G. S. Wettenhovi-Aspa: Kalevala ja Egypti

Vuonna 2017 ilmestyi Salakirjat-nimisen kustantamon toimesta uudelleenpainatettuna G. S. Wettenhovi-Aspan (1870 – 1946) teos Kalevala ja Egypti, alaotsikon mukaan:

Riemujuhlajulkaisu Kalevalan satavuotispäiväksi 18 28/II 35 – 19 28/II 35. 

Teos on toinen osa Wettenhovi-Aspan Suomen Kultaisesta Kirjasta. Sain sen lukaistuksi sopivasti näin Kalevalan päiväksi.

Tutustuin ensi kertaa Wettenhovi-Aspan teorioihin suomalaisten ja egyptiläisten yhteisestä alkuperästä, kun pari vuotta sitten luin hänen kirjoituksensa vuoden 1927 Lipeäkalasta. Tuolloin en ollut ihan varma kirjoittiko hän vakavissaan vaan enimmäkseen leikillään, pidin näet Lipeäkalaa vain jouluisena huumorikirjana. Nyt lukemassani teoksessa Wettenhovi-Aspa osoittaa sellaista paneutuneisuutta asiaansa, ettei parkkiintuneinkaan humoristi pystyisi siihen ihan vitsailematta.

Kirja on omistettu Kalevalan kokoajalle Elias Lönnrotille. Alkupaloina lukijalle tarjoillaan Eino Leinon myönteinen arvio Wettenhovi-Aspan näytelmästä Lördagsqvällar (vuodelta 1917), suomeksi Lauantai-iltoja. Näytelmä kertoo Elias Lönnrotin ja kumppaneitten Lauantaiseuran vaiheista ja huipentuu Lönnrotin tohtorinväitöstilaisuuden jälkeen näytelmässä pidettyihin juhlapuheisiin, joissa vaivihkaa nousevat esiin Wettenhovi-Aspan teoriat Suomen kansan muinaisuuden vaiheista.

Wettenhovi-Aspa oli sitä mieltä, että suomalaiset ovat asuneet muinoin Egyptissä ja jääkauden päätyttyä vaeltaneet sieltä Euroopan kautta ilmastonmuutospakolaisina (Egyptin sää näet muuttui liian kuumaksi) tänne Suomen raukoille rajoille. Näitten valtasuomalaisten oleskelusta Egyptin mailla kertovat Wettenhovi-Aspan esiin nostamat paikannimet, egyptiläisten jumalien nimet ja mytologioissa havaittavat yhteneväisyydet.

On huomattava, että vaikka edellä kerrottu ajatusrakennelma saattaa säikäyttää varovaista lukijaa, on Wettenhovi-Aspa nähnyt melkoisesti vaivaa kantojensa todistelemiseksi. Hän on perehtynyt muinaisen Egyptin tapoihin, sanastoon, hieroglyfeihin, uskontoon, maantieteeseen jne. Silti hänen löytämänsä näyttö suomalaisten muinaisuudessa Egyptissä tuo mieleeni vanhan pakinan, jossa suomalainen ja egyptiläinen äityvät väittelyyn siitä, ovatko pääskyset egyptiläisiä vai suomalaisia – lopulta suomalainen pääsee voitolle huomauttamalla, että Egyptin pääskysetkin ovat syntyneet Suomessa! Mielestäni sama roplematiikka pätee esim. muinaisten mytologioitten ja ikivanhojen maailman syntytarinoitten suhteen. On luultavaa, että tarinat ovat kiertäneet maailmalla tietäjien ja kertojien välillä kuin pääskysten siivin ja jälkeenpäin on vaikea osoittaa, mikä niitten synnyinpaikka on – jos niillä sellaista on varsinaisesti ollutkaan, sillä jo Kalevalankin kertomuksista lienee löydetty monenmoisia versioita.

Wettenhovi-Aspan kirjan kiehtovuus ei minusta laimene sen vuoksi, että päätelmien perustelut kuulostavat paikoin melko epätieteellisiltä. Kirjan mukaan Niilistä ovat peräisin sellaiset suomalaiset paikannimet kuin Nilakka (järvi Pielavedellä) ja Nilsiä (Kuopioon hiljattain liittynyt paikkakunta). Sana pyramidi on kuulemma muunnos valtasuomen kielen sanoista pyhät raamit. No, ehkä ei ole. Toisaalta aika hauskoja säväreitä nuo ajatukset aiheuttavat! Ajatuksilla leikittely on oikeasti viihdyttävää ja Wettenhovi-Aspa on todella nähnyt vaivaa samankaltaisuuksien löytämiseksi. Tykkäsin erityisesti hänen esiin nostamistaan yhteyksistä suomalaisten käsityökoristeitten ja egyptiläisten hieroglyfien välillä. Kirjan kuvitus on mielestäni upea, Wettenhovi-Aspan piirrokset tekevät vaikutuksen.

Kirjassa on 151 sivua. Sen lukemiseen kului minulta kolmisen päivää.