Lech Walesa

Puolalainen sähköasentaja Lech Wałęsa (s. 1943) nousi elokuussa vuonna 1980 lakkojohtajaksi Gdanskin telakalla. Hänen johdollaan lakkolaiset ajoivat läpi vaatimuksen vapaitten eli Puolan työväenpuolueesta riippumattomien ammattiliittojen perustamisesta. Syntyi Solidaarisuus-ammattiliitto, jonka johtoon Walesa kohosi karismaattisena ja kansanomaisena työväen puhemiehenä. Walesa-ilmiöstä puhui tuolloin koko maailma. Vuonna 1982 kenraali Jaruzelski julisti Puolaan sotatilan ja otti vallan käsiinsä. Solidaarisuuden taru tuntui olevan lopussa vaikka vuonna 1983 Walesalle myönnettiinkin Nobelin rauhanpalkinto. Kuten tunnettua asiat kehittyivät kuitenkin pikkuhiljaa sosialismin kulissien takana. Asiaa auttoi myös puolalainen paavi Johannes Paavali II. Vuonna 1989 sosialistinen järjestelmä luhistui ja vuonna 1990 Lech Walesasta tuli Puolan presidentti. Näitä asioita en olisi kyllä ihan itse kaikkia muistanut, joten siikalin niitä lukemani kirjan lisäksi wikipediasta.

Luin Puolassa vuonna 1981 ilmestyneen ja Suomessa vuonna 1982 suomeksi julkaistun teoksen, joka kantaa nimeä Lech Walesa (ISBN 951-99364-9-1), copyright Wydawnictwo Morskie Gdansk ja Oy International Business Service Ltd, Helsinki. Kirjan toimittajaa ei ole nimetty, kirja koostuu yli kymmenen kirjoittajan teksteistä, joissa kuvaa Walesasta hahmotellaan puolelta jos toiselta. Suomentajia kirjalla on yhdeksän. Valokuvia on viideltä kuvaajalta.

Kirjassa Walesasta kertovat ihmiset, joista useimmat ovat tunteneet hänet vain vähän aikaa. Walesa nousi lakkojohtajaksi suuresta tuntemattomuudesta, vaikkakin hänellä oli ay-taustaa jo kymmenen vuoden ajalta. Aluksi toimittaja Edmund Szczesiak käy sillä paikkakunnalla, jossa Walesa syntyi, Popowon kylässä, Lipnon piirikunnassa. Hän tapaa kyläläisiä, jotka arvelevat, että Walesan perhe on asunut paikkakunnalla vain lyhyesti, sota-aikaan ja että synnyintalo on jo purettu. Matkalla seuraavalle paikkakunnalle toimittaja saapuu toiseen kylään, jonka nimi on myös Popowo. Paljastuu, että tämä onkin se oikea Popowo. Löytyy Walesan kotitalo, pari naapuria, luokkatoveri. Hyväkäytöksinen poika on ollut, ei muistu mitään erityisempää mieleen. Matka jatkuu Lipnon pikkukaupunkiin, jossa Walesa on käynyt ammattikoulun. Opettajat ovat ihmetelleet, voiko kyseessä olla se sama Leszek, joka kävi täällä koulua. Päiväkirjasta löytyy merkintä, jonka mukaan Leszek on saanut huomautuksen lähdettyään kaupungille paljain päin ja lakki taskussa. Kaupungin johto arvelee toimittajan tulleen paikalle, koska näyttelijä Pola Negri on syntynyt kaupungissa, häntä odotetaan vieläkin kaupunkiin takaisin, sillä häneltä voisi löytyä kipeästi kaivattuja dollareita jne... Seuraavaksi Walesaa muistelee kirjailija ja työtoveri telakalta, Boleslaw Fac. Hänen kirjoituksensa on milteipä vallankumouskiihkoinen. Hän kertoo nuorten lakkolaismiesten suudelleen sitä trukkia, jonka katolla seisten Walesa piti puheita lakkolaisille. Sitten saavat kirjassa vuoron historiantutkija, kirjailija, kirjallisuudentutkija, toinen historiantutkija, arkkitehti ja monet muut, mm. elokuvaohjaaja Andrzej Wajda, joka kuvaa Walesaa rohkeaksi, huumorintajuiseksi ja totuudenpuhujaksi. Ääneen pääsevät kaikenlaiset ihmiset ympäri Puolaa ja erityisesti Gdanskin ja Gdynian alueelta. Nämä ihmiset ovat lähettäneet Walesalle kirjeitä, he ovat kertoneet lakkoajan tunnoistaan tutkijoille. Walesa on heidän puolestapuhujansa, heidän sankarinsa, Puolan viimeinen toivo. Kirjan lopussa on Walesan haastattelu, jossa hän pääsee puhumaan itse puolestaan.

Millainen kuva Walesasta sitten minulle muodostui? Lukemani perusteella hän on taitava joukkoliikkeen johtaja, ovela neuvottelija, joka osaa luovia, hän voi antaa jossain asiassa periksi, muttei anna tavoitteen karata käsistään. Puhujakorokkeella hän on kosketuksissa kuulijoihin, pyrkii tavoittamaan sen mitä he haluavat ja etenemään sen kautta tavoitteeseensa. Mikä tuo tavoite on? Vapaat ammattiliitot, puoluekoneiston propagandistisen valehtelun lopettaminen, halu puhua asioista suoraan ja ymmärrettävällä kielellä. Walesa näyttäytyy kansanmiehenä, jolla on selkeä näkemys siitä mitä kansa tahtoo ja kyky edetä tuon tavoitteen suuntaisesti. Hän osaa pelata ja pelaa joskus kovillakin panoksilla, mutta varoo häviämästä.

Kirjassa kuvataan uskontoaan harjoittavan katolilaisen Walesan vierailua paavin luona. Italialainen toimittaja haastatteli Walesaa ja kysyi mitä kirjallisuutta Walesa on lukenut. Walesa vastasi, ettei ole lukenut yhtään kirjaa loppuun saakka. Hän puhuu kansan kieltä, koska on osa kansaa, mutta hän ei väheksy älymystöä.

Mitä Walesa kirjan lopun haastattelussa sanoo yksinkertaisuudesta ja hyvyydestä?

On palautettava mieliin mitä merkitsevät rehellisyyden tai totuuden kaltaiset yksinkertaiset asiat. Meillä on jos millaisia laitteita ja mekanismeja, tietokoneita sun muita... ja pyrimme niiden avulla voittamaan elämän viisaudessa. Ajattelemme vain asemaa ja aineellista hyötyä, kuljemme liian yksisuuntaisesti, meiltä puuttuu tasapaino.

Kirjassa on 208 sivua ja lukaisin sen neljässä päivässä.