Jokke julkaisi palstallaan kysymyksiä ja haastoi minutkin vastaamaan niihin. Tässä kysymykset & vastaukset:
- Koska opit lukemaan ja miten?Kansakoulun toisella luokalla taisin oppia lukemaan sujuvasti.
- Mikä oli ensimmäinen kirja jonka muistat lukeneesi?Se oli joku lasten kuvakirja, jossa oli muutama sana. Luin sen loppuvuodesta 1968. Kirjan nimeä en muista, enkä kirjoittajaa. Unohtuneet ovat myös kirjan sivumäärä ja se kuinka kauan sitä luin.
- Minkä kirjan luit viimeksi?Viimeksi luin Dostojevskin novellin ”Vieras rouva”.
- Minkä kirjan olet useimmin lukenut?Vain harvoja kirjoja olen lukenut kahta kertaa. Vastaan: Kalevala Lyhennettynä.
- Mikä kirjan sankari muistuttaa sinua ja miksi?Ei kukaan. Ehkä tämä selittää sen miksi jaksan lukea? Taidan etsiä kuvausta itsestäni...
- Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa ja miksi?Haluaisin matkustaa 1930-luvun Viipuriin, josta olen lukenut kuvauksia muutamasta kirjasta, esim. Kalevi Tillin muisteloista. Arvostan kaupunkikulttuuria ja Viipurin menetyksen myötä Suomi menetti sitä ihan liikaa.
- Pidätkö eläimistä kertovista kirjoista, kerro mistä?Leena Krohnin kirjassa ”Tainaron” on jänniä kuvauksia ötököitten maailmasta.
- Paras suomalainen kirja sinun mielestäsi.Tähän vastaan ihan fiilispohjalta, että joku Aapelin pakinakokoelma, vaikka Sipuleita.
- InhokkikirjaLakikirjat ärsyttävät vaikeaselkoisuudellaan.
- Mikä olisi sopiva hinta kirjalle?Kymppi.
- Kuinka paljon kirjojen lukemiselle pitäisi varata aikaa?Mieluummin liian paljon kuin liian vähän.
Toisena tehtävänä lienee laatia itse yksitoista kysymystä ja haastaa joitakin muita. Haastan ihan pokkana kaikki ketkä asiasta kiinnostuvat vastaamaan näihin tai vaihtoehtoisesti joihinkin muihin hyviksi ja viihdyttäviksi havaitsemiinsa kysymyksiin. Tässä ketjukolaajan kysymykset:
- Millainen on hyvä lukija?
- Millainen on hyvä kirjoittaja?
- Onko runo tunnetta vai järkeä?
- Ketä amerikkalaista novellistia suosittelisit (ei Hemingway)?
- Ketä slaavilaisen kielialueen novellistia suosittelisit?
- Ketä italialaista novellistia suosittelisit?
- Miten pitkän runon osaat ulkoa?
- Kumpi kuulostaa tylsemmältä luettavalta Päätalo vai virsikirja?
- Osaatko nimetä yhtään oseanialaista runoilijaa?
- Voiko runossa kertoa vitsin?
- Luetko mieluummin runoja vai pitempää proosateosta ollessasi turistina Maata kiertävällä radalla?
Hienoa että vastasit.
VastaaPoista--
Sinun kysymyksiisi muutama vastaus:
Runo voi minusta olla joko tunnetta tai järkeä, ja runo voi olla minusta hauska, jopa vitsikäs. Luultavasti hyvät runot välittävät tai aikaansaavat tunteita (muutakin kuin harmistusta :)
Lun yhden Päätalon, ja minusta sen ihan luki, toistoa oli useaan otteeseen :)
Tuosta runojen tunnevaikutuksesta lukijaan olen samaa mieltä. Runon voi ymmärtää, mutta vasta siihen samaistuminen tunnetasolla todella avaa runon.
PoistaHyviä kysymyksiä. Vastailen jotain tähän kommenttilootaan:
VastaaPoistaHyvä lukija on kiinnostunut lukija.
Hyvä kirjoittaja on kirjoittaja joka on tosissaan.
Runo on tunnetta ja järkeä, matka ja maisema, maa ja taivas.
Osaan ulkoa vain laulujen runoja (pitkistä puhuttaessa).
Päätaloa en ole lukenut. Päätalo kuulostaa tylsemmältä, mutta asia pitäisi tarkistaa. Virsirunoudesta löytyy hienoja tekstejä.
Runossa voi kertoa vitsin.
Päätaloissa täytyy olla jotakin kiinnostavaa, kun niin moni niitä lukee. Ehkä joku Päätalo voisi olla sopiva kesäkirja?
