Risto Kormilainen: Paavi mykyrokalla

Risto Kormilaisen (s. 1955) teos Paavi mykyrokalla ja muita novelleja julkaistiin vuonna 2007. Kyseessä on huumoria sisältävien novellien kokoelma. Huumori on kainuulaisen hiljaista, mitään naurunremakkaa lukemani kokoelma ei minussa kirvoittanut.

Paavi mykyrokalla kertoo paavin vierailusta pienessä savolaisessa seurakunnassa. Paavi kylpee savusaunassa ja syö mykykeittoa. Kardinaalit syövät siikaa.

Kengänkiillottaja asuu Istanbulissa ja kertoo työstään, asiakkaistaan ja harrastuksistaan.

Outo hiihtelijä astuu pieneen pirttiin Kainuussa tai jossain syrjemmällä toveri mukanaan.

Kahvitarjoilu osoittautuu eläkkeelle siirtyvälle toimittajalle sopivaksi harrasteeksi.

Aluevaltaus kertoo menestyksellisestä sukupuoliroolien murtamisesta.

Coffea arabica elikkä kahvi on maistunut kuntalaisille liiankin hyvin, mistä seuraa kummallinen kunnallinen kahvinmyyntikielto.

Herra tohtori on suorittamassa varusmiespalvelustaan ja sotaharjoituksessa.

Aito nainen saapuu Ivaloon herättäen seutukunnan eloon.

Kissanpäivä sujuu lämpimällä seinustalla loikoen ja lekotellen. Tästä pieni näyte:

Haukotus. Pitkä. Toinen. Vähän lyhyempi.

Usein ajattelen unta ja unessa uneksin ajattelemista unen vapaudesta. Vapaa ajatus on kuin tässä navetan seinustalla taivaalle katsellessani kevyt poutapilvi. Se tulee ja menee. On lämmintä eikä tapahdu yhtään mitään.

Pelimies tuntee rahapelikoneet ja niitten metkut mennäkseen niihin kerta toisensa jälkeen. Loppuratkaisu on teennäinen, mutta muuten kelpo novelli.

Miniä opissa tuo maalaisisännän elämään enemmän kuin tämä on valmis vastaanottamaan.

Iisee on tuttavallisesti kirjoitettu IC-moottoripyörän merkki. Nuoruusiän haave omasta Iiseestä on toteutumaisillaan. Tästä novellista tykkäsin.

Vierailu kertoo hollantilaisesta valtuuskunnasta ja heidän tuliaisistaan.

Ei mikään renkaaseen potkija -novellissa köyhä metsänomistaja lähtee mälläämään.

Ostelija kertoo pariskunnasta, jonka harrasteeksi muodostuu myytävien asuntojen katselu.

Kusiaisten armoilla on nimensä mukainen tarina elävästä elämästä.

Kaiken kaikkiaan Antti Hyryn tai Veikko Huovisen kirjojen tapaista humppasukupolven tekstiä, jolle riittänee lukijoita.

Kirjassa on 135 sivua ja sen lukemiseen kului pari päivää.