Powered By Blogger

tiistai 8. elokuuta 2023

Neljä lyhytkuunnelmaa

Kuuntelin eilissäiltana yhden ja tänä aamuna kolme lyhyttä kuunnelmaa, jotka ovat poistumassa Areenasta elokuun aikana.

Olli Tuominen: Matkailu avartaa. Vuonna 1989 eka kertaa lähdetetty kuunnelma edustaa perinteistä juonellista tarinointia. Kirjailija Törövaara järjestää kesämökillään partyt ja sinne änkeää myös pari kutsumatonta miesvierasta, joista toinen käyttää vipuvartenaan tietoa, jonka on löytänyt sattumalta divarin kirjahyllystä. Ryypiskely ja seksualointi tarjoavat otollisen taustan hankkiutua eroon kiusallisesta vierailijasta. Parasta tässä juonen lisäksi on erittäin hyvin tunnistettavat näyttelijäin äänet. Eikä se ihme ole, kun näyttelijöinä ovat sellaiset tunnetut hahmot kuin Ossi Ahlapuro, jonka samettinen ääni on bossanovaa kuunnelmille tai Sinikka Sokka ja Eeva Litmanen, jotka tunnistaa ja erottaa helposti, rennosti jutteleva Antti Litja, poliisiääneksi hienosti soveltuva Matti Oravisto sekä Törövaaraa esittävä Jyrki Kovaleff. Ohjaus Lasse Lindberg, kesto 26 min.

Juha Seppälä: Kasvukausi. Toinen kuunnelma vuodelta 1989 kertoo eläkkeelle jääneestä kuusikymppisestä naisesta, joka hankkii asunnokseen rivitalon päätyhuoneiston. Asuntoon kuuluu pieni puutarha, kuunnelma kertookin isolta osin puutarhasta ja sen elämästä, kuolemastakin. Monologikuunnelman esittää Elina Salo. Hänen äänensä erottaa erinomaisesti, kuten tavallista. Puutarha kasvaa tietenkin viisaustieteen suhinaksi. Siellä asustaa siili, sieltä juuritaan voikukka, hoidetaan ruusuja. Syksyllä omenapuut tuottavat valkeita hedelmiä. Nainen vaikuttaa omavoimaiselta, hän ei kuole työn loputtua vaan alkaa hoitaa puutarhaansa. Ohjaus Tuija Rovamo, kesto 28 min.

Herta Müller: Kärpänen tulee puoleenväliin metsää. Raija Jänicke suomensi ja Tuuja Jänicke ohjasi tämän minulle hankalasti avautuvan monologikuunnelman. Äänessä on jälleen Elina Salo, ensilähetyksen vuosi on 2010. Herta Müller on Romanian saksankieliseen vähemmistöön kuuluva kirjailija. Vuonna 2011 häneltä on julkaistu Saksassa kuunnelma, jonka nimi on Eine Fliege kommt durch einen halben Wald ja sen mainitaan olevan monologi. Lienee ainakin samaa alkujuurta? Tosin jo kymmenisen vuotta aikaisemmin häneltä on ilmestynyt teos, jonka nimessä on samankaltainen perunaverranto kuin kuunnelmassa. Joka tapauksessa kyseessä on aika maaginen pläjäys, vanha jo 56-vuotias nainen etsii vielä puolisoaan, joka on kadonnut paikallisten vankileirien louhoksiin. Nainen tietää, ettei miestä enää löydä, että vaikka hän olisi elossa, niin takaisin ei tulisi. Silti hän yhä puolittaa elämänsä miehensä kanssa siltä varalta, että mies kumminkin tulisi. Yhden perunan hän kuorii itselleen, toisen jättää kuorimatta miehelleen, mutta poistaa kumminkin idut. Eivät siellä keitä perunoita kuorineen. Sain tästä aika vähän irti, vaikka kai siinä jotain itua oli. Müller ei lukeudu suosikkikirjailijoihini. Kesto 32 min.

Hannu Raittila: Ruispelto. Maaseudun pojilla on vähän tekemistä kuin Lontoon skideillä. Niinpä he keksivät kuljeksia salareiteillään itseään korkeammaksi kasvaneessa ruispellossa. Kyseessä on aatteleppa jos -tyylin tarina. Ruispelto on niin laaja, että siihen voi eksyä ja tietysti niin myös käypi. Jännitysmomenttia on kiristetty peltoon karkailevalla sonnilaumalla ja peltoon ilmestyneitä käytäviä tarkkailevalla helikopterilla. Ruissilapsia alkaa pelottaa ja silloinhan on rajoja testattava. Mutta mitäs jos rajoja ei löydykään, jos ei vaikka pääse tästä pellosta pois? Radionovellin lukee Heikki Määttänen, joka kuuluu myös niihin ääniin, jotka tunnistaa helposti. Kesto 20 min.

Nyt tämä olis lukenut kaikki itseään kiinnostavat kuunnelmat, jotka poistuvat Areenan valikoimasta elokuun aikana paitsi sen yhden Hohhol-tarinan. Päätän raborttini tähän. Jatkan kuunteluja sitten kun taifuuni on yli pyyhkäissyt ja me vaan ollaan vielä.

2 kommenttia:

  1. Voi mitä ääniä, just nämä ketä mainitset! Heidän lisäkseen esim Seela sella ja Martti Suosalo ovat hyvin tunnistettavia ja hyvin tulkitsevia ääninäyttelijöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin jo keitä kaikkia helposti tunnistettavia ääniä voisi luetella, niitä olisi kyllä paljon: Pentti Siimes, Veikko Honkanen, Heikki Heino, Tauno Lehtihalmes, Eeva-Kaarina Volanen, Ansa Ikonen, Emma Väänänen, Elsa Turakainen, Kauko Helovirta, Heikki Kinnunen, Tarmo Manni, Esa Saario, Aarno Sulkanen, Anja Pohjola, Pehr-Olof Sirén ja monta muuta.

      Ketkä sitten olisivat nuoremman polven helposti tunnistettavia? Elena Leeve, Pirkka-Pekka Petelius, Vesa Vierikko. Ovatko hekin jo entistä nuorta polvea? On totta, että monet mainitsemani näyttelijät puhuvat keskivertoimmeistä persoonallisemmin. Eikö näyttelijänkouluun valita sitten enää persoonallisia ääniä? Halutaanko että näyttelijät ovat yhtä monotonisen samanlaisia kuin muukin väestö? Ehkä tulevaisuudessa tekninen kehitys mahdollistaa sen, että Yle Areenasta voi seurata kuunnelmia tekstitettyinä niin että kunkin puhujan roolin ja vuorosanat voi nähdä näytöltä?

      Poista