Powered By Blogger

tiistai 17. elokuuta 2021

Pauli Taskinen: Katiskalla hukutettu

Kuopion seudulla vaikuttava Pauli Taskinen (s. 1949) kirjoitti vuonna 2015 julkaistun rikosromaanin Katiskalla hukutettu. Luin sen vähän niin kuin kesätekkarina.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat vuoden 2008 Kuopion seudun saariston kesään. Henki tarinassa on varsin perinteinen ellei peräti vanhahtava. Kuopio City vaikuttaa uinuvalta maakuntakeskukselta, joka se onkin – ja siinä juuri on Kuopion viehätysvoima. Ruutukaava-alueella ei juurikaan tapahduta, vaan kirjassa seurataan saariston paremmilla ja laajarantaisemmilla kesäasunnoilla eleleviä lomailijoita ja heidän naapureinaan elämäntyötään tekeviä maalaisia. Iso osa hahmoista on eläkeiässä, monet heistä vielä toimeliaita ja vereviä, toisin kuin ketjukolaaja.

Kesäasunnollaan kävijä on kirjan keskushenkilö Lauri Laitanen, joka on jonkinmoinen julkkis, tv-kasvo ja kirjailija. Hän harrastaa vanhempata kirjallisuutta, mm. Ernst Lampén sekä muut pakinoitsijat ovat hänen suosikkejaan. Lauri hankkii itselleen Lampénin teoksen Suomea maitse ja meritse, jonka sattumoisin lukaisin vuonna 2017. Pyyntihintana divarissa oli tuolloin 15 euroa, minkä hinnan Laitanen joutuu pulittamaan. Hän vierailee myös Vammalan vanhan kirjan päivillä divarinpitäjän kanssa.

Juu, ja muutakin enemmän tai vähemmän kiehtovaa kirjassa kuvaillaan. Kallaveden saaristo esitetään saarien sokkelona, jonka tunteva voi oikaista salakareja väistellen (mikä savolaisuuden mielikuva ”oikaista väistellen”). Taskinen kuvaa myös työntekoa, saariston väki on näppärää rakentelemaan ja muokkaamaan maastaan omanlaisensa.

Kirjailija Taskinen tuntuisi olevan kiinnostunut Suomen muinaisuskosta, jossain hänen näytelmässään aihetta käsiteltäneen. Myös pakinat ovat hänen sydäntään lähellä päätellen siitä, että hän on dramatisoinut pienoisnäytelmän Aapelin pakinain kestohahmosta Hermanni Hulukkosesta, jota isäni aikoinaan ihaili ja esittikin joissain juhlissa. Moni varmaan vielä muistaa Taskisen kahdesta tv-mainoksesta, toisessa hän esittää urheiluun kiihkeästi suhtautuvaa pappia, joka haukkuu erotuomaria ”samperin puusilmäksi” ja toisessa hän on formuloista vaikuttunut tarjoilija, joka kuohuviinipulloa avatessaan intoutuu suihkuttamaan kuohujuomaa ympäriinsä. Oikein hauskoja mainoksia!

Kirjassa on 238 sivua. Aloin lukea sitä heinäkuussa, mutta silloin taisi olla liian kuumat oltavat jo muutenkin. Nyt kelien viilennyttyä kirja tuli luetuksi kolmessa päivässä.

6 kommenttia:

  1. Tästä en olekaan ennen kuullut, enkä Taskisesta. Jahka dekkariähky joskus helpottaa, tähän voisi vaikka tutustua. Kuopio on kiva paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taskisen romaanissa on välillä niin leppoisa, rupatteleva tunnelma, että meinaa unehtua, jotta outoa kuolemantapausta ollaan selvittelemässä. Kuopiolla olisi potentiaalia omaleimaiseksi matkailukaupungiksi. Sisävesimaisemat, nätit jäänteet tsaarienajan arkkitehtuurista, Minna Canthin salongin henkinen perintö, Puijo...

      Poista
  2. Kiitoksia kovasti tahattomalle lueskelijalle!
    On ilo kuulla jonkun tykkäävän tekeleestään.
    Olen tuon Katiskalla hukutetun kirjoittanut, ja saanut dekkariseuran arvostelialta kylmää kyytiä. Lähtöideaa pidettiin hyvänä, mutta pilasin sen pitkäveteisellä jaarittelulla. (luettavissa netistä: Kirsin kirjanurkka)

    Minulta ilmestyi juuri (2021)heinäkuussa itsenäinen jatko-osa tuolle jutulle, nimellä: Hätäisesti hirtetty.

