Powered By Blogger

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Arkadi & Boris Strugatski: Stalker – Huviretki tienpientareelle

Neuvostoliittolaiset veljekset Arkadi Strugatski (1925 – 1991) ja Boris Strugatski (1933 – 2012) kirjoittivat yhdessä useampia scifi-kertomuksia. Luin suomennoksen heidän tunnetuimpiin töihinsä lukeutuvasta romaanista Пикник на обочине, vuodelta 1972. Kirja ilmestyi Esa Adrianin suomentamana vuonna 1982 nimellä Stalker, alaotsikkona Huviretki tienpientareelle. Romaani on tullut tunnetuksi Andrei Tarkovskin vuonna 1979 ohjaaman Stalker-nimisen elokuvan myötä. Tarkovskin elokuvan näin ainakin osittain joskus aika kauan sitten. En tajunnut siitä paljoakaan. Poikani hankki myöhemmin itselleen tietokonepelin, jonka aihe oli peräisin kyseisen romaanin (ja elokuvan?) maailmasta. En muista pelistä sen kummempia. Taisi olla peltilaatikossa?

Romaani Stalker sijoittuu kuvitteelliseen kanadalaiseen Marmontin kaupunkiin. Marmont on yksi kuudesta Maapallon kohteesta, jonne Deneb-nimisen tähden suunnalta peräisin oleva outo sivilisaatio on lähettänyt jotain, josta Maan asukkaat eivät ole pääseet varmuuteen. Avaruudellisten vierailijoitten Käynnin myötä ilmenneitten erinäisten haitallisten ja levottomuutta herättäneitten ilmiöitten vuoksi osa Marmontin kaupungista on suljettu ja eristetty. Tätä osaa kaupungista kutsutaan nimellä Vyöhyke. Romaanin päähenkilö Redrick Shoehart tienaa kahisevansa salakuljettamalla vierailijoitten jättämää tavaraa Vyöhykkeeltä ja myymällä sitä varakkaille tahoille.

Stalker on osaksi ajanvietekertomus, scifijännäri, joka toimii ajatusleikkinä samaan tapaan kuin vaikkapa elokuva Kolmannen asteen yhteys. Toisaalta Stalker mahdollistaa myös laveammat ajatusleikit. Pohdiskelevassa kohtauksessa kirjan puolivälissä Käyntejä koskevan tutkimuksen kuuluisaksi tekemä tohtori Valentine Pilman keskustelee ravintolassa Vyöhykkeeltä löytyneitten elektronisten laitteitten keruuta junailevan edustajan kanssa. Pilmanin mukaan olisi mahdotonta määritellä miksi vierailijat ovat Maahan halunneet tutustua. Eräänä mahdollisuutena hän ehdottaa, että vierailijat ovat vain käyneet Maassa piknikillä, tehneet huviretken tienpientareelle ja jättäneet roinaa jälkeensä. Tohtori Pilmanin mielestä ihmisen on turha kuvitella selvittävänsä Maan ulkopuolisen älykkyyden toimien tarkoitusta, kun ihminen ei ole kyennyt selvittämään Maassa elävien eläintenkään järkeilyä. Tohtorin mielestä järkeä sinänsä saattaa olla mahdotonta määritellä. Seuraa hauska keskustelu järjestä ja ihmisen oletetusta tiedonjanosta, josta pieni katkelma:

On tarve ymmärtää, mutta se ei edellytä tietoja. Esimerkiksi hypoteesi jumalasta suo kerrassaan verrattoman mahdollisuuden ymmärtää järjestään kaiken tietämättä yhtikäs mitään... Antakaa ihmiselle äärimmäisen yksinkertaistettu systeemi maailmasta ja selittäkää jokainen tapahtuma tuon yksinkertaistetun mallin pohjalta. Sellainen lähestymistapa ei vaadi tietoja ollenkaan. Muutamia ulkoa opeteltuja kaavoja ynnä niin sanotun intuition, niin sanottua käytännön hoksnokkaa ja niin sanottua tervettä järkeä.

Vastaavanlaisia yksinkertaistettuja hypoteeseja entisen itäblokin maitten sosialistisen ajan taiteesta on ilmassa. Netistä puhumattakaan.

Kiva kirja on tämä Stalker. Takakannessa se mainitaan Tarkovskin elokuvaa letkeämmäksi. En väitä vastaan, vaikka hatarat ovat muistoni elokuvasta. Lainasin kirjan Siilinjärven kirjastosta nyt kun vauhtiin pääsin ja kun minulle käytiin näyttämässä minne scifi-kirjallisuus on majoitettu. Siilinjärvellä käytetään nimitystä Tieteiskirjallisuus.

Kirjassa on 216 sivua. Lukaisin sen parissa päivässä. Lainasin toisenkin Strugatskien kirjan.

6 kommenttia:

  1. Jaa että kirja on letkeämpi kuin Tarkovskin siitä tekemä elokuva. Semmoista sattuu, kun kanava vaihtuu ja kirjan lukenut luo siitä oman tulkintansa.

    Minäkään en muista leffasta paljoa, vain joitakin aavemaisia näkymiä. Häivähdystäkään ei palaudu päähäni siitä, mistä elokuva perimmältään puhuu.

    VastaaPoista
  2. Strugatskeja en ole muistaakseni lukenut yhtään, mutta niitä taidettiin kyllä suomentaa useita siinä 70-80-luvun vaihteessa.
    Sitaatti on kyllä mainio, ja sovellettavissa moneen aikamme ilmiöön (niin että sen terveen järjen on tosiaan syytä olla niinsanottua). Vaan onko tämäkin sitten sellainen yksinkertaistettu systeemi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainasin romaanin nimeltä "Hankala olla jumala".

      Kyllähän niitä kirjojen sanomisia voi käyttää omiin tarkoituksiinsa ja tulkita tavallaan. Eikä niistä sanomisista lopultakaan asiat perustaltaan paljon huojahtele. Ja jokaisellahan on kullekin asialle omat perustansa.

      Poista
  3. Stalker on kuvattu Inon rauniolinnoituksessa Terijoelta länteen. Filmi on kyllä vaikuttava, niin kuin kaikki Tarkovskin kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ostin sen Stalker-elokuvan itselleni ja koetin katsella sitä, kun odottelin vaimon paluuta lomamatkalta, mutta nukahdin ja sikäli kuin katselin, oli Tarkovskilla taas aika vahvasti oma näkemys tarinasta. Toteutus ei ainakaan silloin minua vakuuttanut, mutta koetan joskus virkeämpänä uudelleen.

      Vaimon kävin kyllä hakemassa asemalta.

      Poista