Kuunnelman alkulähteiltä suohon

Kuuntelin Audio Ylestä kolme kuunnelmaa, joissa toimittajat ratkovat rikoksia. Varhaisin kuunnelmista sisältää pahoiteltua tallenteen patinaa, sillä se esitettiin jo puolisen vuosisataa ennen jälkimmäistä.

Varastettu helminauha. Kuunnelma-arkiston helminauhan vanhin tapaus on Erkki Kivijärven (1882 – 1942) kirjoittama rikostarina Varastettu helminauha. Kyseessä on vanhin kokonaan säilynyt Yleisradion kuunnelma. Markus Rautio (tunnettu myös Markus-setänä) ohjasi kuunnelman, jonka ensiesitys putkahti radiokoneista vuonna 1938. Paikoin äänenlaatu on kärsinyt niin pahoin, että pitää ihan silmiä siristää kuullakseen. Varsinaisen vaivalloista on saada tolkkua miesäänistä, jotka muistuttavat toisiaan turhan paljon eikä sanottavassakaan vahvaa erimielisyyttä ole. Neljä lehtimiestä jäävät siten melkeinpä kuoron tasolle. Jonkinlaisesta pääkaupungin kohulehdestä lienee kyse, sillä päätoimittaja ja toimitussihteeri ottavat hallituksen kaatumisesta sulan hattuunsa. Rikosjuoneen se ei sentään liity. Rikoksen ratkaisijana häärii napakka naisreportteri, jota esittää Emma Väänänen. Onneksi kuunnelmassa on kumminkin kolme naisroolia ja Emma Väänäsen äänen takuulla tunnistaa. Hän on kuunnelman helmi myös tarinan tasolla. Juoni on tosin sen verran simppeli, että enpä kehtaa siitä paljoa kertoa. Kesto 27 min. Suosittelen kuunnelman historiasta kiinnostuneille. Alussa herkistyttää kauniin vanhasävyinen Gong.

Lyöty tylpällä esineellä. Kuunnelman alussa ei kuulu gong, vaikka sitäkin yleensä tylpällä esineellä lyödään. Kirjoittaja on Matti Nieminen, ohjaaja Rauni Ranta, ensiesitys tapahtui vuonna 1989. Kyseessä on rikostarina, mutta sitä voi kaikin mokomin pitää myös kuunnelmana, jossa täydellinen ratkaisu ongelmaan tuntuu alunpitäen mahdottomalta. Lähtökohtaisesti asioita tarkastellaan autopurkaamon hoitajan perheen näkökulmasta, sitten näkökulma muuttuu, kun asioihin puuttuu kohulehden toimittaja. Toimittaja tavoittelee hyvää juttua, hänen esimiehensä myyvää juttua ja toimittajakollega juttua, jolla saa rahaa, autopurkaamon pitäjä tahtoisi pitää purkaamonsa, velkoja saada rahansa ja poliisi saada rikokset ratkaistua ja syylliset kiinni. Kaikki hahmot on kuvattu nopein vetäisyin, joilla heidän elämäntilanteensa selviävät kuulijalle kirkkaasti. Äänet ja puhetavat on valittu siten, että hahmot on helppo erottaa toisistaan, esimerkkeinä komisariota esittävä Esa Saario, uutispäällikkönä hääräävä Eeva Litmanen tai korjaamon perustajaa esittävä Matti Tuominen. Toimittajaa, jonka moraali joutuu kuunnelmassa koetukselle, esittää Jukka Rantanen. Kuunnelma loppuu juuri oikeaan kohtaan. Kesto 61 min.

Suomies. Jyrki Kiiskisen samannimisen romaanin pohjalta Radioteatterille dramatisoi ja ohjasi Heikki Huttu-Hiltunen vuonna 1995. Sokeutunut valtion virkamies selvittelee epäselvää kuolemantapausta entisen virkaveljensä avulla. Luetaan kuulustelupöytäkirjoja ja kuunnellaan todistajanlausunnon tallennetta. Omituinen pohjoisten laaksojen kulkija oli saanut potkut makkaratehtaalta ja menettänyt elämänsä hallinnan, sikäli kuin hänellä sellaista oli ollut. Mies oli menettänyt muistinsa ja elänyt vaistonvaraista elämää, josta kaupunkien kasvateilla ei ole tietoakaan. Mies oli puhunut ihmisen eläinluonnosta ja muista mystisistä jutuista. Tunturihaukka oli hänen toteemieläimensä. Liftarinainen oli lähtenyt hänen följyynsä koillisen Lapin erämaahan ja kertoi kuulusteltuna reissusta seuraavaa:

”Minä ymmärrän kaupunkeja. Osaan lukea niitä, koska olen kulkenut niissä koko ikäni. Ymmärsin, että erämaakin oli järjestelmä, jolla oli oma kielensä. En ymmärtänyt sen kieltä.”

Valtion turvallisuudesta vastaava erikoisjoukko lähtee jahtaamaan miestä, koska häntä epäillään terroristisesta teosta.

Tämä kuunnelma oli aika vaativa minulle. Jouduin kuuntelemaan sen pari kertaa enkä sittenkään päässyt kaikesta selville. Se tosin oli nopeasti selvää, että kyseessä on uuden aikakauden kuunnelma, sellainen, jossa ei ole välttämättä tarkoituskaan ymmärtää kaikkea. Riittää kun tunnelma on mystillinen ja kiehtova. Kesto 41 min.