Vesikriisi sihisi Siilissä

Pitkään jatkuneet helteet tuppaavat toisinaan päättymään ukonilmoihin ja rankkasateisiin. Näin kävi nyt mm. täällä Siilinjärvellä, josta tuttavien kesken käytetään nimitystä Siili. Siilinjärven vedenottamo sijaitsee nk. kuivalla maalla soraharjualueella ja hyödyntänee ainakin osaksi luonnonsuodatusta. Tietysti vedenottamolla on tiivis allas, mutta kuten kaikella muullakin myös tiiviydellä on heikot hetkensä. Tällä kertaa rankka vesisade lienee päässyt jostain kohdin tunkemaan jotain vähäistä orgaanista jutuntuttua vedenottamoon, mikä johti siihen, että pieni bakteerikanta livahti juomaveden joukkoon.

Tiedottaminen asiasta ei ollut kovin päällekäypää, mutta viidakkorummun välityksellä mekin saimme kuulla vedenkeittokehotuksesta ja levitimme tärkeää sanomaa niille, joita pidämme meille tärkeinä yksilöinä. Siilinjärvellä vettä myypi nykyään Kuopion Vesi Oy. Järjestely on varsin uusi ja ehkä siitä ja loma-ajoista sekä bakteerien ilmaantumisesta viikonlopun alkajaisiksi johtui hieman kantrinkaipuun sävyinen tiedotusnopeus. Jotkut olivat kyllä olleet asiasta tietoisia, sillä ainakin Siilinjärven Lidlissä minulle kerrottiin, että kanistereissa ja pulloissa myytävä vesi oli loppunut kaupasta puolessa tunnissa. Koska asumme Kuopion kuppeessa ei ollut autolla ajamista suurempi työ käydä hakemassa pari-kolme kanisteria vettä Päivärannan Citymarketista.

Sieltä Citymarketista kotiin ajellessa muistelin miten kerran eräs uskova ihminen oli kirjoittanut netissä Raamatun kohdasta: ”Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?” (Jaakobin kirje 3:11, vuoden 1938 suomennos) Olin tuolloin korskeana huomauttanut, jotta ihmiskunta on keksinyt tähänkin kysymykseen ratkaisun, johon voi tutustua netissä hakusanoilla ”vesikriisi nokia”. Nyt ei niinkään naurattanut. Toisaalta perimmäinen luontoni on luja kuin entisajan ooppelin akku, en hermostu ihan pienestä tai vaikka sisälläni hermostunkin, jaksan pysytellä ulkoisesti tyynenä. No, ehkä akkuvertaus hieman onnahtaa.

Siilinjärven S-marketissa käydessään vaimoni huomasi ilmoituksen, jonka mukaan Siilinjärvellä jaetaan juomavettä kunnantalon takana olevalla parkkipaikalla. Sittemmin uusikin jakelupaikka ilmaantui laajalle parkkipaikalle Siilinjärven keskuskortteliin. Siellä jo sunnuntaina vierailimme.

Veden bakteerimäärät eivät ole kovin huolestuttavat, alunperinkin puhuttiin varotoimenpiteestä. Varmasti olimme ehtineet juoda vesijohtovettä ennen kuin tieto juomaveden keittokehotuksesta meidät tavoitti. Niin oli juonut moni muukin. Vatsatautiaaltoa ei ole ilmaantunut. Keitämme kahvit siihen veteen, jonka olemme hakeneet joko kaupasta tai veden jakelusta. Käymme suihkussa ja pesemme astiat astianpesukoneella. Ruuanlaittoon tarvittava vesi on yleensä itse keitettyä vesijohtovettä. Sen keittäminen ei ole kovin kummoinen homma, mutta jäähdyttäminen on vaivalloista eikä jäähdytetyn veden taso vaikuta täysin vakuuttavalta. Saadun ohjeen mukaan ruuanlaitossa voi käyttää vesijohtovettä, joka lisätään ruokaan ja sitten ruokaa vain keitetään vähintään viisi minuuttia. Tähän ohjeeseen suhtaudun hieman epäillen.

Nesteitten nauttiminen on tärkeää. Keskiajalla kuulemma juomavesi oli usein saastunutta, joten munkitkin nauttivat enimmäkseen viiniä tai oltta. Tämä ratkaisu voisi tuntua kiehtovalta ellei takana olisi kuuma kesä, jonka kestäessä näitä vaihtoehtoisia nesteitä tuli jo harrastettua ihan riittämiin. Kotikalja on ihan kiva kompromissi.