Leo Tolstoi: Mitä on taide?

Venäjän kirjallisuuden jättiläisvaari Leo Tolstoi (1828 — 1910) julkaisi vuonna 1898 kirjan nimeltä Что такое искусство? Tolstoi esittelee kirjassa omaperäistä taide-estetiikkaansa, kirjoittaa taiteen tehtävästä, siitä mitä ylipäätänsä voi taiteena pitää. Kirja suomennettiin ensimmäisen kerran jo samana vuonna kuin se ilmestyi venäjäksi. Minä sain luettavakseni uuden suomennoksen, jonka teki Martti Anhava ja joka julkaistiin vuonna 2000. Kirjaan sisältyy suomentajan johdanto sekä kirjasta vuonna 1906 julkaistu kriittinen aikalaisnäkemys, jonka kirjoittaja on Vasili Rozanov (1856 – 1919).

Koska en ole akateemisesti sivistynyt, olen iloinen joka kerta kun kohtaan tällaisia korkean kulttuurin teoksia, jotka on kirjoitettu kielellä, jota minunlaisenikin voi ymmärtää. Tolstoi pitää kielenkäyttönsä helposti käsitettävänä, kirjasta tulee mieleen Nietzshen tapa esittää asiansa räväkästi ja selkeästi. Tolstoin virkkeet tosin tuppaavat olemaan sen verran pitkiä, että voisi välillä pitää kahvitauon, ellei pitäisi sen jälkeen aloittaa taas sama alusta.

Kirjan alkupuolella Tolstoi käy läpi mittavan määrän varsinkin saksalaisia, ranskalaisia, englantilaisia taide-estetiikan teoksia kuvaillen niitten perusajatukset parilla virkkeellä. Tolstoi havaitsee, että kauneutta ylimpänä tavoitteena pitävä taide-estetiikka ei pääse edes yksimielisyyteen siitä, mitä kauneus on. Länsimainen (eurooppalainen) taide on Tolstoin mielestä pitkälti taidetta taiteen vuoksi ja jää useimmille ihmisille yhtä hämäräksi kuin sitä tulkitsemaan kirjoitettu taide-estetiikka.

Länsimainen taide on kreivi Tolstoin mielestä elitististä, pienten ylhäisö- tai taidepiirien puuhaa, joka nielee valtavat määrät rahaa ja kaikenmoista vaivannäköä. Suurin osa hyvänä pidetystä taiteesta on kuitenkin vain ”taideketta”, väärennettyä valetaidetta, jolla on erittäin pitkät perinteet. Renessanssiajoista asti taide on Tolstoin mielestä palvellut ylhäisöä, joka vieraannuttuaan uskonnosta, alkoi tilata taiteentekijöiltä taidetta, jonka tehtävä oli vain tuottaa kauneutta ja nautintoa syvän hengellisen tuntemuksen sijasta. Tätä kautta yläluokka, taiteennauttijat, kieroutuivat, kuten myös heille taiteen nimellä tarjoiltua ajanvietettä valmistavat taiteilijat. Sen sijaan kansalle, joka Tolstoin mukaan yhä eli uskonnon mukaista elämää, taide ajanoloon muuttui käsittämättömäksi. Tolstoin ajatus on, että suurin osa ihmisistä elää kovaa työtä tehden kädestä suuhun, eivätkä heidän rahkeensa riitä ylhäisön mutkikkaasta taiteesta nauttimiseen.

Tolstoi esiintyy taiteen reformaattorina, hän pyrkii tekemään taiteelle sen palveluksen minkä Luther ja muut uskonpuhdistajat tekivät kristinuskolle. Taide pitää Tolstoin mielestä puhdistaa, sen linja muuttaa kristinuskon rakkauden kaksoiskäskyn mukaiseksi. Taiteen perusuomana tulee olla rakkaus Jumalaan ja ihmisten välinen veljeys. Näissä merkeissä taiteen tulee olla kaikille ymmärrettävää, vaikeaselkoisuus ja nautinnonhakuisuus on poistettava, sillä ne johtavat taiteennauttijan itsekeskeisyyteen ja yksinäisyyteen. Taidetta taiteen vuoksi ajatuksesta on siirryttävä tekemään taidetta, joka tarjoaa aidon tunne-elämyksen taiteilijalta taiteennauttijalle.

Räväkän ja kursailemattoman esitystavan vuoksi kirja sisältää paljon hauskoja kohtia. Tolstoin kuvaus Wagnerin Siegfried-oopperasta on eräs huimimmista. Kirjan lopussa oleva Rozanovin kriittinen kirjoitus antaa sitten nokkiin Tolstoille ja hänen ajatuksilleen. Rozanov nostaa Tolstoin edelle venäläisessä kirjallisuudessa Dostojevskin, kehuen laajasti ison D:n lukeneisuutta. Tolstoi on kirjassaan itse pitänyt puolensa tältä osin. Myös Martti Anhavan johdanto ja kommentit alaviitteissä nostavat aika ajoin hymyn ketjukolaajan huulille. Tämä kirja pitää hankkia kotiin!

Pieni tekstinäyte:

Todellisia taideteoksia voi ilmaantua taiteilijan sieluun harvakseltaaan, kuin eletyn elämän hedelminä, aivan kuten lapsia sikiää äidinkohtuun. Väärennettyä taidetta sitä vastoin tuottavat mestarit, ammattimiehet herkeämättä, niin paljon kuin kysyntää on.

Kirjassa on 331 sivua ja sen lukemiseen hupeni koko laina-aika.