, ettei urheilusta ole enemmän kirjoitettu fiktiota. Urheiluhan on hyvin dramaattista toimintaa, ilmankos Jack London on kirjoittanut nyrkkeilyaiheisia novelleja.
Ja vielä sekin, että viimeksi lukemani runoilija Adonis on usein mainittu kirjallisuuden Nobel-ehdokkaaksi. Mikäli Syyrian tilanne saa länsimaisittain tarkastellen suotuisan käänteen, voisi Adonis olla vahvoilla tänä vuonna.
Nyt sunnuntai-iltana sain lopulta kerätyksi (a) tarvittavan rohkeuden ja (b) tarvittavan ajan, jotta pääsin asiaan. Kiitos heti tähän kärkeen tutun yksilöllisestä tavastasi käsitellä saamaasi haastetta! Ketjukolaajuuteen liittyvä tunnustuksesi oli varmasti erityisen paikallaan tällaisena talvena, kun saattaisi olla vähän noloa leikkiä sisyfosta lumikolan kanssa.
VastaaPoistaLisäksesi mm. Paavo Haavikko piti metsistä, tai ainakin niiden puista. (Jotain sympaattista siis hänessäkin...) Minäkin kyllä pidän, ehdottomasti.
Kiitän myös uudelleen, että tulit muistaneeksi juuri minut yhtenä mahdollisena haastettavana. (Tämä etenkin, kun olen jo sammunut tähti.)
Sammuneena tähtenä joudun tässä vaiheessa matkaamaan erään E. Leinon lailla "kirjatonna, karjatonna" ja etsimään alustan kirjoitukselleni sieltä mistä se sattuu löytymään. Karusti siis vastaan lupia kyselemättä tänne kommenttiosioosi. (Ja yhtä karusti jätän haasteen kolme muuta osiota - 11 omatietoa, 11 uutta kysymystä ja 11 haastettavaa - täyttämättä. Mutta sellainen minä sitten olen, kai.)
1. Pelkäätkö tuntematonta? "Mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta." Joudun edelleen tekemään työtä tavoitteen saavuttamiseksi.
2. Tunnetko pelkäämätöntä? Stoalaisena pyrkimyksenä pelkäämättömyys saattaisi olla tavoiteltavaa, mutta täyttä pelkäämättömyyttä pidän muutoin osoituksena joko suuresta tyhmyydestä tai vielä suuremmasta epäkohteliaisuudesta. Ei kai näennäisesti pelkäämätönkään ole täysin immuuni painajaisille?
3. Vieläkö? Vai eikö vieläkään? Ja yhä ja jo ja aina. (Lauri Viita ja hänen runonsa "On ja ei" ilmaisivat kyllä jotain elegantimpaa.)
4. Kumpaako on helpompi ymmärtää: balettia vai jazzia? Klassista balettia mutta modernia jazzia. (Tuntuu, että osasin peräti vastata kysymykseen oikein.)
5. Montako prosenttia maailman kirjallisuudesta olet lukenut? Sitä ei oteta selville nelilaskimella. Tarvitaan funktiolaskin.
6. Muuttuuko Gregor Samsa oikeasti kuoriaiseksi vai onko kyse vertauskuvasta Franz Kafkan novellissa Muodonmuutos? Herr Samsa taisi muuttua kuoriaiseksi ihan vaatimattomasti vain taiteen vuoksi. (Kiitos hänelle tästä palvelualttiudesta.)
7. Jos elämästä ottaa ilon irti, jäävätkö vain surut jäljelle? Niin saattaapi käydä. Valitettavia esimerkkejä taitaa olla riittävästi.
8. Eikö vanhoista vitseistä tulekin joskus mukavan nostalginen olo? Kun nyt mainitsit, aloin ajatella ja vastaan: mahdollisesti. (Toivottavasti Kumpi ja Kampi eivät loukkaannu vastauksestani.)
9. Oletko käynyt suurissa hiihtokilpailuissa tai Jukolan viestissä? En, enkä olympialaisissa.
10. Mitä urheiluaiheista kaunokirjallista teosta suosittelisit? Onko shakki edes urheilulaji? Minusta ei, mutta siitä huolimatta nostan naftaliinista esiin Stefan Sweigin postuumin pienoisromaanin Shakkitarina. Se on toivottavasti "napakka tarina [83 sivua], jossa on jokin ajatus". Teoksen yläasteaikaisesta lukemisesta on jo aikaa, mutta muistaakseni siinä matkattiin valtamerilaivassa kohti Argentiinaa. Ja shakkia ei välttämättä tarvitse osata päästäkseen sisään tarinaan.