PoistaVirret ovat siinä mielessä parempia luettavia, kuin laulutekstit, että virsissä on usein runon rakenne aika tiukassa paketissa, kun taas joissain lauluissa musiikki kuuluu tekstiin niin olennaisesti, että paljon jää puuttumaan, jos vain lukee tekstin.
Parhaimmat kiitokset mielenkiinnosta!
VastaaPoistaKuutosesi kolahti eli sinne minäkin aikamatkustaisin.
VastaaPoistaPäätalot jätin erossa exälleni, hänelle ne sopivat hyvin;-)
Minusta runo on tunnetila. Olen vaikeuksissa, kun haluan tuoda blogiini runokirjoja, mutta en osaa arvioida tunnetilaa. Se on jokaiselle omanlaisensa ja joku ei ehkä koen mitään. Lukiessaan runon. Minä en niin vitseistä perusta, en ainakaan runoissa. Tabermann onnistui siinä joskus, runon ja vitsin leikissä.
Hienoa, että meitä Viipuriin menijöitä riittää! Säkkijärvenkin naapuri sai, mutta onhan meillä sentään Allegro.
VastaaPoistaPäätaloilla on kyllä vankka kannattajakuntansa. En tiedä miksi ihmeessä en saa niitä luettua viittätoista sivua enempää.
Runosta ajattelen tai tunnen (ehkä molempia) että runo ei oikein avaudu ennen kuin sen kokee jotenkin omissa nahoissaan. Siinä täytyy siis olla tunne mukana.
Minusta runossa voi olla mitä vain!
Vitsejä, matematiikkaa, sosiaalipolitiikkaa -
kunhan mukana on myös henkeä ja
jollain tavalla hallinnassa olevaa tekniikkaa.
Vastaan minäkin tänne.
VastaaPoista1&2. avoimuus ja rehellisyys on molemmille tärkeää, lukijan pitää pystyä kulkemaan maisemissa joita ei pitäisi liikaa muokata oman mielensä tai halujensa mukaisiksi, ja vastaavasti kirjoittajalla pohdiskelu on parempi kuin didaktisuus.
3. Runouden kommunikaatio on tunnetta, tekniikka järkeä. Tai toisin sanottuna, runon lukemisessa on enemmän tunnetta, kirjoittamisessa enemmän järkeä.
4. Hmm. Carver ja O'Connor on huudettu ja heihin olet jo hieman tutustunutkin, mahdollisesti myös Ray Bradburyyn. Patricia Highsmith on vähän epätasainen, löytyy sekä loistojuttuja että vähän tylsempiäkin (enkä ole varma onko Highsmithin novelleja suomennettu).
5. Tsehov tottakai. Pushkinin parista lukemastani novellista olen pitänyt, lisää pitäisi lukea.
6. Mieleen tulee vain sellaisia lyhyemmistä osista tulevia laajempia kokonaisuuksia, kuten Italo Calvinon useat kirjat ja Guareschin Isä Camillo -tarinat. Molemmat hyviä kyllä. Puhtaita italialaisia novellisteja ei ole juuri tullut luettua.
7. Laulujen sanoina taitaa minullakin mennä pisimmät. Kokonaan ulkoa osatuista varsinaisista runoista taitaa maksimi olla siellä 15-20 säkeessä, mieleen tulee ainakin Hellaakosken Hauen laulu.
8. Päätalo edustaa sellaista suomalaisen kirjallisuuden perinnettä joka ei minua suuremmin kiinnosta vaikka tällä kannattajansa onkin, virsikirja kuulostaisi ihan kiinnostavaltakin lukukokemukselta.
9. En. Oseanialainen krijallisuus ei muutenkaan ole tuttua, Australia mukaanlukien.
10. Voi.
11. Hmm. Joku iso runoantologia voisi olla mainio.
Ray Bradbury voisi olla hyvä. Varhaiset varjot -kokoelma vaikutti kiinnostavalta. Radio1:ssä on muuten meneillään joku naisnovellistien esittelyohjelma perjantaisin. Siellä on monta hyvää nostettu esille. O'Connor mainittiin Alice Munro'ta esiteltäessä. Tsehovia ovat kyllä monet kehuneet. Joskus yritin lukea jotain hänen kokoelmaansa, siinä oli joku tylsä kosimistarina. Luin sen, en muuta. Katsotaan nyt... Dostojevskin Valitut kertomukset lainasin. Isän Camillo vauhdissa ostin Jokken esittelyn innoittamana, kun kirparilta löytyi halvalla. Se Calvino on myös noussut esille aikaisemmin. Australialaiselle Patrick White'lle on kuulemma myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto. Minulla sattumalta on eräs hänen teoksensa englanninkielisenä, mutta ehkä luen sen suomennettuna. Ei kuulemma ole novellien kirjoittajana parhaimmillaan.
VastaaPoistaJoo, runoantologia voi olla paksukin painottomassa tilassa.