Powered By Blogger

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Sirpa Tabet: Punainen metsä

Sirpa Tabetin esikoisromaani on vuonna 1989 julkaistu Punainen metsä.

Punainen metsä kertoo Annasta, joka tekee toimistohommia mainostoimistossa. Romaanin alussa Anna kuulee perineensä sukutilan Kouvolan takaa. Wäärälä, jossa Anna ei ollut koskaan käynyt, tuntuu ankkuroivan hänet johonkin kiinteään, perinteisiin. Mummo oli kertonut Annalle Wäärälästä, mutta mummokaan ei ollut siellä käynyt vuosikausiin jonkin perheriidan takia. Anna päättää pitää tilan itsellään. Perinnönjaon ja lainhuudatusten valmistuttua hän lähtee yksin käymään Wäärälässä ensimmäistä kertaa. Matkalla sattuu kuitenkin jotain outoa ja Anna huomaa siirtyneensä ajassa 150 vuotta taaksepäin, noin vuoteen 1840.

Annan elämä menneisyydessä tarjoaa kertojalle tilaisuuden kuvata ennenvanhaisia tapoja, työntekoa ja elämänmenoa. Romaanissa on seikkaperäinen kuvaus kankaankutomisen esivalmistelusta, vaimo sanoi, että sitä kutsutaan kankaan rakentamiseksi. Parin sivun kuvaus menettelee, onneksi ei kuvata uunin rakentamista. Avioliiton solmimiseen liittyvät tavat ovat sitäkin enemmän kuvauksen kohteena.

Kirjan suolana ovat paitsi Annan outous, myös väkivaltaiset kuolemantapaukset pienellä maalaiskulmalla. Trillerin piirteet eivät kuitenkaan ole niin vahvasti esillä, että lukijaa alkaisi ihan kamalasti pelottaa. Kertojan esitystapa on pehmeän hellävarainen, jännittäviä kohtauksia seuraavat rauhoittavat jaksot. Annan erilaisuutta pohditaan useampaan otteeseen lyhyesti. Vaikka tarina tavallaan kysyy, onko raha verta rapeampaa, on romaani ehkäpä parhaimmillaan näissä lyhyissä ajatuksissa erilaisuudesta, josta näytteeksi seuraava pieni katkelma:

Jäykin jaloin hän ponnistautui seisomaan. – En minä ole kirottu, hän sanoi. – Mutta minä olen erilainen kuin te ja erilaisuus itsessään pitää sisällään kirouksen.

Kirjassa on 281 sivua ja luin sen kolmessa päivässä. Hankin kirjan itselleni, koska muutama vuosi sitten Kuopion torilla eräs mieshenkilö suositteli Sirpa Tabetin kirjoja. Ostin toisenkin kirjan, kun halvalla sain, mutta taidan vaihteen vuoksi lukea seuraavaksi jotain muuta.

4 kommenttia:

  1. Luen tosi vähän kotimaisia dekkareita, mutta Tabet ja Arhippa ovat suosikkejani. Tuota en ole tainnut lukea. Liikkuvat tosi huonosti antikvariaateissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ostin tämän kirjan kahdella eurolla. Tosin on aika monen hintalapun jäljet kansissa. Tähkäyön sain puolella eurolla. Se mitä tivareista löytää on tietenkin sattuman kauppaa. Punainen metsä on tavallaan rikostarinakin, mutta siitä löytyy myös mystistä elementtiä ja vanhojen aikojen kuvausta. En ole erityisempi dekkarien lukija.

      Poista
  2. Tabetin esikoisesta tai hänen muista kirjoistakaan en ole kuullut tai lukenut. Jännä seurata vaellustasi erilaisten ja erilaisuutta pohtivien opusten parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaista me voimme lukea – ja voimme olla lukemattakin. Nyt rupesin lukemaan pientä muisteloteosta Kuopijosta.

      Poista