Juhani Peltonen (1944 – 1998)
kirjoitti vuonna 1990 julkaistun novellikokoelman Puisto jouluksi.
Luin sen. Blogeeraajanimimerkki Derrickus luki myös aikoinaan
kyseisen kirjan ja kertoo siitä blogissaan seuraavasti.
Puisto jouluksi sisältää kolme
novellia, joista jokaisesta kirjoitan sanasen.
Tohtori Amensonin sanatoriossa.
On olemassa novelleja, kertomuksia ja tarinoita, joista en saa kiinni
päästä enkä hännästä ja tämä on yksi niistä sangen monista.
Aiheena on erikoinen parantola, jossa kuusi diplomaattia on hakemassa
helpotusta virtsaamisvaivoihinsa. Minullakin on viime aikoina
virtsaaminen vaatinut pientä ponnistelua, myös väri on toisinaan
vihreänkellervää. Aihe ei siis ole minulle tyystin vieras. En
kumminkaan päässyt kärryille siitä miksi tällainen kuvaelma on
järjestetty. Miksi juuri kuusi diplomaattia kärsii
virtsaamisvaikeudesta? Ainut hauska juttu koko novellissa on nimi
Amenson, jossa voi nähdä nimen Amen&Son. Mutta ei sekään
jaksa naurattaa. Kaiken lisäksi tämän novellin pituus on yli
puolet koko kirjasta. Pikku vinkki novellikokoelman laatijalle: älä
sijoita tylsintä ja pisintä tekstiä kokoelman alkuun.
Pensasaidan takana. Kaksi
seniorikansalaista tapaa toisiaan jossain puistikossa. He myöntävät
rakastuneensa toisiinsa ja mennä päksäyttävät kihloihin. Kuten
idyllissä ainakin, kuolema kurkki selän takana ja välillä
etupuolellakin. Ei mitään niin hyvää ettei jotain vielä
pahempaakin. Hauskanpuoleinen tarina, josta olisi toisenlaisella
loppuratkaisulla saanut rakenneltua klassikon. Tällaisenakin Yle on
värkännyt siitä kuunnelman. Harmi etteivät minulta kysyneet,
olisin osannut keksiä kivemman lopun. Kuunnelman pääosia esittävät
Pentti Siimes ja Elina Pohjanpää.
Puisto jouluksi. Tämä novelli
oli ilo lukea kokoelman lopussa. Tarinassa on alku, keskikohta ja
loppu. Suoritetaan tietty työ: puistolle tehdään perusparannus,
jonka on määrä valmistua ennen joulua. Puistoa raivattaessa ja
kaikenlaista uutta sinne järjesteltäessä tutustutaan puiston
omistajaan ja työtään tekevään puistotaiteilijaan. Koska
omistaja on viriilissä iässä oleva nainen ja puistotaiteilija
saman sarjan mies, virittyy kertomus myös eroottisesti. Työn kesto
keväästä kohti joulua taas toimii vastakkaiseen suuntaan. Ehkä
tämä sitten on Peltosen sanottava elämästä – niin paljon kuin
siltä toivotaankin, niin paljon jää saamati. Tai antaa hänen
kuvailla asiansa itse:
Seuraavat pari kolme päivää olivat
olleet vaiteliaita, sen jälkeen elämä palasi äärettömyyksiin
johtaville kiskoilleen, joitten varrella on asemia, pysäkkejä ja
seisakkeita – yksi kutakin matkustajaa varten.
Puisto jouluksi on myös tehty Ylen
kuunnelmaksi. Pääosissa Tuula Nyman ja Ossi Ahlapuro.
Kirjassa on 133 sivua. Lueksin muutaman
päivän ajan ensimmäistä novellia ja kaksi muuta novellia luin
muutamassa tunnissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti