Zacharias Topelius (1818 – 1898)
kirjoitti ruotsin kielellä mm. novelleja, joita suomennettiin vuonna
2015 julkaistuun teokseen Tilinteon päivä ja muita kertomuksia.
Kirjassa on kahdeksan novellia, joista kunkin suomensi eri henkilö,
niin että kerron suomentajan nimen novellin yhteydessä.
Alkuperäisten novellien julkaisuvuosia en ala etsimään, oletan
Topeliuksen kirjoittaneen ne aikuisiällä. Monet tapahtumista
sijoittuvat Topeliuksen aikuisikää varhaisempaan aikaan.
Ennenkuulumaton tapaus (suom.
Anna Järvenpää). Kivaa juonimista tilintarkastuksen tiimoilta ja
menee siinä naimakaupatkin yksin häppein.
Herminan tunnustukset (suom.
Heljä Pitkäkoski). Enimmäkseen minä-muotoinen kertomus varakkaan
perheen nuoren tyttären elämän valinnoista.
Kihlakunnantuomari (suom. Marja
Uusirasi). Alaotsikkona Romanttinen kertomus. Tarkka ja
tunnollinen mies etenee elämässään ilman sen suurempaa
teoreettisen puolen lahjakkuutta. Sisältää pääosin kuulopuheita.
Nuorallatanssija (suom. Mirjami
Lappalainen). Samalla kertaa sekä eteerinen että verevä kertomus
1800-luvun alun Suomessa ajelehtivista komeljanttareista.
Pääsiäismunat (suom. Maija
Sakki). Pääsiäismunien ahmiminen johtaa odottamattomaan
kohtaamiseen myllyllä pääsiäisyönä.
Rinkelityttö (suom. Emilia
Lehkonen). Alaotsikkona Hahmotelma Helsingistä. Kiintoisaa
Helsingin ajankuvailua. Tekee mieli laittaa tästä tekstinäyte,
jossa varakas herra sivumennen esittää millaiset tiedot kouluja
käyneellä ihmisellä tulisi olla ja sivumennen tulee kuvailleeksi
millaisena kouluja käymätön henkilö voi nähdä maailman
ympärillään:
Hänen täytyy tietää, että Eurooppa
ei ole omituinen eläin, kuten vanha imettäjäni väitti, ja että
ihminen ei aikojen alusta lähtien ole keittänyt kahvia
väkiviinakeittimellä eikä mennyt frakissa piknikille. En
tietenkään sano, että hänen pitäisi osata luetella faaraon
velhojen nimet, mutta hänen tulee tietää, että keisari Pietari
Suuri ei ollut mikään edestäpäin kuvattu kotka.
Tietäjän tytär (suom. Jani
Kämäräinen). Ranskalaiset Lapissa. Sisältää loveenlankeamisen.
Tilinteon päivä (suom. Miro
Metsämuuronen). Alaotsikkona Tapaus. Pitkänpuoleinen
johdanto, kuten monessa muussakin tarinassa, laittaa jo lukuhampaat
koleasta kalisemaan. Tarinassa liikutaan eri puolilla Helsinkiä,
mutta ei erityisen vaikuttavasti. Tilit tulevat tehdyiksi, ainakin
jotenkin.
Minun piti oikeastaan lukea Topeliuksen
kauhutarinoita, Morsian ja muita sellaisia. Sitä kirjaa en sitten
Kuopion kirjastosta löytänyt, joten lainasin tämän. Ihan kiva on
tämäkin ja saattaa olla, että sopii minulle paremmin kuin
kauhutarinat.
Kirjassa on 248 sivua ja lukaisin sen
kuuden päivän aikana. Muutakin puuhailin.
Kirjabloggareista näitä kertomuksia on lukenut myös Anna J .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti