Powered By Blogger

tiistai 28. marraskuuta 2017

Martti Larni: Neljäs nikama

Martti Larni (1909 – 1993) oli suomalainen kirjailija ja toimi Suomen kirjailijaliiton puheenjohtajanakin 1960-luvulla. Luin hänen romaaninsa Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1957. Romaanista tuli kovin tunnettu sosialistisissa maissa, kuten allaolevasta linkistä käy ilmi. Suosittelen kuuntelemaan!


Neljäs nikama on nimeään myöten veijaristarina. Se on satiirinen kuvaus Yhdysvalloista, lännen ihmemaasta suuren veden takana. Viipurissa vuonna 1908 syntynyt Jeremias Suomalainen harjoittaa Suomessa kohureportterin ammattia ja toimii jonkin aikaa Lontoon kirjeenvaihtajana, mutta vain vuoden, koska lähettää kirjeitä vain parille kaverilleen. Lontoossa Jeremias kumminkin oppii puhumaan sujuvasti englantia. Hän tapaa Helsingissä amerikansuomalaisen Isaac Riversin, aikaisemmin Iisakki Jokinen, joka kutsuu hänet Amerikoihin kumppanikseen kiropraktikon hommiin. Pienen suostuttelun jälkeen Jeremias suostuu vaikkei hän tiedä kiropraktiikasta tuon taivaallista. Mr. Riversin kehotuksesta Jere vaihtaa nimekseen Jerry Finn ja matkustaa laivalla New Yorkiin. Jerry todella tekee kuin liukuhihnalla töitä Riversin klinikalla selkävaivaisten ihmisten, pääasiassa naisimmeisten, parissa. Riversin mainoskampanjan mukaan kaikki naiset voivat saada virheettömän selän, jonka kelpaa paljastaa selkärangan neljännestä nikamasta ylöspäin. Selkävikojen hoidoksi tarjotaan potilaalle selkänsä hieromista tennispallolla selällään lattialla maaten. (Olen muuten saanut nauttia itse olkavarrelleni tarjoamastani konservatiivisesta hoidosta ja voin kertoa, että se todella toimii.)

Tärkeintä Amerikassa bisneksen pyörittäjälle ovat kuitenkin ylenpalttisen massiiviset mainoskampanjat, joita romaanin alkuhaminoissa kuvaillaan runsain mitoin ja tietenkin liioitellen. Promotilaisuudet radioidaan ja katkotaan toisten yritysten radiomainoksin. Mahtavain mainostilaisuuksien somisteena käytetään nuoria, ehostettuja ja vähäpukeisia naisimmeisiä. Aikansa Ameriikan meininkiä äimisteltyään Jerry menee omalta osaltaan mukaan samaan souviin. Hän huomaa olevansa itsekin kaupankäynnin ja keinottelun kohde, hän näet päätyy naimisiin ja vaimon veli vaatii häntä aseella uhaten allekirjoittamaan jättimäisen henkivakuutuksen.

Jerry pakenee kyseenalaisesta liitostaan ja päätyy Brooklynista Harlemin kautta Boweryyn, slummiin, jossa hän kohtaa romaanin mielenkiintoisimman hahmon, Bobon eli saksalaistaustaisen professori Minwegenin, joka psykologisoi kaiken, jopa senkin, miksi sattuu joutumaan epäoikeudenmukaisen pahoinpitelyn kohteeksi. Olisin toivonut kirjailijalta enemmän ymmärrystä Boboa kohtaan, hänen kauttaan romaanille olisi voinut kehittää lukijan olotiloja vapauttavan, valoisamman lopun. Nyt Bobo unohtuu omiin maailmoihinsa ja ennuste hänen tulevaisuudelleen on erittäin huono. Joka tapauksessa Bobon seurassa Jerrystä tulee hobo ja he suuntaavat ulos New Yorkista näkemään muuta Ameriikan maata. Karkeitten luonnehdintojen kautta romaanissa sykäistään läpi uskovaisen Amerikan ja vapaan kasvatuksen ja päädytään viihdeteollisuuden ihmemaailmoihin Chicagoon. Kaiken kaikkiaan on helppo uskoa, että Larni tietää mistä kirjoittaa, Yhdysvalloissa asuneena hänellä on näkemys Amerikan maasta, jossa on toisenlaist kuin meil, hänen paikannimistönsä ja muukin kuvailunsa ei ole niin keksittyä kuin se olisi sellaisella, joka ei ole Amerikoissa kuin käväissyt. Pahana puolena näen sen, että teksti ei varsinaisesti naurata. Hassunkuristen seikkojen vyöryttäminen mun eteheni ei tunnu hauskalta, minun käy ennemminkin sääliksi sekä amerikkalaisia että Jerryä ja varsinkin Boboa ynnä monta muuta hoboa. Luulenpa että satiiri toimisi paremmin sympaattisten hahmojen kautta. Jos lähes kaikki kohdattavat henkilöt kuvataan elämisensä muilla maksattajina tai myyntiä tavoittelevina bisneksentekijöinä tai sitten totaalisina epäonnistujina, sellainen lähinnä ahdistaa eikä nauru ole kovin herkässä.

Loppuun näyte Larnin tyylistä, jolla on omat selkeät ansionsa:

Nuori sihteeri oli Marilyn Monroen ilmetty kaksoisolento. Hänen silmänsä olivat kutsuvat ja herttaässää muistuttava suunsa tuore ja mehevä. Hän hallitsi pikakirjoitusta ja sexappealia. Hänen kaunis pukunsa oli kuin onnistunut pöytäpuhe: kyllin pitkä paljastaakseen tärkeimmät seikat ja kyllin lyhyt pitääkseen mielenkiinnon vireillä.

Kirjassa on 268 sivua. Sen lukemiseen minulta meni epämääräisen pitkä aika johtuen henk.koht. elämäni erinäisistä seikoista.

7 kommenttia:

  1. Harmi, että ilmeisen runsas aihemaailma ja omakohtaiset havainnot on latistettu liian yksitoikkoisten tyyppien kuvaelmaksi. Totta, että sympaattisiakin hahmoja tarvitaan noin laajaan otokseen maailmasta. Ja niitä sieltä myös löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kaikissa paikoissa paljon hyvää ja kivaa. Pitää vissiin minun kirjoittaa Siilinjärvestä kertomuskokoelma, josta löytyy niitä hyviä ja kivoja siilinjärveläisiä...

      Poista
  2. Jos Larnin kirja ei naurattanut sinua, niin minua nauratti sinun postauksesi. Mainio kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin löytää tekstistäni ne naurattavat kohdat ja olin tosiaankin unohtanut mainita, että kyse on naisen selkänikamien osalta neljännestä nikamasta alhaalta lukien. Jos sen laskee ylhäältä päin, niin kyllä minuakin naurattaa. Tulee mieleen se vanha vitsi, että olkapäitä myöten vedessä ja ämpäri päässä.

      Poista
  3. Siilinjärven ihmisistä saisi varmaan mainion novellikirjan, vallankin sinun tyylilläsi.
    Mylsäläisistä saisi myös, jopa pelkästään meidän kerrostalon väestä. Pitäisi vain ryhtyä toimeen ja pitää blogitauko.

    Minusta sinulta syntyisi myös hyviä pakinoita tai lehtikolumneja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, tämän Larnin olen lukenut joskus. Outo kirja.

      Poista
    2. Minä yhtä Siilinjärvi-aiheista novellia jo aloittelin viikko-pari sitten ja vaimo sen aloituksen oli lukaissut, kun olin tulostanut sen, kun tulostimen toimintaa testasin. Vaimo oli sitä mieltä, että se on ihan hauska jo noinkin, että mitä tuota jatkamaan. Olin sittemmin jo kirjoittanut jatkoa, mutta en ole enää varma miten se siitä jatkuu. Kaipa joskus kannattaa jättää kirjoitus vaikka vähän kesken eikä selittää juur'mutia myöten.

      Juu, kirjoita vain Myllykoski maailman kartalle.

      Larni tosiaan asusti Yhdysvalloissa pariin otteeseen, joten hänellä lienee muhinut mielessä kerrottavaa Amerikoissa kokemastaan.

      Poista