11. Kenet palkitaan kirjallisuuden Nobelilla tänä vuonna? Toivottavasti kirjailija, jonka tuotanto on nimenomaisessa kosketuksessa kirjallisuuden ulottuvissa olevaan totuuteen.
Kiitokset vastauksistasi, jotka ovat kaukaa viisaita, siis vastaajansa näköisiä. Viimeiseen vastaukseesi sisältyvä kaipuu totuuteen ja sen tavoitteluun on inhimilliseltä kannalta tarkastellen eräänlainen "long shotti", kuten amerikkalaisissa elokuvissa asia ilmaistaan. Sanonta voisi olla peräisin Runebergin runosta Hirvenhiihtäjät, jossa mielevä Pekka esittää kyseisen long shotin vanhalla sotilaskiväärillä. Yleensä totuus uppuroi meiltä karkuun, pahimmillaan se pakenee keljusti haavoittuneena vain mennäkseen kuolemaan johonkin ryteikköön, josta se on kiskottava esiin vihreällä traktorilla. Kun totuus on saatu lepikosta pellonlaitaan, sitä voidaan taputella ja valokuvata, sen suolet lasketaan höyryämään kirpeään syysilmaan ja lopuksi entiseksi muuttunut totuus kuljetetaan traktorin kauhassa jonnekin pois. Myöhemmin sen paloiteltu liha keitetään sopaksi lähiseudun asukkaille ja parhaat palat pakastetaan nautittavaksi oman perheen ja muitten arvovieraitten seurassa. Taidolla valmistettu totuus murenee suussa ja maistuu käsittämättömän hyvälle.
PoistaPaavo Haavikko on saattanut vangita kirjoihinsa totuuden niin elävässä olomuodossa, ettei se minulle oikein aukene. Stefan Zweigin Shakkitarina voisi tietysti olla jonkinsortin urheilutarina. Itse luin silloin kouluaikana Nabokovin romaanin Luzhinin puolustus, joka sekin sijoittuu shakin maailmaan. Kaveri luki tuon Shakkitarinan. Sitten pidettiin yhteinen esitelmä. Puijon kisoissa vierailin lapsena useita kertoja. Ne olivat silloin suuret kansalliset kisat, joskus oli joitain ulkomaaneläviäkin ihmeteltävinä. Nythän se "mäkisirkus" on taas Puijolla.
Stoalaisuuden mainitseminenkin kertoo Sinusta, että olet minun laillani sitä vanhaa kaartia, joille sosiaalisuus ei kenties ole se kaikkein tärkein tavoiteltava hyve. Tyyneydestä tulee mieleen joku aika sitten lukemani Agatha Christien tarina Mittanauhamurha, jossa kerrotaan erään rouva Spenlown kuolemasta. Lainaan tähän pikku pätkän, jossa kuvaillaan hänen puolisoaan:
"Hän säilytti aina tyyneytensä. Ehkä juuri tästä piirteestä johtui, että poliisi kiinnostui hänestä kun hänen vaimonsa löydettiin murhattuna."
(suom. Kirsti Kattelus)
En tarkoita sanoa, että kumpikaan meistä kahdesta olisi murhaaja - ja näin meidän kesken - ei ole myöskään Mr. Spenlow. Tällaisia pikku helmiä krimeistä voi löytyä. Tosin nykyään krimit kirjoitetaan usein isolla alkukirjaimella, vaikka syystä voidaan olla useampaa mieltä. Vaimonikin osti hiljattain broileria valmistaakseen Kievin kotletteja. Aloittaessaan ruuan valmistusta hän huomasi kuitenkin ostaneensa suikaloitua broilerinlihaa ja niinpä hän joutui tyytymään Kievin kotletin suikaleitten paistamiseen maustevoissa. Hyvin maistuivat nekin ja saattoivat jopa tavoittaa totuuden paremmin kuin paksummat Kiovan kotletit olisivat tehneet. Vähäsen ohiammutut Kiovan kotletit saattaisivat sopia vaikkapa EU:n ulkoministerien lounaspöytään.
Kiitos omasta vastauksestasi! Se osoittaa jälleen kaukaa viisaan imartelijan kykysi. Ja heti imartelun jälkeen veikkohuovislaisen syvänäköisyytesi paloitella Runeberg paistilihaksi...
