Musikaalissa Kuopiossa

Syyskuu jatkui musikaalisissa merkeissä, kun käytimme vaimon e-passirahoja ja minun s-etuhintaista lippuani katselemalla Kuopion kaupunginteatterissa musikaalin Huomenna minä lähden.

Musikaali Huomenna minä lähden: käsikirjoitus ja ohjaus Kari Heiskanen, sävellys, musiikin harjoitus ja johto Mika Paasivaara. Päätehtävissä: Hilda Kuusinen – Reeta Vestman, osuustoimintamies - Mikko Rantaniva, Hildan sisko - Lina Patrikainen, Toivo Korpi – Markus Petsalo, päätoimittaja Nyyperi – Risto Korhonen, muutamassa mehevässä sivuosassa Ilkka Pentti. Mukana myös muita näyttelijöitä, orkesteri sekä laulu- ja tanssiryhmä. Kesto 2 h 45 min.

Musikaali kertoo suomalaisen naisen siirtolaisuudesta Amerikoissa vuosina 1914 – 1918. Hildan henkilökohtaisen elämän lisäksi tärkeänä osana ovat maailman tapahtumat noina kuohuvina vuosina. Ensimmäinen maailmansota, jota joku on nimittänyt Euroopan sisällissodaksi, tunkee vahvasti mukaan Ameriikan mantereelle sijoittuvan musikaalin tapahtumiin. Pikku vinkkinä voisin kenties tarjota, että jospa olisi valittu jokin toinen, vähemmän sotaisa ajankohta. Se olisi sallinut keskittyä enemmän siirtolaisuuteen sinänsä. Jotkut ovat löytäneet siirtolaisuudesta aineksia tv-sarjoiksi asti: ”Picture it – Sicily 1922!” Musikaaliin valittu ajankohta rakensi tietysti sillan paitsi Amerikoista Eurooppaan, myös tarjosi mahdollisuuksia jämerämpään dramatiikkaan. Minusta maailmansota saa aikaan jonkinasteisen ylivirityksen, kyllä matka nk. rapakon taakse riittäisi yhteen musikaaliin. Viulunsoittaja katolla ja Sound of Music toimivat samantapaisilla aineksilla, minä ainakin mielelläni katselisin esityksen pienen ihmisen elämänkamppailusta vierailla mailla.

Esityspäivänä ei satanut.

Rapakon taakse matkaamisesta ja pienestä ihmisestä saankin rakennettua sillan yli synkän virran oman elämäni teatteritapahtumaan. Sosiaalifilosofi minussa kysyy: mitä merkitsee teatterireissu pienelle siilinjärveläistyneelle entiselle kuopiolaiselle? Edellisen teatterikäynnin jälkeen ajattelin, että riittää jo teatterit minunlaiselleni, mutta kun vaimo tarkkana talonsapitäjänä haluaa käyttää e-passirahansa edes johonkin, niin lähdin sitten seuraksi tähän musikaaliin – ja lisäksi kävin itse naattimassa Minna-oopperasta. Näin muodoin rahaa näihin tarkoituksiin kului satakunta euroa ja automatkat päälle. Teatteriliput kävimme hankkimassa teatterin lippukassalta. Sinne lähdettiin silloin kun se kassa oli auki ja kun vaimo oli tullut työstään. Tämä tapahtui keskiviikkona 24.8.2022. Läksimme ajelemaan Kuopioon, vaikka hieman jo sateli, oli lupailtu sadekuuroja, mutta arvelimme asian hoituvan. Matkalla sade yltyi niin, että ajelin moottoritiellä enää kahdeksaakymppiä ja Kuopioon saavuttaessa tilanne paheni. Jouduimme keskelle kaupunkitulvaa. Harmi ettei tullut otettua kuvaa. Partasen kalakukkoleipomon kohdalla Tulliportinkadulla vesi pulppusi viemärikaivosta kuin maanjäristystä ennakoiden. Vein vaimon teatterille ja etsin jonkinlaista parkkipaikkaa. Pyöräilijä ajoi ohitseni, kun kyllästyi hitaaseen vauhtiini. Niiralan kentän kulmalla autoni sukelsi melkoisen lätäkön läpi ja ajoin siitä vielä takaisin tehtyäni uukkarin ja parkkeerasin auton lopulta luvattomalle paikalle. Oopperaa varten jännitin koko viikon ja söin varovasti, oopperapäivänä vältin kahvinjuontia enkä tietenkään nauttinut alkoholia. Teatteriin menin jo vähän välinpitämättömämmin, mutta kahvin suhteen osasin pitää varani. Ei juotu edes väliajalla mitään. Molempiin tapahtumiin lähdettiin tuntia ennen näytöksen alkua. Mietin etukäteen parkkipaikat ja matkareitit. Äsken vasta vaihdoin henkselit farkuista takaisin verkkareihin.

Musikaalista sitten jotain. Musiikki soi hienosti ja laulajat esittivät osansa mainiosti. Tunsin olevani enemmän omieni joukossa musikaalin kuin oopperan maailmoissa, mitä musiikkiin tulee. Silti en muista yhtään laulua, en mitään musiikinpätkää. Tanssitytöt pitivät virkistävää silmäpeliä katsomoon päin, en päässyt niin helposti torkahtamaan. Hauskin hahmo oli Risto Korhosen esittämä päätoimittaja Nyyperi. Toivon Korhosen saavan lisää tällaisia äreän hupaisia osia. Pastori Jussilainen, vaikkapa?