    Sulkeudun suosioonne, kiitoksin! * Pauli Taskinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukaisemassa sen Kirsi Hietasen tekstin ja kirjailijan oman vastineen siihen. Joskus olen ajatellut, jotta mitähän kirjailijat mahtavat tuumia näistä minun kirjoituksistani, mikäli sattuvat sellaisen löytämään. Minulla on vähän semmoinen huumoriasenne mukana kun kirjoittelen, varmaan sekin on sitä savolaisuutta, joka on toisinaan rasittavaa, mutta ei silloin kun siihen itse syyllistyy. Vai voiko savolaisuuteen syyllistyä?

      Näkyy löytyvän Siilinjärven kirjastosta tuo Hätäisesti hirtetty. Minulla on yksi aiheeseen liittyvä kirja kotona, voisin lukea sen samaan syssyyn ja suorittaa vertailuja. Näytelmiä ja kuunnelmia tulikin viime vuonna luettua ihan urakalla, joten harrastajateatteriaihe voisi sopia jatkoksi siihen urakkaan.

      Kiitokset kommentista!

      Poista
  3. Taskinen tässä vielä.
    Mitäköhän tekijät mahtavat arvella arvioistasi, jos sattuisivat näkemään, arvelet? Mielestäni teet arvokasta työtä huumorilla höystäen. Hyvä, sanon minä!
    Pahinta kirjan julkaisseelle on on hiljaisuus. Pienkustantajalla ei ole panoksia mainostamiseen ja tekijä itse voi olla liian ujo ja epävarma tiedottamiseen. Jos kukaan ei tiedä, niin kukaan ei ostakkaan. Pienet lehdet pelkäävät kirjan kirjoittajia. Jos yhdestä jotain mainitsee, niin kymmenen muuta on heti niskassa. Isommilla lehdilläkin on kulttuuripuolella pienet budjetit, kirjojen arvosteluttaminen maksaa.
    Siispä on erinomainen asia, että sinä ja monet muut intohimoiset lukijat kertovat ajatuksiaan lukemastaan tällä tavalla. Eikä pidä miettiä jonkun ehkä asiasta suuttuvan, sillä niistä ajatuksistahan sitä kertoo mitä teos tuo omaan päähän. Jos ne ovat jonkun mielestä vääriä ajatuksia, niin sille ei voi mitään, sorry vaan.
    Parhain terveisin. * Pali Taskinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaan kuvitella, että jotkut kirjailijat ajattelevat kuten tuossa yllä kirjoitat, että on kiva saada palautetta olipa sitten vaikka vähän happamenpuoleistakin. Toisaalta voi ajatella niinkin, että kirjan kirjoittaja saattaa vuodattaa paperille hyvinkin henkilökohtaisia asioita ja sitten jos lukija vain puolihuolimattomasti tölväisee niin ei kai se kivalle tunnu?

      Oman blogini alkuaikoina taisin ajatella jotenkin niin, että kerron kirjasta oman näkemykseni, joka saattaa olla sen verran valtavirrasta poikkeava, että ne, jotka ovat kanssani samaa mieltä, voivat sitä tietä löytää samanhenkisen mielipiteen tekstistäni, kun muuten arviot liikkuvat yleisesti hyväksytyillä linjoilla.

      Katiskalla hukutettu toi mieleeni paitsi lukemani Ernst Lampénin teoksen, myös Aili Simojen tekkarin "Yönmusta kesä", jossa Simojoki varmaankin ihan tietoisesti vähän rikkoo kesätekkarin periaatteita, vaikka onhan siinä osansa sitä perinteistäkin menoa. Toinen Simojoen teos "Missä laevat huuteloo" kuvaa kiehtovalla tavalla mm. Kuopiosta Vehmersalmelle levittäytynyttä kesäasutusta ja varsinkin laivamatkoja kesähuvilalle.

      Lainasin tänään romaanisi Hätäisesti hirtetty. Jännäriosastolle oli laitettu. Näkyy olevan samoja hahmoja siinä seikkailemassa. Kirjoitan kirjasta laajemmin, kunhan sen saa luettua.

      Poista