PoistaVastauskohtaa 10 urheiluaiheisesta teoksesta voisin vähän täydentää, kun kerran shakki saattaa edustaa urheilua vain kiikun kaakun. Nimittäin kirjastossa silmäilin joulun aikoihin Marko Tapion varhaista pienoisromaania Tarina viidestä kilometristä (http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_19760 ), urheiluaiheiseksi leimattua - kilpajuoksija kansikuvassakin. Paavo Haavikon panos urheilukirjallisuuteen saattaa olla vaatimattomampi (vaikka hän kirjoitti muistaakseni ainakin libreton Paavo Nurmi -oopperaan), joskin yksityishenkilönä hän harrasti spontaania voimailua vielä ikämiehenäkin mm. vänkäämällä MTV:n edustustiloissa mahtipatsaan alustaltaan, kun tiloissa järjestetty juhlatilaisuus oli syystä tai toisesta tuntunut vähän likilaskuiselta. (Tämän juorun Haavikko taisi tarjota itse muistelmateoksessaan, ja tuoreeltaan se oli kai iltapäivälehtien lööppikamaa.)
Kiitos myös Nabokov-muistiinpalautuksestasi! Saattoikohan hän olla yhtä ilkikurinen shakkistrategioissaan kuin saattoi olla esimerkiksi Lolitan aloitussanoissa. (Sen pitemälle en itse vielä ole päässyt Nabokov-lukemisissani.)
Kun "pinnallinen sosiaalisuus" (taitaa olla peräti sosiologinen termi) valtaa alaa siellä, missä olisi tarvetta syvemmälle sosiaalisuudelle ja syvemmälle kommunikaatiolle, myönnän kyllä tuntevani kriittisyyttä. Ehkä se sosiaalisuudesta tällä kertaa. Mutta Christien herra Spenlow'n stoalaisuuteen vivahtavasta tyyneydestä tulee kyllä elävästi mieleen eräs ulvilalainen leskirouva, jonka psyykettä on viime vuosina ruodittu lehdistössä ja muualla juurta jaksain. Ainakaan alkuvaiheessa suomalaispoliisit eivät tainneet tehdä vastaavia johtopäätöksiä kuin Christien brittipoliisit.
Marko Tapion kirja pitää sitten kirjata muistiin, kas noin.
PoistaJoskus satuin kuuntelemaan radiosta kuunnelman, jonka oli kirjoittanut joku norjalaismies. En ole kyennyt jäljittämään kirjoittajan nimeä sen paremmin kuin kuunnelmaakaan. Tapahtumat sijoittuivat kansainvälisen alppihiihdon maailmaan ja kerronta teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen. Alpinisteissa on eroja, kuten olympiakisoja katsellessakin saimme huomata. Muistelen, että kyseinen norjalaiskirjoittaja olisi jonkin verran liikkunut "alppihiihtosirkuksen" sisäpiireissä. Joka tapauksessa jotenkin tarinaan oli saatu loihdittua aivan ihastuttavaa värinää, sen verran eläväntuntuisia hahmoja kuunnelma pystyi välittämään.
Kommenttisi lopussa mainitsemastasi rouvasta olen jotain saanut tietääkseni televisiosta, mutta pitäydyn syrjässä yksityishenkilöitten elämän käsittelystä, omaa elämääni lukuunottamatta.
Yksityishenkilölinjauksesi on noteerattavaksi ja hyväksi esimerkiksi. Alppihiihtokuunnelmamuistosi palauttaa mieleeni luontevasti pari tv:n taannoista lasten- tai nuortendraamasarjaa, joista minulla ei ole nostalgisesta halustani huolimatta ainoatakaan avainsanaa hakea tietoa myöhempien aikojen verkosta.
PoistaMielleyhtymät tuottavat joskus kivoja muistoja. Niitä putkahtelee milloin mistäkin. Kerran kävellessäni maaseudulla ajoi ohitseni mies traktorilla. Sen peräkärryn lavalta tulvahti nenääni selkeä perunakuorman tuoksu, joka aukaisi mielessäni monia kaukaisia muistoja.
PoistaPerunakuorman tuoksu vaikuttaa minuunkin varmasti jokseenkin samalla tavoin, vastoin kuin madeleine-leivoksen maku ei saattaisi tehota. Kadonnutta aikaa etsimässä, Kadonnutta aikaa etsimässä...
PoistaJoo, kyllä tietysti makeistakin tuoksuista voi tulla muistoja, jotka sitten nykytietoon yhdistettynä voivat muuttaa käsitystä menneisyydestä. Mummolassa leijui aina sellainen tuttu, kardemummaa muistuttava tuoksu, joka tuntui mummon piirongissa vielä vuosikausia sen jälkeen kun mummo oli jo kuollut ja piironki oli siirretty toiselle puolen Suomea. Muutettuani maaseudulle tunsin samantapaisen tuoksun uudessa kodissani. Ajan oloon minulle paljastui, että hiirenjätökset tuoksahtavat sellaiselle vähän makeanoloiselle. Tämä tieto jotenkin muokkasi kuvaani idyllisestä mummolasta.
Poista