Gustaf von Numers (1848 – 1913) kirjoitti vuonna 1891 ilmestyneen näytelmän Bakom Kuopio. Luin siitä vuonna 1957 kirjana painetun suomennoksen, jonka teki Eero Alpi (1885 – 1933). Kyseessä on kolminäytöksinen huvinäytelmä. Asun itse Siilinjärvellä, jonka voi hyvällä syyllä sanoa sijaitsevan bakom Kuopio – entistä Kuopion maalaiskuntaahan Siilinjärvi isolta osin on.
Tapahtumat sijoittuvat yksinomaan maalaiskunnan rovastin asuntoon, sen saliin, jonka kuvaus toi heti mieleeni Gustaf von Numersin näytelmään perustuvan elokuvan Pastori Jussilainen (Matti Kassilan ohjaus vuodelta 1955) ja tosiaankin sama Elias Jussilainen tässäkin näytelmässä julistaa näkemyksiään, joitten mukaan naisen osa on palvella miestään. Lukemassani näytelmässä Kuopion takana elää Jussilainen rovastin talossa apupappina. Hän on kihloissa rovastin tyttären Naemin kanssa. Naemi on tiukasti Jussilaisen talutusnuorassa, kuristushihnaa ei tarvita, sillä Naemi tottelee isäntäänsä kuin sylikoira ainakin. Naemi parsii Jussilaisen vaatteet, lataa hänen piippunsa ja sytyttää sen, kuuntelee miehensä ajatuksia palvoen jne. Ihan niin kuin meillä kotona, paitsi etten minä käy töissä. No, laitan minä ruokia ja siivoan ja käytän kissaa ulkona.
Rovasti ja ruustinna eivät ole läheskään niin tiukkapipoja kuin Jussilainen, mutta kunnon konservatiiveja hekin ovat. Seutukunnan rauha järkkyy, kun taloon saapuu Helsingistä Lilli, rovastin pojan kihlattu. Jo hyvissä ajoin ennen Lillin saapumista vyöräytyvät pastorin rouva, nimismiehen rouva ja kauppiaan rouva odottamaan vierailijaa rovastilan saliin. Lopulta Lilli saapuu uusia aatteita pursuen, hän kiroilee, tupakoi, nauttii likööriä ja kannattaa nuorsuomalaisia. Kirjailija von Numers armahtaa konservatiivikammon ympyröimää katsojaa/lukijaa, sillä kauppiaan rouva pitää johdonmukaisesti uudistusmielisen Lillin puolia. Näytelmän kohtalonkysymykseksi nousee se, päästääkö Jussilainen morsiamensa Naemin matkustamaan Lillin kanssa Helsinkiin, jossa Naemi saisi tutustua naisasialiikkeeseen, käydä talouskoulua ja piipahtaa teatterissa. Tämä ei ole mikään pikkujuttu. Minna Canth on halkaissut maalaiskunnankin Työmiehen vaimolla ja Kuopion yhteiskoululla. Nainen ei ole enää nainen, vaan tahtoo olla tasavertainen.
Koska kyseessä on aika vanha näytelmä ja suomentajan poismenostakin on kulunut jo säädettu aika, liitän tähän pitkähkön katkelman näytelmän ratkaisun hetkiltä. Lilli ja Naemi joutuvat vastakkain, kun Naemi äityy puolustamaan miestään ja hänen näkemyksiään kuten kunnon konservatiivineitosen kuuluukin:
LILLI: Tiedätkö sitten, mikä hänen mielipiteensä on? Se, että hän on kaikki kaikessa, ja että sinä olet mitätön nolla. Kas, siinä sinun avioliitto-tyrannisi koko loistossaan.
NAEMI: Sinä puolestasi tahtoisit, että miehet aina seisoisivat varpaillaan ja ihailisivat sinua. Siinä ei ole mitään syvää. – Mutta rakkaus se on – syvää. Mutta sitäkö te käsittäisitte tanssiaisissanne siellä Helsingissä?
LILLI: Kuulehan, Naemi! Voin ihailla miestä, joka on minua etevämpi, ehkä saatan häntä rakastaakin – mutta naimisiin menen ainoastaan vertaiseni kanssa enkä minkään puolijumalan.
NAEMI: Minä tahdon katsoa mieheeni korkealle.
LILLI: Tai toisin sanoen: hänen pitää katsoa alas sinuun.
Näytelmä päättyy iloisen odotuksen sopusointuun. Kirjassa on 86 sivua. Lukemisen aloitin eilen illalla ja lopettelin sen tänä aamuna.
Luet kyllä merkillisiä näytelmiä joista en ole kuullutkaan, ehkä pitäisi olla bakom Kuopio.
VastaaPoistaVaan jännästi tuosta selostuksesta tulee mieleen se vastikään lukemani Canthin Papin perhe, joka näköjään kanssa ilmestyi 1891...
Olenhan minä lukenut monia klassikkokirjailijoitakin: Canth, Topelius, Aristofanes. Ionesco ja Lundán ovat näitä tuoreempia klassikoita. Matti Kurikka on tunnettu yhteiskuntakokeiluistaan ja on tämä von Numers kirjoittanut mm. näytelmän Elinan surma, joka sai vuonna 1891 Valtion kirjallisuuspalkinnon.
PoistaVarmasti ovat olleet kiinnostuneita toistensa tekemisistä sen ajan taiteilijat ja käsitelleet samanhenkisiä aiheitakin.
Minun valintojani määrittää Kuopion kaupunginkirjastossa tarjolla oleva aineisto. Aina ei löydy sitä, mitä itse toivoisi, mikä saattaa olla hyväkin, niin laajeneepi näkemys, kun luettavana on vähemmän himoittua tekstiä. Nyt on minulla jäljellä lainaamistani vielä yksi (Jotunin) näytelmä autonomian ajan suomalaiskirjailijoilta, sitten siirryn ensimmäisen tasavallan tyttärien ja poikain puoleen. Sieltäkin on luvassa tuttua ja tuntematonta.
Onpa ihanan feministisen kuuloinen vanha näytelmä, ja vielä mieskirjailijalta. Olet muutenkin löytänyt mielenkiintoisia vanhempia näytelmiä, kiva tutustua myös tuntemattomiin kirjailijoihin.
VastaaPoistaRikas Etelka -nuortenkirjassa (1934) käytettiin sanontaa 'Kuopion takana' suunnilleen merkityksessä 'peräkylillä' tai 'takametsässä'. Tuli mieleen kysymys, oliko sanonta peräisin tästä näytelmästä vai oliko se käytössä jo näytelmän kirjoitusaikana - ilmeisesti näytelmässä on sellainen idea, että suuressa kaupungissa ollaan nykyaikaisempia ja maaseudulla suhteellisen vanhoillisia.
Vaikea sanoa onko sanonta lähtöisin juuri tästä näytelmästä. Se ei käy näytelmästä ilmi. Mutta aivan ilmeisesti sillä tarkoitetaan samaa kuin lukemassasi Canthin näytelmässä Sysmällä. Savon rata välillä Kouvola-Kuopio valmistui vuonna 1889. Tämän näytelmän tapahtuma-aikaan se oli jo valmis. Kuitenkin Lilli saapuu Helsingistä perinteistä, kesäaikaista reittiä eli junalla hän on päässyt Pulsan asemalle, sieltä hevoskärryillä Lappeenrantaan, josta on laivayhteys Kuopioon. Jostain syystä sen jälkeen Lilliä on kuljetettu hevoskärryillä. Siilinjärvelle olisi kyllä päässyt laivallakin, ma luulen. Kirja oli näköjään ollut edellisellä lainaajalla lainassa Nilsiän kirjastossa. Se on tätä samaa seutua kuin Siilinjärvikin.
PoistaKuten edellä koetan lyhyesti selostaa, näytelmälle on olemassa jatko-osa, joka on filmattu. Se on nimeltään Pastori Jussilainen, hyvin suosittu ja minusta oikein hauska komedia, pääosissa Edvin Laine ja Rauha Rentola.
Nyt luen muutaman näytelmän ihan tunnetuilta kirjailijoilta.