Luin Annukka Ahlqvistin ja Leila Makkosen juttutuokioista koostetun kirjasen Edestä ja takaa – Kootuimmat ajatukset. Teos ilmestyi vuonna 2004 ja sen pohjana ovat lyhytkuunnelmat (tosin kuunnelmista ei jostain syystä näitten ohjelmien yhteydessä puhuta), joita esitettiin YleX-radiokanavalla (aluksi Radiomafia). En tiedä onko näitä ohjelmia kuunneltavissa Audio Areenasta, pitänee ottaa selvää. Elävässä Arkistossa niitä vaikuttaa olevan kuunneltavissa. Leilan ja Annukan sanailu on humoristista, heidän voisi kuvitella olevan niitä isäänsä tulleita naisia, jotka suorastaan pyytävät. Ettei tarvitse kaikkea muutakaan omin sanoin kuvailla, luettelen tässä mistä kirjoista lukemani teoksen ajatelmat on poimittu: Täydessä tällingissä, Melua mekossa, Sen pituinen se, Tanssii kaikkien kanssa, Kurvit suoriksi ja Läpeensä tyytyväiset. Kirjat ovat vuosilta 1998 – 2003.
Kootuimmat ajatukset on järjestetty aihepiirin mukaan. Sivuilta löytyy myös ohjelmasarjan kuvitukseksi maskeerattujen ja puvustettujen näyttelijöitten kuvia, jotka kuvat on ottanut Magnus Scharmanoff.
Useamman kerran nauraa hörähtelin näitä sanailuja lukiessani. Samalla lämmitin leivinuunin. En kumminkaan kirjalla, joka on kirjastosta lainassa. Puhelinluetteloakaan en käyttänyt. Mitä kuuntelin tuossa äsken täyspitkää ohjelmaa niin huomasin, että tämä lukemani tiivistetty viisaus on minulle aika sopiva annostelu. Lainasin kyllä kirjastosta kokoelman Sen pituinen se ja aion kyllä lukaista senkin, voihan se olla, jotta mieleni muuttuu. Näissä lyhyissä viisauksissa olisi vaikka kuinka paljon esittelemisen arvoista, mutta omista lähtökodistani tarkastellen ajattelin esitellä mahdolliselle lukijalle seuraavan lainauksen:
Leila: Mä
epäilen, tai oikeastaan olen varma, että mulla on erittäin paha
uniapnea.
Annukka: Ei
sul ainakaan hereillä olles mitenkään huono iho oo.
Leila: Apnea,
hengityskatkoksia unen aikana. On mielettömän vaarallista olla
hengittämättä. Silloin aivot ei saa happea, ja voi käydä niin,
että jonakin kauniina aamuna herääkin vihanneksena. Itse ei edes
ymmärrä olevansa aivokuollut, mikä on asian ainoa hyvä juttu.
Saattaa siis hyviä juttuja olla minullekin vielä luvassa. Ja olihan tämä aamupäivän aikana lukaistu Edestä ja takaa-valikoima ihan kiva juttu sekin.
Kirjassa on 82 sivua. Lukaisin sen viidessä tunnissa.
Kuuntelin Leilaa ja Annukkaa aikanaan jonkin verran. Useimmiten olivat varsin hauskoja. Sarjan loppua kohden ideat sitten vähenivät.
VastaaPoistaKuuntelin tuota ylläolevaa kirjoitellessani yhden jakson. En ehkä pystynyt keskittymään riittävästi tai sitten Leila ja Annukka vaikuttivat hahmoina keskenään erilaisilta toisin kuin noissa lukemissani katkelmissa, joten en ihan parhaimmin päässyt tunnelmaan mukaan. Saattaa olla että kuuntelin joskus yhden jakson, en ole varma. Yleensä kuuntelen Yle Radio1:n lähetystä.
PoistaSamoin kuuntelin näitä joskus aikoinaan jonkin verran, mutta taisi olla alkupäätä sarjaa (en usko että 2000-luvun puolella enää), ja olihan ne hauskoja. Ja hahmojen välillä oli tosiaan eroja vaikka paljon samoja kiinnostuksen kohteita olikin.
VastaaPoistaJa joo, ei näistä kuunnelmina silloin puhuttu, muistelisin että moisella termillä oli Radiomafian kohderyhmässä (siis myös minussa) vähän negatiivinen klangi, kuunnelmat olivat jotain sellaisia joiden parissa Radio Suomen kuuntelijat ottavat nokoset...
Niin ajattelin, että kuunnelma-sanassa on kai sitten vähän sellainen mummo-klangi. Minä olen aina viihtynyt sekä mummojen että kuunnelmien parissa, joten minua se ei häiritse ja kuvataan kuunnelmissa nuoriakin ihmisiä.
PoistaOlipa hauskaa, kun muistutit Leilan ja Annukan mieleen. Minäkin olen heitä kuunnellut ja lukenut ja samalla naureskellut.
VastaaPoistaEipä heitä tosiaankaan ihan vakavasti osaa ottaa. Huumorinkukkaset ehkä lakastuvat nopeasti tai vaipuvat unholaan.
Poista