Aaro Hellaakosken runoista koottu Runot-valikoima, ilmestymisvuosi 1953, on jaettu yksien kansien sisällä kolmeen osaan. Tässä kerron lukemastani toisesta osasta. Se käsittää runokokoelmat, jotka julkaistiin vuosina 1941 – 1946.
Aluksi muutama sana Eino S. Revon johdantotekstistä Kypsä Hellaakoski. Ehkä vähän velmuillen Repo toteaa kenties Hellaakosken itsensäkin uskoneen Anna-Maria Tallgrenin tavoin, että hänen runoilijantiensä olisi jo vakiintunut vuoden 1928 Jääpeili-kokoelman jälkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ehkäpä sodan tai iän mukanaan tuoman kypsymisen vaikutuksesta Hellaakosken runojen tahdon nousu saavutti koskien jälkeen kääntöpisteensä. Silti vielä tässä osassa olevista kokoelmista löytää Juhani Siljon aloittaman eetillisen tahtolyriikan perinnettä. Kakkososan kokoelmien jälkeen Repo kuvaa Hellaakosken liukuvan uskonnollisten piirteitten puoleen. Mutta siitä sitten kolmososassa.
Vartiossa (1941). Kokoelmasta on mukana 15 runoa. Viimeiset kymmenen runoa muodostavat runosarjan, joka käsittelee kuolemaa ja nimenomaan kuolemaa sodan uhrina. En osaa sanoa miksi runo Ovella on jätetty tämän sarjan ulkopuolelle, vaikka se on samanaiheinen. Itseasiassa Ovella teki minuun voimakkaimman vaikutuksen, joten liitän siitä tähän pari säkeistöä:
Vain askel
kynnykseltä sen
on meri
iankaikkinen.
Vain askel. Hiukan
loiskahtaa.
Ei kummempaa.
Vain askel koko
matkas lie.
Se tuntemattomasta
vie
vain taasen
tuntemattomaan,
siis tuttavaan!
Uusi runo (1943). 42 runoa antanee melko hyvän kuvan alkuperäisestä kokoelmasta. Mukana on sekin runo, jonka lukeakseni tilasin koko kirjan itselleni:
Vaiti
Onko sun yllesi
pantu taakka?
Sieluni, vaivutko
maahan saakka?
Itseäs liiaksi
kuuntelit äsken.
Vaiti, sun muille
aueta käsken
kipeydestäsi,
kiihkeydestäs,
yksinäisestä
ylpeydestäs.
Sieluni, vaiti, ja
kuuntele muita
vaikenevaisia,
ahdistetuita.
Siellä on suuri ja
syyttävä kuoro.
Maahan vaipua sinun
on vuoro.
Kokoelman runojen tyyli on muuttunut aikaisemmista nuoruuden runoista. Uhmakkaan totuuden hakemisen tilalle on tullut lempeämpi asenne. Runoilija puhuu silti vielä itse muovaavansa runonsa, mutta rinnalle nousee näkemys, jossa runoilija on vain soitin, jota suurempi runontaja soittelee. Hengellinen sävy näkyy useammassa runossa, joskin vapaita ajatuksia tulee ja menee. Runoilija roikkuu ristillä kuin ryöväri, kärsii henkisen takapirun tarkkailusta ja lipuu käärmeenä kukkaniityn läpi. Tyyli on vakaasti riimillinen ja mitallinen, muitten runoilijain vaikutus näkyy aiheitten valinnassa, jos ei niinkään aiheitten käsittelyssä. ”Uusi runo” kuvaa siten nimenä runoilijan omaa sisäistä, eetillistä kehitystä, ei niinkään runon muotoa.
Huojuvat keulat (1946). Mukana kokoelman 49 runoa. Runojen maailma on hyvin samanlainen kuin edellisen kokoelman. Repo nostaa johdantosanoissaan esiin runon Hengen manaus, minua se ei oikein koskettanut. Ylipäätään Hellaakosken joissakin runoissa esiintyvä hengellisyys ei minusta ole varsinaisesti uskonnollisuutta tai sitten runoilijalla on ihan oma uskonto. Luontoaiheet ovat runsaina esillä, viimeiseksi on sijoitettu nuorena ulkoaopettelemani lyhyt runo Viesti, jossa nyt näen yhtymäkohtia Hauen lauluun. Lisäksi runo toimii vara-avaimena nyt puheena olevan kirjan kolmanteen osaan:
Viesti
Tyyntyvän vetten
alan
posahdus pilkkoi
kai!
Tuntemattoman kalan
syvyys takaisin sai.
Viestinä
syvyyksistä
hetkinen läikkymistä
pinnalla vetten
alan.
Tuntisinpa sen kalan.
Mukana kokoelmassa on myös Hellaakosken ehdottomaan parhaimmistoon kuuluva Viatonten valssi, jossa enkeleitten ja pirujen kesäöistä tanssia häiritsee sika syömällä heidän aidalle jättämänsä sulkapaidan siipineen sekä sarvet ja saparovyön. Muutama muukin minulle entuudestaan tuttu runo kokoelmaan sisältyy. Löysin lisäksi itselleni uuden ja lapsuusmuistoja herättävän runon Kaatopaikka, joka kertoo ennenmuinoin likakastiksi nimitetystä paikasta. Kaikissa runoissa voi aavistaa pinnan läikähtelyjen ja lemujen alta myös toisen maailman, lukijan omasta asenteesta ja mielikuvituksesta lienee kiinni miten syvälle sinne tahtoo nokkansa työntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti