Never Cry Wolf (suomennettu nimellä Kun sudet ulvovat) on ameriikkalainen elokuva, joka sijoittuu Kanadan arktisille seuduille. Elokuva valmistui vuonna 1983 ja sen ohjasi Carroll Ballard.
Nuori eläintentutkija Tyler (Charles Martin Smith) lähtee saamansa ruoka- ja muu tarvikeapu mukanaan syrjäiseen erämaahan tutkimaan susia, joitten epäillään hävittäneen paikalliset karibulaumat. Hänet toimittaa perille rämäpäinen lentäjä nimeltä Rosie Little (Brian Dennehy). Tyler jää yksin järven jäälle tavaroineen. Hänen onnekseen paikalle saapuu juro mutta ystävällinen vanha inuitti Ootek (Zachary Ittimangnaq), joka auttaa kauhusta ja pakkasesta kangistuneen tutkijan tarvikkeineen väliaikaiseen asumukseen.
Vaikka Ootek häviääkin paikalta, alkaa sinnikäs tutkija vähän kerrassaan juurtua arktiseen ympäristöön. Hän on saapunut alueelle kevättalvella ja alkavan kevään myötä hän alkaa touhuta tutkimuksensa parissa. Sattumankauppaa Tyler on leiriytynyt napasuden pesäluolan läheisyyteen. Pitkäkoipinen valkoinen susi hyväksyy uuden naapurinsa, kunhan reviireistä päästään yksimielisyyteen. Susipari saa poikasia ja Tyler saa vieraita, kun Ootek saapuu joksikin aikaa majailemaan hänen luonaan adoptiopoikansa Miken (Samson Jorah) kanssa. Karibuja sen sijaan ei näy missään.
Tyler kyllästyy ainaiseen papuravintoonsa ja alkaa susien tapaan syödä hiiriä, joita hänen teltassaan on kymmenittäin. Oikeasti ne ovat kyllä metsämyyriä, olisi aika outoa, jos biologi ei lajia tunnistaisi. En söisi itse enkä suosittele muillekaan. Muuten Tyler soittelee fagottia ja kerää aineistoa susista, jotka tottuvat häneen, mutta eivät sentään tuppaudu telttaan vaan pysyttelevät naapureina reviirinsä rajaamalla alueella.
Arktisen alueen vuodenajat vaihtuvat, keväästä siirrytään kesään eikä hyttysiä edes mainita. Lopulta koittaa syksy. Tylerin on aika palata immeisten ilmoille. Koska elokuva on luonnoltaan draama, ovat myös lopun tapaukset dramaattisia. Tyler ja Ootek sekä Ootekin vaimo (Martha Ittimangnaq) edustavat ihmisiä, jotka kunnioittavat luontoa, elävät tieteen, taiteen ja luonnonkansojen animismin periaatteita arvostaen, kun taas Rosie ja Mike näkevät erämaassa mahdollisuuden oman elonsa kohentamiseen.
Kesto 105 min.
Kuvauksesi johdosta aloin tutkia olisiko tämä teos ilmestynyt kirjanakin ja kyllä vain, kyseessä on Farley Mowatin suomennettukin teos Älä hukkaa hauku. Olen lukenut Mowatin Two agains the north -teoksen, josta pidin. Mene ja tiedä sitten kuinka paljon elokuva ja kirja kertovat samaa tarinaa. Kirja hieman kiinnostaisi. Ainakin kannet ovat upeat.
VastaaPoistaSiitäpä vain tuttavuutta tekemään kirjan kanssa! Elokuvan maisemat ovat mahtavat, tarinankuljetus muistuttaa välillä luontodokumenttia.
Poista