Olen tässä lueskellut kirjaa nimeltä
Kolme ranskalaista klassikkoa. Se julkaistiin vuonna 2010.
Kaikki kirjan klassikkoteokset on julkaistu suomeksi jo aikaisemmin.
Ensimmäisestä teoksesta, Baudelairen proosarunokokoelmasta
Pariisin ikävä ehdin kirjoittaakin, jatkan tässä muista
kirjan taideteoksista. Kansikuva on muuten impressionisti Gustave
Caillebotten maalauksesta, joka kuvaa Pariisin katua sateella.
Toisena kirjassa on esillä Anatole
Francen (1844 – 1924) novelli La Chemise,
vuodelta 1909. Sen suomensi L. Onerva vuonna
1915 nimellä Paita. Novellissa (jonka mainitaan olevan
satiiri, koska tarinassa kuvataan eri kansankerrosten edustajia
jokseenkin ivailevaan sävyyn) kerrotaan kuningas Kristofferista,
jolla menee muuten hyvin, mutta hän tuntee itsensä sairaaksi.
Henkilääkärit epäilevät neurasteniaa, heidän määräämänsä
hoito ei tepsi. Paikalle hälytetty kuuluisa julkkisten tohtori
Rodrigo neuvoo kuningasta pukemaan päälleen jonkun onnellisen
miehen paidan, se kuulemma auttaisi kuningastakin tuntemaan itsensä
onnelliseksi. Tallimestari Nelilehti ja kuninkaan yksityisasiain
sihteeri Pyhä-Sylvanus lähetetään etsimään onnellista miestä
ja tuomaan kuninkaalle hänen paitansa. Onnellisen miehen löytäminen
osoittautuu kuitenkin vaikeaksi tehtäväksi.
Suoraan sanoen koin tämän hieman
pitkästyttäväksi luettavaksi. Pitkää novellia tehokkaammin saman
asian esittää Janis Joplin laulellessaan suhteestaan Bobby
McGeehin: ”Freedom's just another word for nothin' left to
lose”. Jopliinilla vapaus meinaa jokseenkin samaa kuin
Franssilla onnellisuus. Kun lukeminen sujui niin hitaasti, koetin
piiskata itseni lukemaan novellin loppuun musiikin avulla. Laitoin
soimaan Dave Brubeckin levyn Time Out ja asetin
tavoitteekseni lukea viimeiset 17 sivua sitä levyä kuunnellessani.
En ihan ehtinyt. Time Out kestää vähän alle 40 minuuttia.
Marcel Proust (1871 – 1922)
kirjoitti vuonna 1896 julkaistun novelli-, runo- ja esseekokoelman
Les Plaisirs et les Jours. Nyt lukemaani teokseen on siitä
valittu neljä novellia, jotka suomensi vuonna 1983 Annikki Suni.
Kokoelman nimi (suomeksi vaikkapa ”Nautinnot ja päivät”)
viitannee antiikin Kreikan filosofin Hesiodoksen teokseen Työt
ja päivät. Pitäisi sekin joskus lukea, mutta tuskinpa luen.
Päivällisvieras (Un dîner
en ville). Mehevän pisteliäästi kirjoitettua ironiaa hupsuista
hienostelijoista, joihin ironiseeraava päivällisvieras itsekin
taitaa lukeutua. Näyte:
Hänen
silmänsä sädehtivät tyhmyyttä.
Violante
eli seurapiirielämää (Violante ou la Mondanité).
Tapahtumapaikkana aluksi maalaislinna Steiermarkissa meren
läheisyydessä (kenties nyk. Sloveniassa?). Violanten lapsuuden
paratiisi jää maailmallisuuden jalkoihin, hän on eräänlainen
tuhlaajatytär, joka ei köyhdy maallisesti vaan hengeltään. Tarina
sopisi mainiosti elokuvan aiheeksi.
Baldassare
Silvanden, Silvanian varakreivin kuolema (La mort de Baldassare
Silvande, Vicomte de Sylvanie). Varakreivin lähestyvän kuoleman
kuvaus alkaa hänen 13-vuotiaan veljenpoikansa surusta, ihaillun
sedän on arveltu elävän korkeintaan kolme vuotta. Veljenpojan
varttumisen kanssa vastakkaisesti heikkenee varakreivin vointi.
Rouva
de Breyvesin kaihoisa loma (Mélancolique villéagiature de Mme
de Breyves). Herra Laléande tarjoaa seuraansa, mutta Françoise
empii eikä käytä tilaisuutta hyväkseen, kunnes tajuaa
rakastuneensa. Kehen Françoise rakastuu? Herra Laléandeen vai
hänestä luomaansa kuvitelmaan? Miettiköön häntä ketä semmoinen
kiinnostaa.
Kirjassa
on kaikkiaan 293 sivua. Lukemiseen meni reilunpuoleinen viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti