Joka vanhoja muistaa, osa 2

Felix & Klara. Islantilainen kymmenosainen (noin puoli tuntia/jakso) tv-sarja kertoo kahdeksaakymmentä ikävuotta lähestyvästä avioparista, joka saa omakotitalonsa myytyä ja muuttaa ikäimmeisten palvelukotiin. Ohjaus Ragnar Bragason, pääosissa Jón Gnarr ja Edda Björgvinnsdóttir. Ragnar ja Jón laativat sarjan käsikirjoituksen. Valmistumisvuosi 2025.

Tekoälyn mukaan jæja (lausutaan jau jau) on islanniksi kyllä, kyllä tai no niin. Tätä sanaa tahi sanontaa Felix käyttää sarjassa aika usein. Felix on entinen tullivirkamies, tekisi mieli sanoa, että kunnollinen tullimies, mutta en kehtaa. Hän käy entisellä työpaikallaan entisten työkavereittensa riesaksi, vaikka on ollut eläkkeellä jo viitisentoista vuotta. Hienovaraiset vihjaukset eivät Felixiin tehoa. Hän tietää miten asioitten pitää mennä kunnolla sujuakseen. Tämä paljastuu katsojalle hänen lujan luonteensa erityispiirteeksi. Tosielämässä sellainen olisi pitemmän päälle erittäin rasittavaa, mutta pääosin komiikan keinoilla toimivassa tv-sarjassa se on paikoin lähes kuoliaaksinaurattavaa.

Sarjan selkeä keskushahmo on Felix, jonka koukukasta käytöstä Klara koettaa kestää. Palvelutalo muodostuu Klaralle hänen kaipaamakseen pakopaikaksi kodista, jota Felix ihan huomaamattaan hallitsee. Samassa talossa asuu Klaran sisko sekä iloinen pariskunta, joitten harrasteena on kotiviinin valmistus. Klara innostuu mahdollisuudesta kastella kaulaansa ja viettää enenevässä määrin aikaa siskonsa kanssa. Kepeä kaappijuopottelu on tosin kuulunut Klaran elämään jo pitemmän aikaa, mikä tottumus sitten myöhemmin tuo sarjaan synkempiä sävyjä.

Pääasiassa sarjan hauskuus koostuu kuitenkin Felixin erikoisista päähänpistoista ja niitten aikaansaamista toilailuista. Felix ei luota muihin kuin itseensä, mistä johtuen hän luottaa itseensä enemmän kuin muihin yhteensä. Toisaalta hänen päähänpistonsa ovat yleensä melko viattomia. Palvelutalossa hän lanseeraa johtajalle ajatuksen pelihuoneesta, jossa voisi pelata vanhoja lautapelejä. Klaran harmiksi hän alkaa koota muilta asukkailta saamiaan ja divareista hankkimiaan lautapelejä asuntoonsa. Toinen erikoinen seikka, jolla Felix piinaa läheisiään, on vanhan asunnon wc-istuimen huuhtelusäiliön osa, jota oli rikki. Kyseisiä istuimia ei enää valmisteta, mutta Felix junkaa maailmalla liikkuvalta pojaltaan eikö hän saisi jostain varaosaa hankittua.

Jokainen jakso alkaa sillä, että Felix kirjoittaa valituskirjettä vanhalla sähkökirjoituskoneellaan. Hän valittaa ympäristön heikentyneestä siisteydestä, huumeitten käytöstä, siitä, ettei häntä ole palkittu urastaan tullivirkamiehenä. Vaikka tällainen kränäävä ukkeli vaikuttaakin loppuunkalutulta hahmolta, on sarja mukavaa viihdettä. Tapahtumia riittää, mutta niitä on juuri sopivasti, samoin on roolihenkilöitten laita. Katsoja pysyy menossa mukana, varsinkin minunlaiseni kränäävä ukkeli. Vaikka minulla onkin viitisentoista vuotta vähemmän ikää kuin Felixillä, koen hänessä liikuttavan paljon samaa kuin itsessäni. Hän on tempauksineen karikatyyri, jota voi verrata Chaplinin kulkurihahmoon.

Sarjan tekninen rakenne pysyy esimerkillisesti tekijöitten hallussa. Tiettyjen teemojen toistuminen jaksosta toiseen kuplii kuin kirpakka sima lasissa. Sikäli kuin sarjaan on tulossa toinen tuotantokausi, toivoisin että jatkossa keskityttäisiin Klaran hahmoon ja Felix kummittelisi taka-alalla. Sen ei tarvitsisi merkitä suoranaista isoisän murhaa, sillä hahmot tunteva katsoja osaisi kyllä jo kuvitella aika pitkälle Felixin mielenliikkeitä ja hänen jähmeitä, mutta itsepintaisia tempauksiaan.

Felixiä esittävä Jón Gnarr (s. 1967) on oikeesti minuakin nuorempi, hänen maskeerauksestaan liki kahdeksankymppiseksi voi lukea netistä.