Teeman elokuvafestivaali syksy 2019

 

Katselin muutaman elokuvan Teema-kanavan elokuvafestivaalilta. Aiheesta pari sanaa.

Ildikó Enyedi: Kosketuksissa (Testről és lélekről, engl. On Body and Soul, vuodelta 2017). Unkarilainen draamaelokuva teurastamossa työskentelevistä ihmisistä. Mies on talouspäällikkö, nainen laaduntarkkailija. Heidän välilleen pyrkii syntymään suhde melkein kuin heidän tahdostaan riippumatta. Hahmot ovat juuttuneet rooleihinsa antiikin draamojen tapaan. Liikahdukset tapahtuvat hitaasti tai ei ollenkaan. Aikaa kuluu.

Talveen hyytyneessä metsässä liikuskelevat isokauriit – uros ja naaras. Ne lähestyvät toisiaan hitaasti, vertauskuvana tarinan pääparille. Mies ja nainen näkevät yö yöltä samaa unta isokaurisparista. He tajuavat kuuluvansa yhteen, mutta jokin kipinä puuttuu, kenties uskallus, ehkä parisuhde on heidän sisimmästään poissuljettu mahdollisuus?

Teurastamossa tapetaan nautaeläimiä. Veri valuu lattialle pahaenteisenä. Se houkuttelee mieleeni Polanskin elokuvan Inho, jossa nainen ei kykene intiimiin suhteeseen miehen kanssa. Myös tässä elokuvassa päädytään siihen, että veri pulppuaa ihmisestä. Joskus uskottiin suoneniskun tervehdyttävään voimaan. Onko kuitenkin kyse siitä miten sattuma jakaa kortit tai siitä miten paljon aikaa ja sisäistä painia uskaltaminen vaatii?

Billy Wilder: Piukat paikat (Some Like It Hot, vuodelta 1959). Perjantai-iltana ei ollut alkuillasta oikein muutakaan elokuvaa, joten katseltiin tätä moneen kertaan nähtyä. Kyseessä onkin ihan kelpo komedia. Sammuin siinä vaiheessa kun Tony Curtis peruutteli veneen takaisin laituriin huvijahdilta. Olin kuitenkin herännyt vielä kattamaan pöydän valmiiksi aamiaista varten.

Aamulla herättyäni ajattelin millaista olisi ollut, jos Marilyn olisi katsellut elokuvaa meidän kanssamme. Varmaan hän olisi mennyt sohvalle pitkälleen. Vaimo ja minä oltaisiin neuvottu, että ei kannata panna päänaluseksi sitä paksumpaa tyynyä. Se on sohvalla vain vaimon neulomistyötä varten käsivarren tukena. Jos nukkuu se pään alla, ruppee niskoo pakottammaan. Olisimme keskustelleet maraschino-kirsikoista ja sanonnasta jello on springs. Arvoitukseksi jää olisiko Marilyn sammunut ennen minua.

Ali Abbasi: Raja (Gräns, vuodelta 2018). Tina on toisenlainen, Vore toinen samanlainen. Elokuvassa liikutaan metsässä, ollaan luonnon kanssa yksissä ja toisissa tekemisissä. Metsä on syksyinen, loppua kohti talviseksi muuttuva. Lämmöstä erkavoituminen kuvannee myös erilaista asennoitumista elämään. Ihmisten kyky sietää erilaisuutta joudutetaan koetukselle katsojan omassa tajunnassa. Erilaisuus näyttäytyy riskinä, josta myös samanlainen toisenlaisuus joutuu kärsimään.

Tykkäsin tässä elokuvassa aiheesta ja suurimmalta osalta sen käsittelystäkin. Väkivaltaa voidaan elokuvissa kuvata, tässä tietty raja ylitetään, tarkoituksellisesti. Loppuratkaisu tasapainottaa vaikutelmaa, se on smetanaa borssin päälle.

John Schlesinger: Keskiyön cowboy (Midnight Cowboy, vuodelta 1969). Aivan mahtava elokuva! En ollut vissiin koskaan katsellut tätä kokonaan, vaan pätkiä sieltä täältä. Todella upeaa työtä jota on nautinto katsella.

Charlie Kaufman ja Duke Johnson: Anomalisa (vuodelta 2016). Asiakaspalvelun guru saapuu Cincinnatiin pitämään puheen laajalle kuulijajoukolle. Hän neuvoo asiakaspalvelijoita asiakkaan kohtaamisessa. Asiakas tulee nähdä kiinnostavana ihmisenä. Puhujan oma ongelma on, etteivät ihmiset enää kiinnosta häntä. Hotellissa hän kuitenkin tapaa naisen, joka herättää hänet eloille.